Skip to content

Slavery Gets Shit Done

joulukuu 20, 2011

Tarina siitä miksi orjuus lopetettiin, ei loppunutkaan, ja tulee vielä takaisin
Ihmiskunta listaa omiin suuriin saavutuksiinsa 1800-luvulla tapahtuneen institutionaalisen orjuuden lakkauttamisen. Se oli vihdoin merkki siitä, että nyt olemme sivistyneitä ja moraalisia olentoja emmekä vain omaan napaansa tuijottavia eläimiä! Mutta miksi ihmiset oikeasti luopuivat orjuudesta, ja miksi sen likainen hahmo häilyy ihmiskunnan näkökentän ulkoreunoilla yhä tänä päivänä? Arviot orjien määräksi vaihtelevat määrittelyn mukaan 20-200 miljoonan välillä

Vuosituhansia ihmisrotu on lisännyt omaa hyvinvointiaan lisäämällä toistensa pahoinvointia. Joku voi argumentoida että tuo pitää edelleen paikkansa, jopa että se on lisääntynyt, ja tähän palaan hieman myöhemmin. Suorin tapa tähän oman hyvän lisäämiseen on kautta historian ollut orjuus. Valtakunnat ja sivilisaatioiden kehdot ovat kautta historian rakentuneet ja pitäneet itseään yllä hyväksikäyttämällä, ryöstämällä ja orjuuttamalla naapureitaan. Orjuudella on toki ollut monta eri nimeä, ja monenlaisia ja asteisia ilmenemismuotoja. Esimerkiksi käytännön tason orjuudesta on ollut vielä matkaa täysin avoimeen orjakauppaan. Meillä Suomessa käytännön tason orjuus on esiintynyt historiassa esim. torppareina, joista osalla oli varsin heikko asema isäntään nähden. Torppariutta on myös pidetty maaorjuuden jonkinlaisena pikkuserkkuna.

Nykyisin länsimaissa tutumpi ilmiö on lienee palkka-orjuus. Tällöin henkilö käytännössä pakotetaan (lähes mihin tahansa) työhön antamalla tälle riittävän suuri rahallinen laina jonka takaisinmaksua varten tämän on työskenneltävä, kenties uhrattava lähes koko muu elämänsä. Tämä orjuus on siitä erikoinen laji, että siinä useat eri toimijat toimivat orjuuttajina yhdessä. Kun tarpeeksi laitetaan huulipunaa, saadaan tästä orjuudesta esille esim. ehdotukset, joissa johtajat™ patistavat kansalaisia lisääntyvään kulutukseen ja/tai työntekoon uhkaamalla yhteisen hyvinvoinnin vähenemisellä, vaikka lisätyö ja lisävelka aiheuttavat valtaosassa vain kasvanutta pahoinvointia ja alentuvaa elintasoa.

Toinen tuttu nykyorja tulee vastaan yhtä läheltä kuin viimeisin teknologinen vehkeesi, juoksukenkäsi tai jalkapallosi. Kyseessä on tietenkin ns. halpatyövoima, jossa lapset ja nuoret houkutellaan maalta kaupunkiin tehtaaseen töihin, ja heille luodaan siellä olosuhteet, jotka sanelevat sen, että he eivät ole juuri millään tasolla oman elämänsä ohjaimissa. Varsinainen ihmiskauppa kukoistaa sekin nykypäivänä yhteiskunnan silmänurkassa, räikeimmillään tietysti vähemmän vapaaehtoisessa prostituutiossa. Lisäksi pakko-avioliitot ja sen sellaiset ovat orjuuden muotoja.

Mutta nuo, vaikka ovatkin mielenkiintoisia ilmiöitä ja ansaitsevat kenties oman artikkelinsa jossain vaiheessa, eivät ole tämän artikkelin ydinasiaa.

Orjuus vs. Fossiiliset polttoaineet
1600 luvun lopulla kehitetty höyrykone valjasti hiilen mekaaniseen työhön. Sen jälkeen teknologiaa kehitettiin eteenpäin, tuli höyryveturia (1784), sähkölaitteita ja moottoriajoneuvoja. 1800 luvulla fossiilisten polttoaineiden osuus tehdystä työstä ja koetusta elämänlaadusta alkoi olla jo varsin merkittävä. Öljyn löytymisen ja etenkin käyttöönoton myötä ihmiskunnalle aukesi aivan uudenlaiset mahdollisuudet käyttää energiaa oman elämänsä helpottamiseen ja hyvinvointinsa kasvattamiseen, sillä öljy oli paljon monikäyttöisempää kuin jo aiemmin käytetty hiili. Teollinen vallankumous käynnistyi ja lähti melko nopeasti myös hansikkaasta.

Samalla siirtomaaherrat Euroopassa olivat jo sukupolvien ajan imeneet siirtomailtaan raaka-aineita, jalometalleja ja muita luonnonvaroja. Tämä imeminen oli tehty, kuinka ollakaan, paljolti orjatyövoimalla. Siirtomaavaltojen imperiumit alkoivat kuitenkin rapistua, rakoilla ja tulla hankaliksi ja kalliiksi ylläpitää samalla kun itse siirtomaissa oli kaikenlaista liikehdintää isäntien vallankäytön katkaisemiseksi. Saatu nettohyöty alkoi kutistumaan.

Kuin taikaiskusta, samoihin aikoihin fossiilisten polttoaineiden esiinmarssin kanssa alkoi yhteiskunnassa ilmaantua laajemmin näkemyksiä, joiden mukaan orjuus on väärin, sivistymätöntä, ja orjat, vaikka värillisiä yleensä olivatkin, ovat ihmisiä joilla pitäisi olla ihmisten oikeudet.

Oliko kyseessä yhteensattuma, vai oliko kyseessä se, että herrarotu, omistajat, eivät enää välttämättä tarvinneet orjilta saamaansa energiapanosta hyvinvointinsa kasvattamiseen, jolloin siihen asti visusti piilossa pysytellyt moraalinen kysymys orjuudesta ja ihmiskaupasta nosti päätään? Oliko kyse siitä, että vihdoin saatiin jokin muu energianlähde orjien tilalle yhteiskuntaa pyörittämään, jolloin omistajilla oli ylipäätään mahdollista ajatella jotain sen tapaista kuin orjuuden lopettaminen ja kieltäminen?

Jos tämä ajoitus ei ollut sattumaa, se kertoo omaa karua kieltään ihmisluonnosta, eikä välttämättä lupaa hyvää tulevaisuudelle. Kun kerma, koristeet ja kuorrutteet otetaan ajatuksen päältä pois, se menee yksinkertaisuudessaan näin:

Olimme valmiita luopumaan muiden ihmisten orjuuttamisesta vain koska saimme jotain parempaa tilalle.

Ilman fossiilisten tuomaa panostusta ihmiskunnan energiataseeseen olisi keskustelu orjuuden ja orjakaupan moraalisesta oikeutuksesta voinut hyvinkin jäädä pienen piirin akateemiseksi jutusteluksi.

Irvokkainta koko kuviossa on lienee se tarmo ja into jolla koetamme löytää selityksiä ja uskotella itsellemme, että kyseessä EI ollut mikään tuollainen. Että ihmiskunnan ”kehitys” ja ”valaistuminen” nyt vain sattuivat samoihin aikoihin kun fossiilista energiaa alettiin pumpata ihmiskunnan käyttöön yhä kiihtyvällä vauhdilla. Voisiko kyse olla sitten kuitenkin myös siitä, että kun ulkoinen energianlähde hoiti kasvavan osan töistä, jäi sivistykselle ja edistykselle yksinkertaisesti riittävästi enemmän aikaa, jotta ne nousivat esille yhteiskunnassa?

Tummat sävyt taivaanrannassa
Ja entäs kun tuo fossiilinen energia poistuu käytöstämme ja alamme yhä kiihtyvällä tahdilla hapuilla jostain korvaavia energian lähteitä? Onko kenelläkään minkäänlaisia takeita siitä, etteikö elintason laskiessa yhteisömme itsekkäimmät, ja/tai kenties parhaiten toimeen tulevat yksilöt alkaisi silmäilemään naapureitaan potentiaalisina ”palvelijoina”, ruoka- ja asuntopalkalla (tätä tullaan nimittämään palvelu-taloudeksi ja se mahdollistuu heti kun minimipalkkalait saadaan poistettua tai niiden tehokas/lahjomaton valvonta poistetaan). Tai etteikö kyseinen kehitys kehittyisi muutaman vuosikymmenen aikana hiljalleen vähän vinoutuneeseen suuntaan, ja eräänä päivänä se, orjuus, olisi uusi normaali. Eikä kukaan edes oikeastaan huomannut miten kaikki kävi.

Voisiko jopa olla, että kun nykyisen yhteiskunnan pintaa hieman raaputtaa, huomaamme että orjuus ei mennytkään mihinkään. Sen päälle vain liimattiin kiiltokuva siitä yhteiskunnasta, jossa orjuus ja ihmiskauppa ovat historiaa, eivät nykyisyyttä.

Advertisements
8 kommenttia
  1. milla permalink

    Ruokapalkka orjuuden uusi tuleminen on varmaankin lähes välttämätöntä. Tosin itse en pidä sitä ihan hirveän kauhana asiana enkä nää koviin isoa eroa sillä että ihmiselle A annetaan 100€, jolla hän ostaa ruokaa vai annetaanko hänelle ne ruoat suoraan.

    Olen henkisesti varustautunut siihen, että orjuus palaa parissa kymmenessä vuodessa.

  2. Antero permalink

    Hyvä kirjoiitus, olen itse päätynyt pitkälti samaan näkemykseen. Joidenkin arvoiden mukaan (muistaakseni ILO:n arvio) maailmassa olisi tälläkin hetkellä 23 miljoonaa orjaa. Mitä enemmän väkeä suhteessa resursseihin, sitä enemmän riistettäviä. Yksi, ei niin mieltä ylentävä skenaario on se, että tulevaisuudessa yhteiskunnan väkivaltamonopolin murtuessa esiin nousee feodaaliherroja, jotka työpanosta vastaan tarjoavat suojaa rosvojoukoilta. Tässähän ei ihmiskunnan historiaa ajatellen olisi mitään uutta.

    Kirjavinkkinä aiheesta tarjoan Kevin Balesin kirjaa Disposable People, joka on vielä toistaiseksi lukemattomien kirjojen listallani.

  3. Tämä tuli näköjään epähuomiossa samana päivänä ulos kuin tuo kuukauden kirja… noh, ei se mitään, mukavaa joululukemista kuitenkin 🙂

    Milla, kun olen tuota kelaillut, niin vaikeaksi voi näin ajan mukana varmaankin määritellä milloin on se hetki, kun ”orjuus palaa”, kun se ei ole oikeastaan mennytkään mihinkään. Jos meillä on miljoonia orjia joka puolella, yhteiskunnalta piilossa, niin miksi edes sanoa että pääsimme siitä eroon.. No ok, pääsimme eroon institutionaalisesta orjuudesta, eli siitä että se oli täysin hyväksyttyä ja enemmänkin sääntö kuin poikkeus, ja että kauppaa käytiin markkinoilla ja toreilla täysin avoimesti. Mutta muutos takaisin tuohon suuntaan tulee kuitenkin todennäköisesti olemaan jokapäiväisen elämän kannalta hidasta hiivintää.

    Mielenkiintoisena esimerkkinä muuten antiikin roomalaiset osasivat tehdä vesimyllyjä sun muita, mutta eivät kauheasti niitä kuitenkaan tehneet. Syynä on pidetty sitä, että orjat tulivat paljon halvemmaksi ja olivat helpompia.

  4. Olen monessa asiassa aikalainen pessimisti ja kyynikko, mutta tässä asiassa hiukan optimistisempi. ”Palkkaorjuutta” varmasti on ja sellainen pysyy, mutta en jaksa uskoa siihen, että siirtyisimme sellaiseen orjatalouteen mistä meillä on historiassa esimerkkejä vaikka kuinka. Siis sellaiseen missä omistajasi oikeasti päättää mielivaltaisesti sinun kohtalostasi, elämästäsi, sosiaalisista suhteistasi, perheestäsi yms. Normit ovat kuitenkin muuttuneet tältä osin paljon ja en jaksa uskoa, että sellaiseen kakkaan palataan. Kun katsoo ihmiskunnan historiaa, niin monessa mielessä suunta on ollut kohti yhä humaanimpia yhteisöjä. Kannattaa lukea Steven Pinkerin uusi kirja ”The Better Angels of Our Nature”. Energiakysymyset ovat valtavan tärkeitä, mutta ei se energia sinänsä mihinkään ole loppumassa ja energiaa sen orjankin ”pitäminen käynnissä” vaatii. Kysymys on poliittisesta tahdosta käyttää niitä lähteitä, jotka odottavat käyttäjäänsä. Tahto kasvaa, kun eettiset ja moraaliset valinnat tulevat yhä vaikeammiksi. Tavallaan olen enemmän huolissani siitä mitä niille ihmisille käy, jotka eivät pysy tietoyhteiskunnan kyydissä ja joita heitetään sivuun automaation edetessä. Nykymaailmassa arvoa mitataan niin paljon työn kautta, että ehkä näille ihmisille nimenomaan tarvitaan laajaa ”sosiaalista” työtä tavaroiden tekemisen sijaan.

    • Jani, toki, kirjoituksen asetelma on tarkoituksella provokatiivinen, ja lähinnä halusin tuoda esille ajatuksen siitä, mikä johti omalta merkittävältä osaltaan orjuuden häviämiseen, joka oli fossiilisten polttoaineden käyttöönoton tuoma elämän helpotus. En itsekkään pidä 1600-luvun kaltaista institutionaalista orjuutta todennäköisenä suuntana, ainakaan ihan lähivuosikymmeninä.

      Asiaan ja poliittisiin suuntauksiin on kuitenkin hyvä kiinnittää huomiota, ja kuten sanoin, orjuus ei ole mennyt mihinkään, se on vain vaihtanut olomuotoa ja piiloutunut viralliselta yhteiskunnalta. Nykyorjuuttaja ei ehkä päätä mielivaltaisesti ”orjan” kaikista asioista, mutta ”orja” voi silti olla käytännössä erittäin riippuvainen isännästään eikä kykene itsekkään lähimainkaan sellaisen päätöksenteon/elämän vapauteen jonka haluaisin nähdä kaikkien perusoikeutena.

      • Joo. Joskus huomasin vähän saman tyyppisen asian lapsi työvoimasta kuin mistä nyt kirjoitit orjuuden yhteydessä. Sekin oli nimittäin asia jota alettiin paheksumaan vasta silloin, kun se alkoi olla taloudellisesti kannattamatonta. Varakkaimmille oli parempi lähettää lapset kouluun, kuin pitää kiinni heidän työvoimastaan. Taloudellinen hyöty–>> oman edun esittäminen moraalisena jalona valintana–>> normin leviäminen eliitistä rahvaaseen.

  5. Vesku permalink

    Orjuutta on myös työvoimatoimiston harjoittama mielivalta. Et ole itse vapaa päättämään siitä, mikä on itsellesi hyväksi. Luulen, että kun vähän pintaa raaputtaa (tulevissa tilanteissa), niin mennään henkisessä kehityksessä 2000 vuotta taakse päin, niin että heilahtaa…

  6. Rahan vallassa Raha hallitsee maailmaamme, on koko olemassaolonsa ajan hallinnut. Nyt sen valta on suurempi kuin koskaan ihmisen historiassa. Ei tarvitse kuin avata päivän aviisi tämän huomatakseen. Muistan nuoruudestani, ettei erillisiä taloussivuja tunnettu. Taloutta koskevat uutiset oli ujutettu muiden uutisten sekaan. Nyt taloussivut muodostavat ainakin maakuntalehdissä hallitsevan teeman. Laskin oman maakuntalehteni taloussivuja tätä kirjoittaessani. Enimmillään taloussivuja lehdessä oli viisi, vähimmillään kaksi. Samaan aikaan ulkomaan uutissivuja oli kaksi tai yksi, vaikka Pohjois-Afrikassa kuohuu ja Japanin luonnonkatastrofin vainajia etsitään. On vain yksinkertaisesti niin, että talous on hallitsevammassa asemassa kuin koskaan ihmisen historiassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: