Uskon kauppiaat

Kun ajat heikkenevät, alkaa nurkista ilmaantua jos jonkinlaista käärmeöljyn, pelastuksen ja uskon kauppiasta. Laman aikana ihmiset valistuvat, hankkivat lohtu-lemmikkejä ja muutenkin pohtivat elämäänsä ehkä hieman syvemmältä (työttömänä kun on aikaa kaikenlaiseen epäolennaiseen). Nyt kun vuosi on vaihtunut ja uutta alkua taas kerran rakennellaan ainakin ajatuksen tasolla, niin ripaus realismia ei liene pahitteeksi.

Velkakriisin ja aiemmin aivan mahdottomana ajatuksena pidetyn tupla-w laman toteutuminen on kaivanut uskon kauppiaat jälleen esiin uskomattomalla intensiteetillä. Vasta äskettäin luin uutisen, jossa eräs alan guru oli etsinyt ja tietysti myös löytänyt ainakin kuusi (6) syytä olla optimistinen talouden kehityksen suunnasta vuonna 2012. Karmein asia jutussa löytyi rivien välistä: jos paraskaan käärmeöljy-kauppias ei löytänyt kuin kuusi toiveita herättävää asiaa koko globaalista roskasta, ja niistäkin osa oli varsin valjuja ja tekemällä väännettyjä, niin tilanne lienee todella huono. No, kyllä sen jo tiesikin, mutta onhan se kiva että muutkin heräävät asialle. Ja pahinta jutussa lienee se, että ruusunpunaisten poliitikko-lasien läpi siitä voi löytää hyvinkin argumentteja tukemaan oman lyhytnäköisen kasvun varaan rakentuvan toiminnan ja politiikan jatkamiselle.

Ja nämä poliitikot ovatkin uskon kauppiaiden pääasiallinen yleisö, sekä heidän sanomansa vahvistin, äänitorvi ja toteen panija. Koko paperi/velkarahasysteemi kun on perustunut, ja koko ajan voimakkaammin ja korostetummin rakentuu vain yhden asian varaan: Usko.

Niin kauan kun uskomme että huominen on sama kuin tämä päivä ja eilinen, mutta enemmän, niin myös tämän itseään aiheuttavan tapahtumisen todennäköisyys on suurempi. Raha- ja talousjärjestelmämme kun perustuu nykyisin lähes yksinomaan siihen, että uskomme että huomenna on varaa maksaa tämän päivän velat. Realismin, planeetan rajojen tai fysiikan lakien kanssa tällä uskolla ei ole mitään tekemistä. Ei mitään. Miksi? Koska taloustiede ei ole luonnontiede, tai tiede ensinkään. Se on parhaimmillaankin pseudotieteellistä makroveikkaamista siitä, miten asiat voisivat kehittyä tai tapahtua jos todellisuus olisi jotain aivan muuta kuin mitä se on. Pahimmillaan se on ihmisten tahallista harhauttamista valheellisilla malleilla ja retorisilla kikoilla joilla saadaan pintapuolisesti näyttämään että ihmisten hyvinvointi kasvaa vaikka todellisuus (niin, se on aika kiusallinen sana: todellisuus) on jotain aivan muuta.

Velan otto on uskoa tulevaisuuteen
Velan määrä on erään määritelmän mukaan suoraan verrannollinen uskoon tulevaisuuden näkymien positiivisuudesta. Siis toisin sanoin: Mitä enemmän meillä on velkaa, sitä enemmän uskomme että meillä on tulevaisuudessa riittävästi kasvua jotta saamme sen maksettua. Kääntäen, jos yksilöinä tai yhteisönä tiedämme että tulomme tulevat jatkossa putoamaan, niin tuskin otamme lisää velkaa. Tällöinhän velanhoitokulut haukkaisivat entistä suuremman osan käytettävissä olevista tuloistamme! Hullua! Eihän kukaan täysjärkinen näin tee! Eihän!?

Joten kun suomalaiset kotitaloudet, kansantalous, EU, Yhdysvallat ja globaali talous ylipäätään jatkaa lisävelan ottamistaan, niin se tarkoittaa käytännössä sitä, että me, tai he, oikeastaan kaikki, uskovat tulevaisuuden kasvun olevan nykyistäkin huimempaa ja hienompaa. Siis ihan aikuisten oikeasti, he uskovat näin. Ja tämä tässä koko paskassa eniten minua huolestuttaa. Millä vitun perusteella? Käytännössä kaikki vähänkään realismin kanssa tekemisissä olevat indikaattorit, mittarit ja indeksit osoittavat, että rajat ovat tulleet kasvussa vastaan jo jokin aika sitten. Ne osoittavat että nyt syödään kiihtyvällä vauhdilla sitä planetaarista pääomaa, jonka korkotuotoilla olemme eläneet lähes koko historiamme! Ja se tarkoittaa että pääomaa, ja siten myös pääoman tuottoa, tulee olemaan jatkossa koko ajan VÄHEMMÄN. Eli jatkossa joudumme syömään pääomaa yhä nopeammin ja nopeammin että voimme heittää kollektiivisen naamamme eteen riittävästi savua ja peilejä, jotta voisimme jatkaa uskomista kasvuun ja huomisen enemmyyteen. Ei helvetti mitä touhua. Onneksi savua ja peilejä nykymaailmassa riittää, ja massamedian ansiosta niitä on myös helppo heittä sinne ja tänne.

Kelju K. Kojootti
Usko loputtomaan kansantalouden ja velkatalouden kasvuun on täsmälleen kuin Kelju K. Kojootti juostessaan jälleen kerran jyrkänteen reunalta maantiekiitäjien perässä. Kaikki menee hyvin niin kauan kunnes riittävä osa Keljun aivosoluista kieltäytyy näkemästä totuutta, eli sitä että jalkojen alla ei ole enää mitään. Teoriassa, tai siis ainakin sarjakuvissa, juoksua voi jatkaa ainakin siihen asti että piirtäjän muste loppuu. Todellisuudessa se tosin tarkoittaa sitä, että mitä pidemmälle juoksemme uskomme voimalla, sen korkeammalta putoamme ja sen vähemmän meillä on välineitä käytettävissä laskumme pehmentämiseen. Jos mietit jotain vuoden 2012 aikana, niin tämän kuvion armoton logiikka ja vielä armottomammat seuraukset olisivat ehkä hyvinkin hetken pohdinnan arvoisia.

On paskamainen pohdinnan aihe, pitäisikö meidän kaikkien vain keskittyä uskomaan ja kuvittelemaan, että jalkojemme alla on jotain. Olisihan se helpompaa, ainakin nykyhetken kannalta. Vai olisiko järkevää vilkaista alas.

Ennustus tulevaisuudesta
En maailman monimutkaisuuden ansiosta usko ennustuksiin tai skenaarioihin tai paljon muihinkaan visioihin tai näkemyksiin, joten nyt on luvassa harvinaista herkkua. Uuden vuoden kunniaksi piirtelen muutaman hataran ja sopivan epämääräisen ja tulkinnanvaraisen vedon ihmiskunnan lähitulevaisuuden häilyvään rantahietikkoon:

• Energian hintojen rajut heittelyt tarjoavat uskon kauppiaille savua ja peilejä, joilla he pyrkivät pitämään edessä häämöttävän energiakriisin poissa useimpien mielistä. Mitään ongelmia ei ole. Markkinat hoitavat tilanteen. Ihminen on kekseliäs ja energiaa on vaikka kuinka paljon.
• Uskonkauppiaat jatkavat positiivisten seikkojen metsästämistä, keksimistä ja esittelemistä kaikin keinoin, jotta ihmiset eivät menettäisi uskoaan ja K. K. Kojootti pysyisi ilmassa. Luvassa siis jatkossakin ”näkymät alkavat parantua seuraavalla vuosineljänneksellä” ja ”viisi syytä olla positiivinen talouden suhteen” -kirjoituksia johtavissa talouden medioissa.
• Päin persettä pidemmällä tähtäimellä kehittyvä taloudellinen tilanteemme tekee politiikasta ja poliitikoista yhä kädettömämpiä minkään todellisten ratkaisuiden tekemiseen.
• Politiikka polarisoituu ja poliitikkojen aika kuluu yhä tarkemmin sormen osoittamiseen johonkin muuhun kuin itseensä. Muiden syyttämisestä tulee edelleen palkitsevampaa kuin omien ratkaisuiden kehittämisestä ja esittämisestä.
• Eturyhmät keskittyvät omien etujensa lyhyen tähtäimen vahtimiseen ja lisäämiseen, joka johtaa monella alalla ja monessa firmassa laajoihin irtisanomisiin ja konkursseihin sekä ennen kaikkea valtion, eli meidän kaikkien ja meidän lastemme, velan lisääntymiseen (ja siten toimeentulon ja elämänlaadun heikkenemiseen).
• Fossiilinen teollisuus jyrää, koska huononevina talousaikoina kellään ei ole ”varaa” olla valitsematta halvinta (lyhyellä tähtäimellä) ja helpointa vaihtoehtoa. Eli hiilen polttoa ja öljyn käyttöä.
• Asiat huononevat vielä paljon ennen kuin ne alkavat parantua. Yhteiskunta ja massamedia moninkertaistavat silmiensä kiinni pitämiseen suuntaamat voimavaransa, jotta K. K. Kojootti ei putoaisi vielä tänään.
• Valonpilkahduksia tarjoavat innovatiiviset tuotteet ja yritykset jotka oikeasti voivat parantaa yksittäisten ihmisten elämää ja toimintamahdollisuuksia. Sääli että valtaosa rahoituksesta jahtaa poliitikkojen ja ekonomistien myötävaikutuksella edelleen omaa häntäänsä stratosfäärissä. Tai vaihtoehtoisesti nämä eivät ole riittävän helposti verotettavissa ja/tai vähentävät nykyisiä verotuloja. Lopputulema on sama: iso osa näistä innovaatioista jää hyödyntämättä ja skaalautumatta.

Hyvää ja onnekasta alkanutta vuotta 2012 kaikille lukijoille.
Kirjoitettu 30.12.2011, julkaistu 4.1.2012.
Rauli @ Kaikenhuippu