Maailmassa on Virhe – Vieraskynä
Alla Esko Pettayn kirjoittama teksti, jonka julkaisen täällä kaikenhuipulla vieraskynänä. Kiitos Eskolle.
************************
Maailmassa on virhe – Miten se korjataan ja miten Suomen kannattaa toimia?
Tausta – missä vika
Meillä on eritäin vahvaa näyttöä siitä, että ihmiskunta on ylittänyt tai ylittämässä lukuisia kohtalokkaita rajoja. Ilmakehäämme on kertynyt niin paljon kasvihuonekaasuja, että planeetallemme kertyy koko ajan enemmän lämpöä kuin täältä poistuu. Näiden kasvihuonekaasujen päästöt ovat edelleen kasvussa, joten ylimääräistä lämpöä tulee kertymään tulevaisuudessakin.
Halpaan fossiiliseen energiaan perustuva talous/maatalous/kulttuuri on myös kuilun partaalla. Helposti porattava eli halpa öljy on käymässä vähiin ja tätä tilannetta paikkaamaan on vain kalliimpia, hankalampia ja ympäristölle haitallisempia vaihtoehtoja tarjolla, kuten arktisilta alueilta tai syviltä merialueilta porattava, hankalammin tavoitettava öljy. Olemme siis jo imeneet helpot polttoaineet kuiviin ja polttaneet ne hiilidioksidiksi maapalloa lämmittämään.
Lukuisat uusiutumattomat luonnonvarat ovat kokemassa saman kohtalon kuin öljy; Niitä pitää hakea entistä syvemmältä ja kalliimpaan hintaan, ja siten niiden hankkimiseen menee myös entistä enemmän koko ajan kalliimmaksi käyvää öljyä.
Halpa energia on siivittänyt läntisen maailman ennennäkemättömään talouskasvuun ja nostanut materiaalisen elintason huikean korkealle (suurella osalla väestöstä). Samalla halpa energia on hemmotellut kansakunnat pilalle ja vieroksumaan ruumiillista työtä.
Taloudellinen toiminta on ollut vilkasta ja parantanut ihmisten elämänlaatua aina siihen pisteeseen saakka, jolloin elämänlaatu lakkasi paranemasta.
Talousjärjestelmämme on muovautunut sellaiseksi, että se toimii vain jos talous kasvaa. Talouskasvua edistettäessä ollaan kuitenkin jätetty talouskasvun haittavaikutukset huomioimatta. Talous on kasvanut myös selkeästi haitallisen toimeliaisuuden avulla. Räikeimmin tämä näkyy toimeliaisuudessa, joka aiheuttaa haitallisia päästöjä, melua, rumentaa maisemaa, kuluttaa jotain tarpeellisia resursseja loppuun tai vaan laajaa mielipahaa.
Jatkuvan kasvun talouden sisällä taas haaskataan tavattoman paljon henkisiä resursseja siihen, että ihmiset kilpailevat keskenään hyvästä asemasta yhteiskunnassa.
Talousalan oppineilla on valtavasti valtaa nykyisessä päätöksenteossa. Valitettavasti iso osa talousoppineista näyttää tuntevan luonnontieteitä varsin heikosti. Niinpä talouden kasvua tavoiteltaessa luonnon kantokyky on jäänyt usein pois laskuista ja samalla kasvun haittoja ei ole täysimääräisesti huomioitu arvioinnissa. Aina kun teemme jotain uutta, menetämme jotain.
Luonnontieteellinen aineisto osoittaa selvästi, että nykymeno ei voi jatkua enää pitkään ilman katastrofaalisia seurauksia:
- Käsistä karkaava ilmastonmuutos
- Energian hinnasta johtuva kriisi
- Globaalin talouden jatkuvasta kasvusta johtuva raaka-ainekriisi
Talous kasvaa, päästöt kasvavat, ilmasto muuttuu, resurssit kallistuvat ja hupenevat, populaatio kasvaa, lihansyönti on kasvussa jne. Kaikki nämä asettavat hurjia kasvutarpeita mm. elintarviketuotannolle, joka muuten pyörii fossiilisella energialla ja siitä valmistetuilla tai louhittavilla ja ehtyvillä lannoitteilla ja torjunta-aineilla.
Mitä täytyisi tehdä, jotta vältymme pahimmilta ongelmilta?
Kulutuksen raju leikkaus ei näytä onnistuvan, sillä vaikkei tietyn varsin matalan rajan jälkeen lisämammona enää lisääkään tyytyväisyyttä, eivät äänestäjät näytä olevan valmiita äänestämään sellaisen vaihtoehdon puolesta, joka rajusti rajoittaisi kulutustasoa. Toisaalta, sellaista vaihtoehtoa ei juuri ole ollut tarjollakaan äänestäjille, sillä se poikkeaa liian merkittävästi nykynormaalista.
Teknologia ei näytä ratkaisevan ongelmia ainakaan pian. Mitään uutta ja mullistavaa ei energiantuotannon alalla ole kehitetty sitten aurinkokennon (ja siitäkin on jo paljon aikaa). Samaan aikaan fossiiliset polttoaineet ovat edelleen niin halpoja, että muiden vähemmän haitallisten menetelmien yleistyminen on liian hidasta. Eikä hiilelle ja öljylle edes ole helppo löytää päteviä korvikkeita. Fossiiliset muodostavat maailman energiantuotannosta niin suuren osan, että sen korvaaminen on todella vaikeaa. Teknisiä vaihtoehtoja toki on. Jos fossiilisten hinta nousee riittävän korkealle, alkavat monet uusiutuvat tulla houkuttelevammiksi. Aurinko- ja tuulivoiman teknologia kehittyy jatkuvasti ja kilpailukyky paranee. Energiatehokkuudella voidaan saavuttaa vielä paljon. Sähkön varastoinnin vaikeus jarruttaa kuitenkin pahemman kerran puhtaasti uusiutuviin perustuvaa energiajärjestelmää. Teknisesti homma olisi hoidettavissa kotiin, jos niin vain tehtäisiin. Mutta fossiiliteollisuus ei anna helpolla periksi, sen verran kannattavasta busineksesta on kyse.
Ympäristöongelmat ja resurssien riittävyyden murheet olisivat merkittävästi pienempiä, jos kukaan ei kuluttaisi enemmän kuin on välttämätöntä. Tämä taas olisi täysin mahdoton ajatus valtaosalle väestöstä. Ihmisen evoluutio- ja kulttuurihistoria sekä sosiaaliset normit ovat pitkän ajan kuluessa muovanneet asiat sille mallille, että tahdomme kaikkea paljon enemmän kuin tarvitsemme. Tällaisesta ahneudesta on varmasti ollut yksilön selviytymisen ja lisääntymismenestyksen kannalta paljon hyötyä aina siihen saakka, kun siitä lakkasi olemasta hyötyä. Mutta käyttäytymismallit muuttuvat hitaasti ja varmasti osa vain evolutiivisessa aikaskaalassa.
Länsimaissa näyttäisi vallitsevan tilanne, jossa ihmisillä on paljon vapauksia. Vapautta pidetään hyvänä. Mutta lisääntynyt vapaus on ollut hyväksi vain siihen pisteeseen saakka, missä se lakkaa olemasta hyväksi. Vapaus ja resurssit johtavat monen kohdalla ylipainoon, alkoholismiin ja muihin riippuvuuksiin. Saan vapaasti valita että syön epäterveellistä ruokaa, enkä liiku omalla lihasvoimalla mihinkään. On kuitenkin paljon ihmisiä, joille vapaus ei aiheuta tällaisia ongelmia. Meillä kaikilla on kuitenkin vapaus kuormittaa rajattomasti ympäristöämme täysin laillisesti. Tämä siitä huolimatta, että ympäristön kuormittamisen voidaan selkeästi osoittaa aiheuttavan haittaa.
Löytyykö ratkaisu ongelmiin vapaaehtoisista toimista rajoittaa kuluttamistamme? Tuskin, ainakaan niin kauan kun ihmisiä kannustetaan päinvastoin kuluttamaan. Kaikkialle tunkeva mainonta tuo eteemme jatkuvasti uusia houkutuksia ja luo tyytymättömyyttä nykytilaan. Mainontaa on todella lähes kaikkialla, eikä sitä juurikaan julkisesti kritisoida, koska iso osa mediasta rahoitetaan mainoksin. Mainontaa voi toki käyttää hyviinkin tarkoituksiin, mutta valtaosa mainonnasta pyrkii saamaan meidät ostamaan asioita, joita emme tarvitse, tai jotka eivät edistä hyvinvointiamme. Hauska sivujuonne on se, että ilmeisesti juuri houkutusten läheisyys nostaa kaupunkilaisten kulutustason maalaisia korkeammalle. Kulutustason rajoittaminen on kovin vaikeaa, jos mainonnan lisäksi valtiovalta kannustaa kuluttamaan meidän ulos lamasta mainonnan säestäessä vieressä. Toistaiseksi vapaaehtoisuus ei ole merkittävällä tavalla vähentänyt kulutusta ja siitä seuraavia vahinkoja.
Jos teknologia ei ratkaise kaikkea, eivätkä ihmiset suostu riittäviin rajoituksiin vapaehtoisesti, talous ja kulutus kasvavat edelleen, menetämme ja ennen kaikkea tulevat sukupolvet menettävät enemmän kuin talous tuo. He menettävät mahdollisuuden hyödyntää niitä luonnonvaroja, jotka meillä nyt on käytössämme, mutta ennen kaikkea he menettävät valtavan määrän ns. ekosysteemipalveluita, eli kaikenlaisia hyödyllisiä asioita, joita luonto meille tarjoaa. Ja he menettävät kohtuullisen vakaaksi ja ihmisen kukoistamisen kannalta hyväksi havaitun ilmaston. Samalla koko tulevien sukupolvien hyvinvointi on uhattuna.
Mitä Suomi voi tehdä?
Olisi varmasti oikein keskittyä tekemään oikeita asioita. Suomi on liian riippuvainen ulkomaisesta energiasta, kuten öljystä, kaasusta, hiilestä. Samalla Suomi on liian paljon tuontielintarvikkeiden varassa. Tämä omavaraisuuden ongelma nousee esiin toki vasta kun energian hinta nousee tai saatavuus heikkenee ja sama pätee elintarvikkeisiin. Muita Suomen ongelmia on se, että kannamme ämpärikaupalla rahaa pois maasta samalla kun rahoitamme hyvinvointiamme lainarahalla. Rahaa Suomesta ja suomalaisilta ei puutu, mutta se kuluu vääriin kohteisiin. Suomen olisi syytä investoida järkeviin energia- ja elintarviketuotantoratkaisuihin, eikä esim. siihen, että meillä on isompia ja kalliimpia autoja, komeampia huvijahteja, mopoautoja, vesiskoottereita, isompia asuntoja tai enemmän leluja. Tylsäähän se järkeviin asioihin investointi kivojen juttujen rinnalla on, mutta silti järkevää. Moraalisesti olisi oikein, että emme kuluttaisi osaamme enempää rajallisia luonnonvaroja, emmekä olisi osallisina nostamassa ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta. Suomi on suuri maa ja meillä on mahdollisuuksia olla hyvinkin matalahiilinen maa. Mutta voidaan helposti tulla siihen tulokseen, ettei sillä ole juurikaan vaikutusta maailmanmenoon, jos vähennämme päästöjämme. Silloinkin voidaan ajatella, että voisivatko suomalaiset tehdä sellaisia innovaatioita, joilla voidaan edistää koko maailman hyvinvointia.
Riippumatta siitä onnistummeko kehittämään uutta teknologiaa, varautuminen kannattaa, eikä mene hukkaan. Eli kuten sanottua, yhteiskuntana meidän pitää muuttaa prioriteetteja. Vaikka moni turha asia on kivaa, eikä siksi turhaa, on se kuitenkin pois tarpeellisemmista asioista.
Se mihin Suomen pitää varautua, on maailma, jossa talouskasvu on ehkä mahdotonta kallistuvan energian ja luonnon asettamien rajoitteiden vuoksi. On syytä varautua siihen, että joudumme tulemaan toimeen vähemmällä energialla ja vähemmällä tuontiruoalla. Tällaisen tulevaisuuden edessä on hölmöläisen hommaa käyttää rajallisia resurssejamme turhiin laitteisiin, jotka vaan lisäävät energiankulutusta. On hölmöä rakentaa infrastruktuuria, jonka ylläpito vaatii paljon energiaa. Sen sijaan on järkevää investoida järkeviin asioihin. Kehittää olemassa olevaa infraa energiatehokkaampaan suuntaan, investoida raideliikenteeseen, koulutukseen, terveyteen, kansalaistaitoihin jne. Vaihtotasettakaan ei ole tässä yhteydessä syytä unohtaa. Tinkimällä hieman niistä asioista, joita tänne tuodaan muualta saamme isomman osan varallisuudestamme jäämään rajojen sisälle.
Ikävää tässä kaikessa on mm. se, että tällöin joudumme tekemään asioita, joita yksityiset ihmiset eivät välttämättä haluaisi tehdä. Ikävää on se, että kuluttamista joudutaan rajoittamaan. Mutta jos jostain on enemmän haittaa kuin hyötyä, sitä on syytä rajoittaa. Tulemme siis menettämään vapauksia. Se tapahtuu joko pakosta ja ikävällä tavalla joskus myöhemmin tai voimme tehdä pehmeää laskua hallitusti jo nyt ja sopeutua näin paremmin väistämättömään. Samalla joudumme totuttelemaan siihen, että yhteiskunta ei toimi kansalaistensa curling-vanhempana ja poista kaikkia esteitä ja hankaluuksia näiden tieltä. Esteitä ja hankaluuksia voisi kuitenkin poistaa lukuisten järkevien toimintatapojen tieltä.
Vapaudesta ei kuitenkaan ole syytä luopua. Sananvapaus, uskonnonvapaus, seksuaalinen vapaus, vapaa kulttuuri jne. säilyvät. Vapaus liikkua säilyy sekin, mutta vain menetelmillä, jotka eivät aiheuta nykyisen kaltaista haittaa.
Tiivistettynä Suomen ja suomalaisten pitää kantaa oma osansa taakasta, kun pyrimme säilyttämään maapallon elinkelpoisena tuleville sukupolville. Mutta samalla kehottaisin suomalaista yhteiskuntaa itsekkyyteen ja varautumaan tulevaan maailmaan nykyistä paremmin, siltä varalta, että ilmastonmuutoksen aiheuttamia vahinkoja ei voida ehkäistä. Varautuminen on joka tapauksessa hyödyksi. Meillä on taantumasta huolimatta mahdollisuus vaurastua järkevällä tavalla. Siirtämällä kulutusta vähemmän tärkeistä asioista tärkeisiin, saamme paljon aikaan. Kun aikanaan resurssien niukkuus tosissaan iskee, muistellaan (joku nauraen, joku häpeillen) aikaa, jolloin niitä nyt arvokkaita resursseja haaskattiin mitä turhimpiin asioihin.
Mikä Suomen sitten voisi viedä eteenpäin tällä ehkä hieman raskaalla ja ikävällä tiellä?
Se nyt vaan valitettavasti on niin, että tarvitaan paljon keppiä ja tietenkin porkkanaakin. Tarvitaan sellaista johtajuutta, jossa kansalle kerrotaan avoimesti, mihin ollaan varautumassa. Arvojohtajien pitää entistä tiukemmin tuomita lyhytnäköinen törsäily turhuuksiin ja vaatia ihmisiltä enemmän. Se voi tuntua pullamössöstä ikävältä, mutta on suurempien vahinkojen välttämiseksi välttämätöntä.
Resepti on siis: Rohkeaa johtajuutta, jolla pyritään muokkaamaan arvoja ja normeja. Varautumista ja luopumista. Sellaista yhteen hiileen puhaltamista, jossa jokainen eturyhmä ei puhalla vain omaan hiileensä. Listalle niistä asioista, joista ei tarvitse luopua jää onneksi kaikki se, mitä tarvitaan hyvään elämään. Vastineeksi asioille, joista joudutaan luopumaan, saadaan paljon. Mutta siihen voidaan palata erillisessä kirjoituksessa.
Yllä esitettyihin johtopäätöksiin on tultu pitkän asioiden seurannan tuloksena. Näkemys on syntynyt luonnontieteelliseen aineistoon perehdyttäessä, tuhansia artikkeleita ja lukuisia kirjoja lukemalla, talousuutisia seuraamalla sekä eri alojen asiantuntijoiden kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta.
Oheinen teksti on aivan liian lyhyt, jotta siinä pystyisi kattavasti perustelemaan kaiken olennaisen. Toivottavasti se toimii kuitenkin pohjana keskustelulle.
Kaikenhuipun blogi 
Kiitos tekstistä. Kommentoisin hieman:
”Ympäristöongelmat ja resurssien riittävyyden murheet olisivat merkittävästi pienempiä, jos kukaan ei kuluttaisi enemmän kuin on välttämätöntä….”
Lisäisin tähän vielä tähän, että nykyisessä kasvytaloussysteemissä säästeliäisyys johtaisi talouden supistumiseen ja tätä kautta kriisiin, työpaikkojen menetykseen ja muuhun ikävään. Eli talousjärjestelmän sisäisen logiikka sulkee pois hyvin voinnin vähemmän kulutuksen kautta.
Pakko vielä lisätä ja kehua loistavaa tekstiä. Itse asiassa tässä kiteytyy todella hyvin nykymaailman järjettömyys. Puit oikeastaan sanoiksi sen mitä olen pitkään päässäni pyöritellyt lähinnä Michael Ruppertin ja Peter Josephin ajatusten sekä biologin koulutuksen kautta. Ainoa asia, jota haluaisin painottaa on se, että nykyinen taloussysteemi ei voi johtaa parempaan maailmaan. M. Ruppertin sanoin uskon, että jos emme muuta sitä miten raha toimii, emme muuta mitään (”unless we change how the money works, we change nothing”).
Toisaalta ikuista kasvua vaativan markkinatalouden sisälläkin voidaan yrittää muutosta kohti kestävämpiä energimuotoja. Oikeastaan näin on pakko tehdä, jotta vältymme suurilta levottomuuksilta.
esko: olen monesta asiasta suurin piirtein samaa mieltä mutta kuten mikko totesi niin kulutuksen vähentäminen tarkoittaa nykysysteemissä lamaa, ja siis työttömyyttä. minusta tässä on se oleellinen poliittinen kysymys: miten järjestää yhteiskunta siten että kaikilla olisi toimeentulo kun talous ei enää kasva. ei siihen riitä pelkkä moraalinen arvojohtajuus vaan pitäisi konkreettisesti miettiä miten varallisuutta voitaisiin jakaa eri tavalla kuin nykyään. tietenkin niin kauan kuin kaikkien poliittisten puolueitten tavoite on talouskasvu, niin eihän tätä asiaa julkisesti edes käsitellä missään, ja mikään ei siis mene eteenpäin…
Jukka, niinpä. Ja vielä tarkemmin, miten saada ihmiset uskomaan, että uusi tapa ™ järjestää yhteiskunta on lopulta parempi kuin nykyinen. Nykyisin on monissa alan kirjoissa päästy siihen vaiheeseen, että ”jos kaikki tekisivät näin kuten kirjassa sanotaan, niin ongelmia ei olisi”. Varsin kelvollisia (noh, ainakin kohtalaisen kelvollisia) vaihtoehtoja järjestää yhteiskunta varmaan siis löytyisi, mutta vielä suurempi urakka on ihmisten saaminen mukaan muuttamaan yhteiskuntaa ja ylipäätään haluamaan muutosta. Demokratiassa mikään ei muutu jos merkittävä osa ihmisistä ei sitä halua, tai jos paska ei iske pahasti tuulettimeen, jolloin demokratia lakkaa ja poikkeustila alkaa.
Kasvun pienentäminen.. oikeastaan saan kylmiä väreitä kuvitellessani sitä, miten nykyinen jähmeä ja tehoton byrokratiamme yrittäisi tarkoituksella järjestää degrowth-yhteiskuntaa… huh sitä lomakkeiden (ja niiden käsittelijöiden) määrää! Olisi kaikenlaisia degrowth-komiteoita ja työryhmiä, jotka saisivat vuosien kuluessa aikaan marginaalisia raportteja, päätöksiä ja suosituksia… Siis varmasti moiseen työryhmään kuuluminen olisi palkitsevaa ja mielenkiintoista, mutta tavallisen tallaajan kannalta sillä ei välttämättä olisi kauheasti merkitystä. Lähinnä mieleen tulisi mielenosoittaminen ihan ketä vaan vastaan jotka nostavat hintoja ja veroja ja karsivat julkisia palveluita…
Niinpä, jos kaikki maat pienentäisivät kasvihuonekaasupäästöjään, ilmastokatastrofilta vältyttäisiin.
Jos saisimme kaikki suomalaiset toimimaan järkevästi, pitäisimme taloutemme ja hyvinvointimme kunnossa samalla kun pienentäisimme merkittävästi ympäristön kuormitusta.
Vaikka tässä ei täydellisesti voikaan onnistua, voi ihmisiltä silti vaatia enemmän ja paheksua älyttömyyksiä 😉
esko: ”Jos saisimme kaikki suomalaiset toimimaan järkevästi, pitäisimme taloutemme ja hyvinvointimme kunnossa samalla kun pienentäisimme merkittävästi ympäristön kuormitusta. ”
mutta eihän se oikeasti noin mene koska taloutemme ja hyvinvointimme perustuu ympäristön korkeaan kuormitukseen.
Jukka: siinäpä se onkin, kun se ei mene oikeasti noin. Voisi mennä, mutta ei mene käytännössä. Alkoholismiakaan ei olisi, jos kukaan ei joisi liikaa alkoholia. Eli tavallaan näiden utopioiden kanssa leikittely on turhaa viihdettä. Mutta paljon parempaan kyllä pystyisimme, jos sitä vaaditaan.
Jos ajattelemme hetken vain Suomea, niin siirtämällä kulutusta tuontitavarasta (ja turhimmasta päästä aloittaen) kotimaisiin palveluihin ja laadukkaisiin tuotteisiin, saamme paljon potkua omaan talouteemme ja isompi osa rahasta jää kotiin. Erityisen järkevää olisi vähentää energian sekä lyhytikäisen ja arvonsa nopeasti menettävän kulutustavaran tuontia. Näin säästynet varat olisi järkevää investoida esim. energiaremontteihin tms. Ison Bemarin sijaan olisi järkevämpää ostaa pienempi ja pieniruokaisempi Bemari (johon siihenkin pariskunta mahtuu ihan hyvin) ja käyttää säästynyt raha vaikka aurinkoenergiainvestointiin (johon sisältyy kotimaisia asennuspalveluita). Nähdäkseni meitä ei juurikaan kannusteta pohtimaan rahankäyttöämme tältä pohjalta. Se ei tietenkään riitä, mutta meillä on aivan varmasti mahdollisuudet tuottaa nykyisen tasoinen hyvinvointi paljon pienemmällä kuormituksella. Tässäkin demokratiassa voisi tehdä ihan hyvää, että ihmisiä kannustettaisiin vahvemmin tekemään näitä oikeita ratkaisuja.
Jos siirrämme kulutusta siitä mitä haluamme siihen, mitä tarvitsemme, niin mennään aika paljon eteenpäin. Ja logiikka tässä päättelyssä on ihan yhtä hieno kuin tuossa alkoholismiskenaariossa 🙂 vähän lisää selkärankaa ja itsekuria, keppiä ja porkkanaa….
Mikko, samaa mieltä. Poikkeuksetta aina kun tilannetta päässäni analysoin ja koetan etsiä poispääsyä ja teitä jonkinlaiseen muutokseen, tulen lopulta samaan lopputulokseen kuin sinä ja M. Ruppert. Ennenkuin muutamme sen miten raha toimii, emme muuta mitään.
Toisaalta, vaikka muuttaisimme sen miten raha toimii, ei se silti välttämättä muuta mitään. Mutta kenties se mahdollistaisi muutoksen. Nykyisellä systeemillä ainoa mahdollinen toimintamalli näyttää olevan kallionleikkaukseen ajaminen. Ainoa mihin voimme edes hieman vaikutta on ehkä nopeus ja osumiskulma. Ja näihinkään ei voi vaikuttaa kuin marginaalisesti.
”Mitään uutta ja mullistavaa ei energiantuotannon alalla ole kehitetty sitten aurinkokennon (ja siitäkin on jo paljon aikaa).”
Sanottakoon nyt vielä, että aurinkokenno ja ydinreaktori ovat keksintöinä suunnileen saman ikäisiä, mutta näistä vain jälkimmäistä sanotaan ”vanhanaikaiseksi”. Yli 2000 vuotta sitten keksitty tuulimylly ei sekään ilmeisesti ole ”vanhanaikainen”. Maailma on mielenkiintoinen paikka.
Tärkein kysymys on: ”miksi ikuista talouskasvua tarvitaan?”. Ainoa järkevä selitys minkä olen löytänyt tähän on raha-ja pankkijärjestelmä. Ne ovat se abstrakti pakotus tähän järjettömään toimintaan.
Tässä kehno kuvaus kasvupakotesysteemistä:
Meillä on velkaperustainen osittaisvarantopankkijärjestelmä. Tämä järjestelmä luo lähes kaiken rahan velkana. Jotta velkoja voitaisiin maksaa takaisin täytyy luoda lisää velkaa (rahaa). Jotta velkaa voitaisiin myöntää täytyy oikean talouden toimia. Eli kulutuksen kasvaa. Seurauksena on järjetön noidankehä, joka päättyy lopulta kuplan paisumiseen, poksahtamiseen ja kieroksen aloittamiseen alusta. Sivussa luonto raiskataan piloille.
Luin tämän tekstin sen jälkeen kun kirjoitin aikaisemman kommenttini, siinähän yritin jotakuinkin sanoa samat asiat jotka Esko tällä tekstillä sanoi paljon paremmin. Lohduttavaa tietää että hiukan enemmän ihmisiä ajattelevat kutakuinkin samalla tavalla.
Yhden asian olisin kuitenkin sanonut vielä jyrkemmin eli ”…jossa talouskasvu on ehkä mahdotonta kallistuvan energian ja luonnon asettamien rajoitteiden vuoksi” minun näkemykseni on että meillä jo on riittävät todisteet siitä että voidaan suoraan sanoa että talouskasvu on mahdotonta.
*
Jukka:
olen monesta asiasta suurin piirtein samaa mieltä mutta kuten mikko totesi niin kulutuksen vähentäminen tarkoittaa nykysysteemissä lamaa, ja siis työttömyyttä.
Jakamalla resurssit paremmin voitaisiin välttää lisääntynyttä työttömyyttä. Esimerkki hulluudesta on että samalla kun jotkut tekevät työtä 12h vuorokaudessa toiset ovat työttömiä. Tämä aiheuttaa ongelmia molemmille, työtä tekevät palavat loppuun samalla kun työttömät syrjääntyvät. Pitäisi tehdä helpommaksi töiden tasaisemman jakelun, esimerkiksi tekemällä houkuttelevammaksi palkata kaksi ihmistä jotka tekisivät 6h työpäiviä sen sijaan että palkkaa yhden joka tekee 8h päiviä tai jopa pidempiä. Miksei samalla 4h työpäivistä vaihtoehdon. Tunnen monta jotka haluaisivat tehdä lyhyempää työpäivää jos vaan onnistuisi.
Nykyisinhän yritykset yleensä mielummin palkkaa yhden tekemään ~12h työpäiviä kuin kaksi tekemään 6h päiviä. Tässä olisi potentiaalia suurin muutoksiin, vauraus jakaantuisi tasaisemmin, valtion menot vähentyisivät työttymyyskorvausten pienenemisessä ja burnoutien vähenemisessä ym. ja yrityksetkin voittaisit joustavuudella työmäärässä, ja työntekijöillä olisi enemmän vapaa-aikaa jolloin ne voisivat joltain osin korvata koneita käsityöllä j.n.e.
Työttömyys on yksi nykysysteemien järjettömyyksistä. Ja sitten ylityöllistetyt ahertajat. Voidaan kysyä, että mikä on järjestelmän tarkoitus? Tuottaa pahoinvointia kaikille? Olisi suuri ilo, jos tajuaisimme aloittaa nauttimisen siitä mihin meillä on mahdollisuus. Täystyöllisyydessä kulttuurin henkinen lataus olisi paljon rennompi, joka taas johtaisi kilpailun katoamiseen työntekijämarrkinoilta.
Itse kyseenalaistaisin koko työkäsitteen. Työttömyys johtuu lähes täysin osin teknologisten keksintöjen aiheuttamasta automaatiosta. Seuraavana on työttömyysuhkalistalla kaupan kassat. Kassatyöntekijöistä tulee työttömiä, sen sijaan että teknologia vapauttaisi meidät työn tekemisen ikeestä. Onko meidän ylipäätään pakko tehdä työtä? Työ olisi ehdottomasti uudelleen määriteltävä.
Niinpä, se on naurettavaa että keksitään kone tekemään työtämme jotta arki olisi helpompi ja voitaisiin nauttia enemmän mutta tulos on päinvastainen työttömyys ja kurjuus. Mikä järki siinä on sitten keksiä koneita. Koneet aikaansaa yhdelle prosentille rikkauksia ja lopuille työttömyyttä.
Kuitenkin jos 99 prosenttia ovat työttömiä ne eivät voi ostaa koneiden tuottamat tavarat joka on talouskasvun välttämättömyys jolloin niille pitää lainata rahaa jotta talouskasvu ei pysähdy mutta sittenhän lainat jää maksamatta koska nehän ovat työttömiä.
Renewables, näetkö itse mitään ristiriitaa siinä, että tässä viestissä juuri äsken puhut aurinkosähköpaneelien puolesta, ja tässä viestissä vastustat koneita, jotka tekevät työtä puolestamme? Aurinkosähköpaneelin tarkoitus kun on tuottaa sähköä, jolla tehdään työtä, meidän puolestamme. Ja niitä ei pystytä valmistamaan ilman taustalla olevaa valtavaa infrastruktuuria ja edeltänyttä valtavaa kehitystyötä joka on vaatinut kaikenlaisia laitteita ja tehtaita, aina höyrykoneesta asti.
Että vastustanko koneita, se että havainnollistan ja huomaan että koneista ei välttämättä aina ole hyväksi ei ole sama asia kuin koneiden vastustaminen, ei ainakaan minusta. Toki en myöskään puolla kaikkia koneita, totuus on että suuri osa niistä tuottavat enemmän haittaa kuin hyötyä. Pitääkö kaikki olla joko tai, eikö kehitys tapahtuu askel askeleelta, ehkä ajattelen aurinkopaneeleista että se suuntaa kehityksemme kohti jotain kestävää ja parempaa mutta ei ole toivottu lopputulos mutta kuitenkin parempi ne kuin heti sulkea kaikki tekniikkaa pois?
Ja voidaan sähköllä tehdä muuta kuin töitä meidän puolestamme. Onko esimerkiksi iltavalo asustuksessamme työ tehty meidän puolesta? Ja voidaan aurinkoenergiaa hyödyntää ilman valtavaa infrastruktuuria, ajattele esimerkiksi passiivirakentaminen jossa hyödynnetään auringon lämpöä ilman koneita vain yhtenä esimerkkinä.
Voisin kysyä sinulta että huomaatko ollenkaan itse että aina näet suurimman osan asioista ainoastaan tietystä vinkkelistä ja yrität väkisinkin etsiä minun sanomisista ristiriitoja. No kuules ristiriitoja maailma on täynnä, onko väärin ajatella / miettiä esittää ristiriitaisia ajatuksia parhaan ratkaisun etsiessä? Miten voit löytää parhaan ratkaisun jos sallit itsesi ajatelemaan ainoastaan tietyllä tapaa?
Älä aseta ajattelullesi keinotekoisia rajoituksia, äläkä lue kaikki kuin piru raamattua. Jotkut asiat on esitetty teoriana toiset pohdintoina kolmannet faktoina, vai oliko tällä blogilla rajoituksena että ainoastaan ”faktat” ovat tervetulleita, sinun blogisi sinun säännöt no tai wordpressin säännöt tässä tapauksessa.
Renewables,
Kirjoitustyylisi on ehkä sellainen, että ristiriidat ja voimakkaat ääri-ilmaisut pomppaavat esille, ainakin itselleni. Minun ei tarvitse niitä etsiä, ei väkisin eikä edes huolimattomasti (nuo mainitsemani postaukset osuivat silmiini kenties sen vuoksi että luin ne ylläpidosta jossa ne olivat samalla sivulla allekain, kun ne blogin puolella olivat eri viestiketjuissa). Keskustelu toisinaaan menee molemmin puolin yksityiskohtiin tarraamiseen ja niistä jankuttamiseen. Minä tein nyt niin, mutta olet itse syyllistynyt samaan myös, melko usein. Myönnettäköön, se ei välttämättä usein edistä keskustelua yhtään mihinkään.
Iltavalo on juurikin tehty työ meidän puolestamme. Hehkulampun lanka on saatu lämpenemään, tai ledi valaisemaan, käyttämällä energiaa, joka tarkoittaa kykyä tehdä työtä. Ensi viikolla tulee muuten postaukseni omasta aurinkolämpökeräin-projektistani joka on vihdoin valmis.
Lähinnä itselleni välittyy sinun teksteistä sellainen kuva, että et käsittele asioita, vaikkapa eri energiantuotantomuotoja, samoilla standardeilla / kriteereillä, ja lisäksi tunnut lukevan tai sisäistävän monia tekstejä valikoivasti. Ainakin sain käsityksen, että pidät monia täällä kirjoittavia, lainatakseni sinua: ”näillä sivuilla kommentoivilla ovat suurin osa aika kiihkouskovaisia ydinvoiman suhteen.” Kun minun saamani kuva on se, että aika monet tiedostavat ydinvoiman ongelmat, mutta pitävät niitä tällä hetkellä käytössä olevien vaihtoehtojen ongelmia tai haittoja huomattavasti pienempinä. Näin ainakin itse ajattelen. Kiihkouskovaisuus on nähdäkseni jotain aivan muuta. Se että keskusteluun tuo, usein vertaisarvioituja, tutkimustuloksia ja lähteitä perustelemaan omia väitöksiään ei ole sekään mielestäni kiihkouskovaisuutta.
Tämä on saamani kuva, voi olla että se on väärä, mutta tällä hetkellä se on se mikä sinusta välittyy. Itse kuvailitkin sen kuvan, joka sinulle on minusta välittynyt. Voi olla että olemme molemmat väärässä ja se on tietysti valitettavaa.
Ja no, tässä maailmassa, jossa kaikki kanavat tuuttaavat hyvää ja kaunista, enemmän ja parempaa, ja niin moniin juttuihin on joutunut lopulta pettymään, olen oppinut että raamattua on parempi usein lukea kuin piru. Ja ristiriitaisia ajatuksia on toki hyvä esittää, itsekin niitä teen, se on osa ajattelua ja maailmankuvan rakentamista. Teorioita, pohdintoja ja faktoja voi kaikkia esittää täällä blogissa, mutta on hyvä jos ne erottelee tekstissä. Aina sitä en muista itsekkään, mutta yritän laittaa eteen ”Mielestäni”-sanan jos kyse on omasta mielipiteestäni, ja jotain muuta jos kyse on jostain muusta.
Se, että katson asioita mielestäsi yhdestä vinkkelistä, on aika puhtaasti median, siis blogi-formaatin, vika. Ei ole kertakaikkiaan mahdollista, tällä ajan määrällä joka elämältäni blogin kommentointiin ja kirjoituksiin liikenee, tuoda kaikkia pohtimiani näkökulmia esille. Lisäksi tekstistä tulisi todella sekavaa ja vaikealukuista. On pakko typistää ja yksinkertaistaa sanomaansa kun käytössä on pelkät kirjaimet. Koetan kyllä tuoda yksittäisissä kirjoituksissani ilmi useampia vinkkeleitä ja kytkentöjä, ja olen aika monesti saanut siitä jopa lukijoilta positiivista palautetta, että teen näin enkä käsittele asiaa vain yhdeltä kannalta. Ilmeisesti nämä tekstit eivät ole uponneet sinuun tai ne ovat jääneet lukematta.
Maailmassa on tosiaan melkoinen virhe!
”Demokratiassa mikään ei muutu jos merkittävä osa ihmisistä ei sitä halua, tai jos paska ei iske pahasti tuulettimeen, jolloin demokratia lakkaa ja poikkeustila alkaa.”
Yksittäiset ihmisetkin voivat tehdä kaikenlaista, kun tieto, taitoa ja tahtoa vain riittää. Olkoonkin, että tässä uutisessa on, vähemmän yllättäen, taloudellinen näkökulma. Kun polttoaineen hinta karkaa käsistä ja/tai saatavuus muuttuu satunnaiseksi, minkähän arvoista tämä(kin) tieto-taito on?
Suomen ympäristökeskuksen koordinoimassa Edelläkävijät parhaiden ekokäytäntöjen edistäjänä -hankkeessa kartoitettiin ilmastonmuutoksen hillinnän edelläkävijöitä ympäri Suomea.
http://www.talouselama.fi/uutiset/siuntiolaismies+rakensi+puukaasuauton++3+euroa++100+km/a738844
Näitä pitäisi vain olla paljon enemmän. (Luonnonvara-uutisiinhan tämä kuuluisi, mutta sopinee tännekin, jos ei muuta, niin moraalisena esimerkkinä)
Olisi mukava uskoa siihen, että talouskasvu voitaisiin turvata kestävällä tavalla. Tavoiteltava kestävä kulutus- ja kuormitustaso on kuitenkin niin paljon nykyistä alempana, että pidän siihen pääsemistä erittäin epätodennäköisenä. Pelkkä energiantuotannon täydellinen myllerrys lähes nollapäästötasolle on käsittämättömän suuri, joskin välttämätönurakka. Se tarjoaa väistämättä työtä ja muuta tekemistä merkittävälle väestönosalle. Mutta se tuskin riittää, vaan myös yksityisen kulutuksen on painuttava alemmas jo ihan raaka-aineiden riittävyyden vuoksi.
Maailmanlaajuisesti katsoen taloudenkasvun ja hiilidioksidipäästöjen kasvun välistä yhteyttä ei ole vielä saatu murrettua, vaan edelleenkin maailmantalouden kasvaessa myös päästöt kasvavat. Tästä olisi siis erittäin nopealla aikataululla päästävä tilanteeseen jossa talouden kasvusta huolimatta päästöt vähenisivät useilla prosenteilla vuosittain. Ja mitä pidempään odotamme, sen jyrkempi päästöjen pudotuksen täytyy olla, kun aikanaan vihdoin päästövähennykset aloitetaan. Yksinkertainen matematiikka osoittaa, että mikäli pyrimme pitämään ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden turvallisella tasolla, talous on saatava kytkettyä irti päästöistä todella nopeasti. Nykyisellä vähäpäästöisen energian rakennustahdilla siihen ei mitenkään päästä. Lukuisat merkit viittaavat siihen suuntaan, että talous ei viherry lähimainkaan riittävällä nopeudella. On siis kovin helppo tulla siihen johtopäätökseen (ja tätä tukemassa on joukko loogisia laskelmia) ettei ilmastokriisiä voida torjua pelkällä talouden ja energiantuotannon teknisellä kehityksellä ja päästövähennyksellä, se kun ei ehdi ajoissa apuun. Jos talous olisi merkittävästi laskevalla uralla, ei päästöjen/tuotettu yksikkö tarvitsisi laskea niin valtavasti. Mutta kuten edellä on jo todettu laskeva talous aiheuttaa omat ongelmansa, joihin täälläkin on jo pyritty osin vastaamaan.
Annan esimerkin oikeasta maailmasta: Tuotantolaitos on investoinut energiatehokkuuteen ja saavutti 5% vähennyksen energiankulutuksessaan. Kyseisellä alalla kysyntää kuitenkin riittää ja päätettiin rakentaa toinen tuotantolinja edellisen viereen ja humps. energiankulutus kaksinkertaistui. Aiemmin kulutettiin 100 yksikköä, sitten tehostuksen jälkeen 95 yksikköä ja uuden linjan valmistuttua 190 yksikköä sähköä. Ja kyseessä on yritys, jonka tuotanto on monella mittarilla energiatehokasta ja ympäristöystävällistä kaikista ympäristösertifikaateista alkaen.
Jotta joskus pystyisimme tuottamaan valtaosan energiastamme vähäpäästöisesti, on yhden tavoitteista oltava se, ettei energiankulutus ainakaan kasva.
No tuossa oli välissä turhaa höpinää. Talouskasvun ja päästöjen riittävän nopean ja tehokkaan vähentämisen voi toteuttaa vain jos jotain todella mullistavaa tapahtuu energiantuotannossa. Sen pitäisi olla jotain, jonka päästöt ja hinta ovat hyvin matalat, tuotanto luotettavaa ja jota pystytään rakentamaan erittäin suuri määrä hyvin nopeasti. Lisäksi se ei saisi vaatia valtavia määriä uusiutumattomia raaka-aineita. Ihmeitä voi tapahtua, mutta mitään tällaista ei tällä hetkellä ole näköpiirissä. Aurinkosähkön tekniikka ja hinta ovat kehittyneet oikeaan suuntaan melko nopeaa tahtia, joten maailmanlaajuisesti aurinkoenergia on ehkä vahvin ehdokas. Mutta siinäkin törmätään vielä pitkään ongelmiin: asennusvauhti on liian hidas, hinta hieman liian suuri, sähkön varastointi ontuu, aurinkopaneelit vaativat melkoisesti energiaa ja raaka-aineita tarvitaan. Tämäkään ei ehdi apuun ajoissa ja riittävällä teholla.
Energiatehokkuuden kehittäminen on hyvin usein järkevää, muttei silläkään saavuteta riittäviä tuloksia. Vaikka asiaa kuinka pyörittelisi, ollaan siinä tilanteessa, että energiaa kuluttavia asioita on vain jätettävä tekemättä jos päästötavoitteet halutaan toteuttaa.
Päätin lisätä hieman optimismia tähän perään. Ilmastokriisi on hurjista vaikeuksista huolimatta silti selätettävissä. Siihen tarvitaan samanlaista asennetta, jolla maat ryhtyvät sotatoimiin; Merkittävää resurssien mobilisointia ja yhteiskunnan keskittymistä ongelman ratkaisuun. Se vaatii voimakasta yhteishenkeä ja selkeää päämäärää, joka valtiovallan pitää tuoda vahvasti esiin. Se vaatii myös merkittäviä uhrauksia (joista ollenkaan kaikki eivät ole edes mitään oikeita uhrauksia vaikka etukäteen voivat siltä tuntua). Se vaatii myös kansalaisten sitoutumista yhteisen ongelman ratkaisuun. Ai niin ja sitten se vaatii vielä että kaikki maailman suurimmat kuormittajat toimivat samoin 🙂
(Hieman sentimentaalisempi kommentti) Kiitos öljyn, ihmisiä on maapallolla jo 7 miljardia. Me, jotka murehdimme maailman tilasta, olemme tuosta ehkä promillen miljardisosa. Muita kiinnostaa länsimäinen elämäntapa McDonaldisineen, Coca Colineen, Hollywoodeineen, jne. Mitäs sitten tapahtuu, kun niille kiinalaisille ei olekkaan mahdollisuutta saada sitä mitä meillä täällä on? Ja sitähän niille luvataan. Amerikan herkkua. Tämän takia, edessä ovat labiilit ajat.
Pistää surulliksi.
esko ja kaikki muut:
eikö kaikesta tästä keskustelusta johtopäätös ole se että ilmastonmuutos, energia jne ei voi mitenkään olla pelkkä tekninen ongelma. se on selvästi myös ja ehkäpä jopa pääasiassa poliittinen ongelma. tuntuu vain aika toivottomalta saada mitään muutoksia aikaan kun kaikilla poliittisilla puolueilla on ensisijaisena tavoitteena talouskasvu hinnalla millä hyvänsä.
minulla ei ole kokemusta (puolue)poliittisesta toiminnasta. mutta olisiko jollain ehdottaa jotain konkreettista miten asiassa voisi edetä?
jukka, samaa mieltä. ongelmat eivät ole niinkään teknisiä, vaan enemmän poliittisia, asenteellisia ja kenties systeemisiä. Tämä melkein ansaitsisi oman artikkelin, mutta toisaalta Eskon ”Maailmassa on Virhe” on tähän tarkoitukseen myös juuri sopiva. Mitä keinoja on vaikuttaa. Tämä ei tietysti ole ensimmäinen foorumi jossa tätä asiaa analysoidaan ja mietitään, ja toivottavasti se ei ole myöskään viimeinen. Laitan alle joitain vaihtoehtoisia toimintamalleja ja keinoja, joita voidaan tarkastella sitten tarkemmin.
Keskustele asiasta mahdollisimman monen kanssa.
– aloita blogi
– kirjoita mielipide-osastoille
– tuo asiaa aktiivisesti ilmi keskusteluissa omassa ympäristössä
Nämä on sellaisia, joita kuka tahansa meistä voi melko helposti tehdä ainakin jonkin verran. Itse aloitin perustamalla blogin, ja kiitos teidän, tämä blogi on ylittänyt kaikki odotukseni sekä laadullisesti että määrällisesti. Vaikka toiminkin täällä ”isäntänä”, niin oma fiilis on että erittäin merkittävä osa sisällöstä ja blogin arvosta tulee myös kommentoijilta. Jos teille iskee kirjoituskärpänen kuten Eskolle iski, niin vähin mitä voin tehdä on tarjota julkaisukanavan ajatuksillenne. Osumia tulee tällä hetkellä 200+ per päivä, ja onpa blogiani käytetty lähdeviittauksena jopa suomen wikipediassa. Samaten, jos kirjoitatte mielipide-osastoille eri lehtiin jostain aihepiiriin liittyvästä, niin julkaisen ihan mielelläni näitäkin kirjoituksia tai linkityksiä täällä, just let me know.
Tässä pointtina on ruohonjuuritason tiedon levitys. Ilman ruohonjuuritason heräämistä ja aktivismia, ei poliittiset tai massamedian tahotkaa asioihin herää, sillä he seuraavat massoja siinä missä myös johdattavat heitä. Tämä on siitä hyvä toimintatapa, että sitä voi tehdä elämäntilanteesta riippumatta eri tasoilla.
Toinen kanava on järjestö/puolue-toiminta
Olin taannoin seuraamassa talousdemokraattien vuosikokousta. He pyrkivät puolueeksi, keräsivät kannatuskortteja, mutta määrä jäi tuolloin uupumaan. Yhdistys/puolue-toiminnan perustaminen on todella kovan työn takana, ja siltikään tulokset eivät olisi taattuja. Olen itse pyöritellyt jonkinalaisen ”ASPO-Finlandin” perustamisen ajatusta. Association for the Study of Peak Oil -järjestön tarkoitus on tutkia, tiedottaa ja vaikuttaa päättäjiin ja kansalaisiin tarjoamalla ”virallisemman” mielipiteen esim peak oil-skenessä. Myös jonkinlaista rahoitusta on lienee helpompi/mahdollista saada tällaiseen toimintaan. Oma ajatteluni on kuitenkin ollut, että kirjoitan tämän kirjan ensin, jotta on lyödä pöytään jonkinlaista ”todistusaineistoa” ja toisaalta selkärankaa ja tietopohjaa ennenkuin sanomaa pääsee levittämään.
Opetus/konsultointi
Kirjamme kahden muun kirjoittajan yritys CoreOrient on valinnut konsultointi-tien. Eli heidän lähtökohtansa on toimia enemmän systeemin ehdoilla ja vaikuttaa sitä kautta, sillä esim peak oilin ja muiden kriisien vaikutukset moniin yrityksiin tulevat olemaan karmeita ja tuhoisia. Puheet ja neuvottelut tuntuvat tyssäävän samojen perusasioiden jauhantaan ja kyseenalaistamiseen joka toimi heillä voimakkaana motivaaattorina lähteä krija-projektiin mukaan. Se tarjoaa keinon lyödä toidistusaineisto helposti pöytään ja alkaa keskustelu todellisesta aiheesta, eli kohdasta ”mitä sitten kun?”. Itse olen myäs miettinyt jotain luento-systeemejä aiheen tiimoilta, joita voisi tarjota joillekin paikallisille oppilaitoksille. Kirja toimii tässäkin hyvänä käyntikorttina ja luentomateriaalina, mutta tämän tiimoilta jonkilaisen ”ASPOn” tuoma tausta-uskottavuus ei olisi sekään tietenkään haitaksi.
Omat päälimmäiset ajatukset aiheesta on siis että saisin mahdollisimman hyvän ja luetun kirjan kirjoitetuksi yhdessä Harrin ja Heikin kanssa, kehittäisi blogia edelleen tiedon kanavana, ja mielessä on pyrinyt myös jonkinlaisen aspon perustaminen suomalaisten aktiivien kanssa. Nämä molemmat tähtäävät siihen, että maksimoidaan positiivisten ”mustien joutsenien” määrä: kun aihetta altistaa mahdollisimman monelle, niin sitä todennäköisempää on myös että jokin merkittävämpi taho siihen tarttuu ja lumipalloefekti lähtee käyntiin.
Tämä kommentti on kirjoitettu ehkä enemmän peak oil -katsontakannasta kuin ilmastonmuutoksen kannalta. Ilmastonmuutoksen kanssa tilanne on tavallaan jo pidemmällä, eli aihe on aika lailla tiedossa ja politiikassakin. Ihmiskunta on sen kanssa vaan alentunut ”keskustelemaan” siitä, mikä on tärkeämpää, seuraavan vuosineljänneksen talouskasvun maksimointi vai tulevien sukupolvien mahdollisuuksien ja elinympäristön turvaaminen. Kolmas kakkakikkare joka tuulilasiin iskee kenties jo ennen öljyhuippua ja ilmastonmuutosta on talous/velkajärjestelmän romahdus. En oikeastaan tiedä onko sille tässä vaiheessa enää tehtävissä mitään muuta kuin pään laittaminen polvien väliin ja parhaan mahdollisen toivominen. Nämä kolme, talousjärjestelmän romahdus, öljyntuotannon huippu ja ilmastonmuutos tulevat jakamaan seuraavien vuosien ja vuosikymmenien aikana monta vasenta koukkua ja oikeaa suoraan ihmiskunnan ja planeetan pääkoppaan. Tällä hetkellä valtaosa yrityksestä ja resursseista kulutetaan näiden ongelmien kieltämiseen ja vähättelyyn, ei niiden korjaamiseen. Ei Näin.
No, pääasiallinen ongelmahan on halussamme säilyttää lajiamme/kulttuuriamme/elämäntapaa.
Kaikki eliöt ja kulttuurit kautta aikojen ovat aina ylikuormittaneet elinympäristönsä resurrseja, kun siihen on tarjoutunut mahdollisuus. Meidän kohdallamme on kyse on vaan planetaarisesta skaalasta ja toisaalta tajuamme toimiemme mahdollisia seurauksia. Silti toimimme kuin sopulit, hiiret, bakteerit, kun kyse on resurrseista. Edessä on romahdus ja se on uuden alku.
Ihmiskunnan hillittömässä resurssienkäytössä ei tietenkään ole evolutiivisessa mielessä mitään outoa. Yksilöt, jotka ovat onnistuneet keräämään itselleen muita enemmän resursseja, ovat saaneet enemmän jälkeläisiä ja sitä rataa. On siis täysin luonnollista, että ihmiset haluavat rahaa (tai muuta mammonaa), valtaa ja seksiä; Niillä eväillä on aina lisäännytty tehokkaammin verrattuna maailman murheiden murehtijoihin. Mikään määrä ei joidenkin kohdalla riitä ja se on ihan ymmärrettävää – he vain ovat sellaisia, että haluavat.
Verrattuna sopuleihin ja muihin, pointti olisi nyt tällä kertaa kuitenkin siinä, että me tosiaan pystymme halutessamme ymmärtämään tekojemme seuraukset. Pienessä rajatussa yhteisössä resurssien rajallisuuden mukaan eläminen varmaan voi onnistuakin, mutta kokonainen maapallo väestöineen on liian iso paikka, jotta epäterveeltä kilpailulta voisi välttyä. Rajalliset resurssit kannattaa haalia itselleen ennen kuin joku muu vie ne.
Olisi helppoa kuvitella kulttuuri, jossa ihmiset opetettaisiin kohtuuteen ja ottamaan muut huomioon ja ne, jotka eivät tätä opi, jouduttaisiin sitten laittamaan pakolla aisoihin. Mutta sellainen maailma taitaa olla enemmän scifiä, kuin oikeasti mahdollista.
Se, että meillä on mahdollisuus laatia kansainvälisiä sopimuksia, on aikamoinen harppaus tuosta bakteeritason ajattelusta. Bakteerienkaan ei kannata tapaa isäntäänsä, ellei muita isäntiä ole tarjolla. Olisi hienoa, jos valtiotkin saisivat sovittua ja toteutettua saman.
Rahaa, valtaa ja seksiä. Tuohon seksijuttuun on jo olemassa tekniset ratkaisut, joiden ansioista voi tyydyttää halujaan, mutta silti lisääntyä harkiten (mitä nyt jotkin isot uskonnot haraavat vastaan). Miten vallan- ja resurssienhimoa voisi samalla tavalla hoitaa niin, että tyydytyksen saisi ilman seurauksia? Voisiko vastaus löytyä virtuaalimaailmasta, vai voisiko lääketiede tarjota sopivat pillerit? Scifiä tämäkin.
Mielestäni ihminen ei eroa eläimistä kovinkaan paljon, juurin niiden ominaisuuksien osalta, jotka meidät perikatoon ovat syöksemässä. Ne ovat ihmisen lajityypilliset käyttäytymiset. Ne, joita ohjaavat vaistot ja tunteet. Ihmisen järki on evoluution uusin tuotos, eikä se sen vuoksi kykene kumoamaan noita edellä lueteltuja ihmismielen voimia. Jos kykenisi, maailmassa ei olisi sotia, ei nälänhätää, ei rikollisuutta, eikä muitakaan perinteisiä ongelmia.
Tällä perusteella esitän väitteen, että mitkään selaiset pyrkimykset, jotka perustuvat vapaaehtoiseen toimintaajn, ”parannuksen” tekemiseen, tahi muuhun sellaiseen, joka rajoittaa ihmisen mahdollisuuksia toimia lajityypillisten käyttäytymismalliensa mukaan, eivät tule onnistumaan. Ne eivät vain toimi, koska ne saavat ihmisen tuntemaan olonsa epämukavaksi, jonka jälkeen järki jää aina häviölle.
Siksi uskon, että ainoa mahdollisuus, jolla lajimme pysyy hengissä, on taata sille mahdollisuus ”elää niin kuin se haluaa”. Energian kulutusta ei voida vähentää, eikä kulutusta vähentää, ei lähimainkaan riittävästi, jotta näillä toimilla voitaisiin ratkaista mitään. Siksi näitä ei tule asettaa ensisijaiseksi tavoitteeksi.
Ensisijaiseksi tavoitteeksi on asetettava ne teknologiset keinot, joilla nykyiset kulutustottumukset voidaan säilyttää, mahdollisimman lähellä sitä mitä ihmiset haluavat, mutta tehdä se kaikki ynpäristöä kuormittamatta. Tämä on mahdollista. Helppoa se ei ole. Energia ei maailmasta lopu, ei myöskään halpa energia. Alkuaineet eivät maailmasta lopu, koska aine ei häviä minnekään.
Eli kaikki resurssit tulee kohdistaa halvan ja päästöttömän energian tuottamiseen, ja aineiden täydelliseen kierrättämiseen. Tom Blees tarjoaa kirjassaan ”Prescription for the Planet” tarjoaa tähän kaksi varteenotettavaa mahdollisuutta.
http://www.amazon.com/Prescription-Planet-Painless-Remedy-Environmental/dp/1419655825
Tämä on se tie, johon uskallan vielä luottaa. Aikaa ei ole paljon käytettävissä, ei enää ehkä yhtään, mutta jos jotain vielä halutaan yrittää, kaikki muut, ideologiset lähestymistavat joutavat mennä. Ne eivät toimi.
Kaj, niinpä, paljon hyviä pointteja. Monet odottavat edelleen planetaarista populaation valaistumista ja tapojen muuttamista, ja mitä todennäköisemmin saavat odottaakin. Yksilöissä voidaan saada aikaan jonkinlaisia muutoksia, ainakin tilapäisesti, johonkin suuntaan. Mutta sitten kun puhutaan vaikka vaan tuhansista ihmisistä, mahtuu joukkoon iso liuta tyyppejä jotka eivät suostu, halua, pysty tai viitsi toimia siten kun olisi lajin tai yhteisön pitkän tähtäimen kannalta hyvä (ennen nämä ilmeisesti erotettiin yhteisöstä tai heiltä evättiin lisääntyminen. Nykyään annetaan kaikkien kukkien kukkia, vaikka ne tuhoisia olisivatkin).
Poliittinen tahto, josta esim. ympäristöjärjestöt puhuvat ja jota ne peräänkuuluttavat, on epätosi termi, sillä se voi jatkua (maksimissaan) vain yhden vaalikauden, ja sen jälkeen kansa valitsee itselleen uudet mieleiset johtajat. Tämä johtaa siihen että edes jotenkin toimivassa demokratiassa johtajat eivät voi tehdä liian ”ikäviä” päätöksiä jos haluavat jatkossa tehdä päätöksiä. Tämä sama mekanismi on ajamassa Euroa, USD:tä ja globaalia talousjärjestelmää velkakuiluun ja rahoitusmarkkinoiden romahtamiseen, tai mikä se seuraus nyt tuleekaan sitten olemaan. Kreikassa ja Italiassa poliitikot vaihtuvat tiuhaan ja kansa on barrikaadeilla, kun saavutetut, vaikkakin ansaitsemattomat, edut koetetaan viedä kansalaisilta pois. Monta autoa tulee vielä tämän kriisin kuluessa palamaan kaduilla.
Myös Tragedy of the commons tulee mieleen.
Aloitin sattumalta eilen lukemaan tuota Prescription for the Planet -teosta. En ole vielä päässyt alkua pidemmälle.
kaj:
”esitän väitteen, että mitkään selaiset pyrkimykset, jotka perustuvat vapaaehtoiseen toimintaajn, “parannuksen” tekemiseen, tahi muuhun sellaiseen, joka rajoittaa ihmisen mahdollisuuksia toimia lajityypillisten käyttäytymismalliensa mukaan, eivät tule onnistumaan.”
”kaikki resurssit tulee kohdistaa halvan ja päästöttömän energian tuottamiseen, ja aineiden täydelliseen kierrättämiseen.”
minusta vaikuttaisi että nämä väitteet ovat keskenään ristiriidassa. jos ihmiskunta ei tee parannusta, niin miksi se kohdistaisi resurssinsa noin?
laajemminkin ajateltuna minusta tässä nyt on unohdettu politiikka sieltä tekniikan ja biologian välistä. yhteiskunnan valtarakenteet vaikuttavat aika voimakkaasti siihen mitä tapahtuu, olipa ihmisten ja bakteerien välinen suhde mikä tahansa. ylipäätään minusta on outoa että nykyään niin vähän pohditaan vaihtoehtoisia poliittisia malleja. uskoisin että sitten kun energia/talousongelmat oikeasti kärjistyy, niin nykyinen globalisaatioon perustuva systeemi joka tapauksessa tulee muuttumaan. eikö tähän olisi jo jollain tavalla hyvä varautua.
siitä kirjasta: jos kannessa lukee ”painless remedy” niin sitä on näin äkkiseltään vaikea ottaa vakavasti… kirjan mainos on vielä hauskempi:
unlike those who warn how painful their partial remedies will be, the way forward will not only be painless but will result in an improvement in the standard of living for everyone on the planet. From limitless and economical clean energy supplies to cheap zero-emission fuel for vehicles to recycling solutions that recover virtually everything without any extra effort on the part of individuals, Prescription for the Planet points the way to a future of almost unbelievable possibility.
minusta tuo ”without any extra effort on the part of individuals” on paras!
Täytyy myöntää että kustantaja onnistuu kansien yltiö(jenkkityylisellä)optimistisuudellaan vähentämään kirjan ulkoista uskottavuutta aika roimasti. Ainakin tässä kohderyhmässä.
”minusta vaikuttaisi että nämä väitteet ovat keskenään ristiriidassa. jos ihmiskunta ei tee parannusta, niin miksi se kohdistaisi resurssinsa noin?”
Ehkä se ei kohdistakaan, mutta nykyinen politiikka, joka tekee kaikesta nykyistä kalliimpaa, ei ainakaan toimi. Suosittelen tuon kirjan lukemista. Voidaan sen jälkeen jatkaa tätä keskustelua. Kun edes poliitikot ymmärtäisivät, että vaihtoehtoja on oikeasti olemassa. Mutta eivät ymmärrä, ennen kuin riittävän moni valistunut kansalainen ymmärtää sen. Nyt tuo kirja sisältää asioita, joista harva on edes kuullut mitään, vaikka ne ovat olleet olemassa jo kauan, ja niiden potentiaali on rajaton. Teknologiauskovainen en ole. Insinöörin ei tarvitse olla.
Kaj & Jukka: “kaikki resurssit tulee kohdistaa halvan ja päästöttömän energian tuottamiseen, ja aineiden täydelliseen kierrättämiseen.”
minusta vaikuttaisi että nämä väitteet ovat keskenään ristiriidassa. jos ihmiskunta ei tee parannusta, niin miksi se kohdistaisi resurssinsa noin?
Olen hyvin samoilla linjoilla Kajn kanssa tässä asiassa.
Ahneuden poistaminen ja pitäminen poissa vaatisi vähintään ihmiskunnan uudelleenkoulutusta, hyvin mahdollisesti jonkinlaista perimän manipulointia keinoilla, jotka ovat puhdasta scifiä. Energiajärjestelmän muuttaminen olennaisesti päästöttömäksi vaatii enemmän sijoituksia puhtaampaan energiaan ja vähemmän fossiiliseen energiaan. Jopa ”100% uusiutuvat”-malli on teknisesti mahdollinen – joskaan ei todennäköinen – ja siten mielestäni paljon, paljon lähempänä toteuttamiskelpoista kuin hyvin todennäköisesti biologian osaltaan rautakoodaamien käyttäytymismallien pysyvä muuttaminen.
Parannuksen tehnyt ihmiskunta ei nimittäin ole stabiilissa tilassa. Vaikka jollain hypoteettisella tavalla koko ihmiskunta luopuisi ”liiasta” kulutuksesta (lainausmerkit, koska käsitteelle ei ole kovinkaan hyvää määritelmää) huomenna, en ole vielä nähnyt yhtään esitystä siitä, kuinka käytännössä kaikki ihmiset saataisiin pysymään altruistisina määrättömän kauan aikaa. Vaikka jokin suuri kriisi shokeeraisikin nyt elävät ihmiset suuriin muutoksiin, ei yksinkertaisesti ole uskottavaa, että tulevat sukupolvet kokisivat asian samoin.
Ratkaisua voi tuskin kutsua kestäväksi, jos se kestää vain pari sukupolvea!
Niin kauan kun puhutaan ilmastonmuutoksesta, puhutaan aivan olennaisesti teknisestä ongelmasta. Ilmastonmuutos aiheutuu voittopuolisesti fossiilisten polttoaineiden polttamisesta, ei ihmisten ahneudesta tai talousjärjestelmästä sinänsä. Toki jos lähtökohta on, ettei mikään vaihtoehtoinen teknologia joko voi tai saa korvata fossiilisia, ainoaksi vaihtoehdoksi jää pidättyväisyydestä saarnaaminen. Ennustan tälle jotakuinkin yhtä suurta menestystä kuin paavin AIDS-valistukselle, mitä se muuttujat muuttaen huomattavasti muistuttaakin.
Vasta-argumentti tälle on tietysti se, että esim. energian kulutus ei voi kasvaa loputtomiin. Argumentti on sinänsä oikein, mutta mielestäni se on myös olkiukko. Energian ja luonnonvarojen kulutus on katettava niin, että ”ihmishuipusta” selvitään ilman lajin ja planeetan tulevaisuuden vaarantavia vahinkoja. (Vahingoitta selviäminen ei enää ole vaihtoehtojen joukossa.) Ei ole mitään syytä, miksei vaurastuvalla planeetalla voitaisi muutaman sadan vuoden kuluessa saada ihmispopulaatio laskemaan noin miljardiin ihmiseen. Sillä ihmismäärällä jo nykyteknologia ja nykyinen talousjärjestelmä olisi pääsääntöisesti kestävällä pohjalla, mahdollisista teknologisista ja sosiaalisista edistysaskeleista puhumattakaan.
Joka tapauksessa, köyhyyden jakaminen on mielestäni ratkaisuna umpikuja. Tarvitsemme kehitystä, sillä jossain vaiheessa meidän on yksinkertaisesti pakko päästä tältä planeetalta. En pidä mielekkäänä, kaukonäköisenä tai kestävänä mitään sellaista ratkaisua, joka jättää ihmislajin avuttomaksi minkä tahansa kosmisen katastrofin edessä. Luonnonsuojelunkin kannalta kehityksen jarruttaminen on lyhytnäköistä politiikkaa: me ihmiset emme kykene edes halutessamme tuhoamaan elämää, ja pahimmassakin tapauksessa planeetta kyllä tokenisi parissakymmenessä miljoonassa vuodessa. Mutta ilman ihmisiä, koko biosfääri on vaarassa tuhoutua riittävän tujussa kosmisessa katastrofissa. Tähtitieteen ansiosta tiedämme, että jokin merkittävä katastrofi tapahtuu sataprosenttisella varmuudella ennemmin tai myöhemmin.
jm:
”Parannuksen tehnyt ihmiskunta ei nimittäin ole stabiilissa tilassa. ”
ei varmaan, eihän ihmiskunta koskaan ole stabiilissa tilassa, paitsi kuolleena…
”Ahneuden poistaminen ja pitäminen poissa vaatisi vähintään ihmiskunnan uudelleenkoulutusta, ”
miksi aina palaat tähän yksilön moraaliin? minusta paljon oleellisempaa olisi pohtia vallan ja taloudellisen vallan rakenteita.
sitä paitsi sinun ja kajn kirjoituksissa on välillä vaikea hahmottaa mitä yritätte argumentoida. tehän kannatatte ”teknisiä” ratkaisuja koska ette luota ”moraalisiin” ratkaisuihin. mutta toisaalta nähdäkseni te kannatatte näitä teknisiä ratkaisuja moraalisista syistä. toisin sanoen näitten teknisten ratkaisujen kannattaminen edellyttää myös jonkinlaista ”parannuksen” tekemistä: syntisen pitää ripotella tuhkaa päälleen koska on joskus erehtynyt vastustamaan ydinvoimaa jne. ja sitten esimerkiksi
”Ei ole mitään syytä, miksei vaurastuvalla planeetalla voitaisi muutaman sadan vuoden kuluessa saada ihmispopulaatio laskemaan noin miljardiin ihmiseen.”
minusta tämä tuntuu yhtä uskottavalta kuin ne scifi-jutut joita itse kritisoit.
”Niin kauan kun puhutaan ilmastonmuutoksesta, puhutaan aivan olennaisesti teknisestä ongelmasta.”
ehkäpä jossain epäoleellisen abstraktissa mielessä. oleellinen ongelma on toteutus ja päätöksenteko, ja se ei todellakaan ole vain tekninen ongelma. kuten jo edellä sanoin, tämän teknisen ratkaisun kannattaminen edellyttää suurelta osalta väestöä merkittävää mielipidemuutosta, joka minusta on verrattavissa taas tähän ”parannuksen” tekoon.
no joka tapauksessa luulisin että tämä loistava ”tekninen” ratkaisu ei toteudu yksinkertaisesti siksi että ei löydy sijoittajia jotka uskoisivat että se on kannattavaa liiketoimintaa. ja käsittääkseni sinulle ja kajlle nykyinen talousjärjestelmä on ainoa oikea jota ei voi eikä ole syytä muuttaa.
mutta ehkäpä olen väärässä ja kaikki ratkeaa without any extra effort on the part of individuals! lähdenkin siis joululomalle ja odotan että ongelmat ratkeaa itsestään.
loppukevennys: joulusta ja insinööreistä tuli mieleen vanha teekkarivitsi 80-luvulta:
mitä eroa on joulupukilla ja insinöörillä?
joulupukilla on lahjoja.
jukka: miksi aina palaat tähän yksilön moraaliin? minusta paljon oleellisempaa olisi pohtia vallan ja taloudellisen vallan rakenteita.
Palaan siihen aina, koska mielestäni vallan ja taloudellisen vallan rakenteet nousevat emergentisti yksilöiden haluista, kuvattakoon niitä vaikka Maslowin tarvehierarkialla tai millä tahansa sen vaihtoehdolla. Niin kauan kun noita haluja ei kitketä ihmisistä pois – enkä usko sen olevan mahdollista – mikä tahansa nollakasvun, talouslaskun tai ekologisen elämisen järjestelmä on vaarassa kaatua muutaman ahneen yksilön omanvoitonpyynnin logiikkaan.
Nykyinen järjestelmä voidaan kyllä teoriassa korvata jollain muulla. Mutta poistaako järjestelmän muuttaminen esimerkiksi ihmisten halun tehdä ympäristöönsä vaikutus korkealla elintasolla? Jos ei, mikä tahansa järjestelmän uusjako tuo mielestäni enintään hetkellisen helpotuksen, joka kestää tasan niin kauan, kunnes ”uusi eliitti” pääsee vakiinnuttamaan asemansa. Jopa täydellisessä järjestelmämuutoksessa joku on kuitenkin toisia älykkäämpi, onnekkaampi ja/tai häikäilemättömämpi, ja pääsee ennen pitkää niskan päälle.
Puhumattakaan siitä, että nykytilanteesta lähtevät järjestelmämuutokset säilyttäisivät väistämättä niin paljon nykyisen järjestelmän ongelmia, etten usko pelkkien järjestelmämuutosten riittävän. Apukeino tai mahdollistaja ne toki voivat olla.
En missään väitä enkä aio väittää, että nykyinen talous- tai valtajärjestelmä olisi paras mahdollinen, tai että sitä ei voisi mitenkään muuttaa. Kyllä sitä voi, ja sitä pitää muuttaa. Mutta haluan näihin maailmanpelastamistalkoisiin sellaiset askelkuviot, jotka voivat toimia, vaikka kaikki ei menisikään ihan ajatellusti. Sellaiset suunnitelmat, jotka voivat toimia, vaikka talousjärjestelmää ei onnistuttaisi radikaalisti muuttamaan. Vierastan uhkapelejä ylipäänsä ja etenkin silloin, kun uhkapeliä pelataan ihmislajin tulevaisuudella. Mitä enemmän vaihtoehtoja, sitä parempi.
Tästä syystä kannatan voimakkaasti teknisiä ratkaisuja, myös ydinvoimaa: se on yksi ja ehkäpä väkevin yksittäinen keino välittömän uhan torjumiseksi, vaikkei se lopullinen ratkaisu olisikaan. Netissä kantani todennäköisesti näkyy herkästi sellaisena, että kannattaisin vain ydinvoimaa ja muita teknisiä ratkaisuja. Näin ei ole. Mutta oma analyysini aiheesta ja muutaman vuoden kokemus ympäristöystävällisempien tuotteiden markkinoinnista on saanut minut uskomaan, että tekniset ratkaisut tuottavat tarvittavaa muutosta sosiaalisia ratkaisuja enemmän ja nopeammin ja kriisi on niin akuutti, että tarvitsemme niitä joka tapauksessa ostaaksemme aikaa mitä tahansa laajamittaista sosiaalista muutosta varten. Ei paljon lohduta, jos keksimme täydellisen talousjärjestelmän vuoden 2100 tienoilla – mutta olemme siihen mennessä tupruttaneet ilmakehään niin paljon hiilidioksidia, että Venus-ilmiö käynnistyy.
Saatan olla analyysissäni väärässä, ja varmasti ainakin osa sen yksityiskohdista on pielessä. Olen kuitenkin näistä ympäristöasioista saarnannut kestävän kehityksen peruskurssien muodossa nyt ehkä 800 ihmiselle, ja tammikuussa jatkan taas kierrosta. Kun esitän esimerkiksi sen, mitä edes jotakuinkin kestävä elintaso noin niinkuin käytännössä tarkoittaisi suomalaiselle (päästökiintiö 2000 kg CO2/vuosi; siinäkin on luultavasti puolet liikaa), suurin osa yleisöstäkin tuntuu pitävän teknisiä ratkaisuja ja jopa sitä ydinvoiman massiivista rakentamista helpompana, toteuttamiskelpoisempana tienä.
Nähdäkseni siis vaadittavan asennemuutoksen laajuudessa on eroja. Voin tietysti olla väärässä. Ehdotan siis, että kokeillaan sekä teknofiksejä että parannuksesta saarnaamistakin.
Voisin korjata tuota äskeistä hieman. Kysytään näin: poistaako järjestelmän muuttaminen ihmisten keskimääräisen halun tehdä, mikäli mahdollista, lähipiiriinsä positiivinen vaikutus? Poistaako järjestelmän muuttaminen sen, että yksi toimiva keino tehdä vaikutus on korkea elintaso?
Populaatiosta: YK:n raportti ihmiskunnan väkiluvusta vuoteen 2300 saakka ehdottaa eri skenaarioita välillä 2,3 – yli 35 miljardia ihmistä. Keskimääräisen skenaarion mukaan vuonna 2300 maapallolla olisi noin 7,7 miljardia ihmistä.
Click to access Long_range_report.pdf
Se on paljon enemmän kuin tuossa heittämäni miljardi, mutta ennusteet ovat hyvin herkkiä käytetyille oletuksille. Keskimääräisessä skenaariossa oletetaan yhdelle naiselle syntyvän keskimäärin 2,1 lasta; korkeassa 2,35; matalassa 1,85. Tiedetään oikein hyvin, että elintason nousu korreloi pienenevän hedelmällisyysluvun kanssa.
Tiedetään myös, että yksin IFR-pohjainen teknologia pystyisi tuottamaan 9 miljardille ihmiselle 10 000 kWh vuodessa jopa 220 miljoonan vuoden ajan, liki olemattomin ympäristövaikutuksin.
Täydennys äskeiseen: Oikeastaan rahan- ja vallanhimon sijaan pitäisi olla se lääkitys kuluttamisenhimoon
Josta tuli mieleeni jo aiemmin yhdeksi lääkkeeksi ehdottamani mainonnan asteittainen kieltäminen yhteiskunnassa. Nythän lahjakkaat ja fiksut ihmiset käyttävät valtavasti aikaa ja resursseja siihen että koettavat miettiä entistä tehokkaampia keinoja saada meidät kuluttamaan yhä enemmän yhä nopeammin. Jälleen kerran siis käytetään oikeita ja hyviä resursseja täysin väärään suuntaan menemiseen ja vauhdin kiihdyttämiseen, ja vieläpä petollisen tehokkaasi. Jos olisin kuningas päivän, niin mainonnan kieltäminen olisi yksi agendallani olevista asioista, ja aika korkealla.
Se vähän mikä mainonnassa on hyvää, voidaan korvata hyvin pitkälti hieman passiivisemmalla ja säädellyllä tiedottamisella.
En allekirjoita väitettä jonka mukaan demokratia olisi kyvytön tekemään vaikeita päätöksiä. Päinvastoin, todellisen valtiomiehen ja -naisen merkki on sekä kyky perustella äänestäjilleen vaikeat toimenpiteet että pystyä ne tekemään. Näitä johtajia arvostavat sekä aikalaiset että historia. Churchill, Roosevelt, De Gaulle, Adenauer, esimerkkejä kyllä löytyy.
Miellyttämään pyrkivät, helppoja ratkaisuja tarjoavat selittelijät sen sijaan joutuvat ennen pitkää väistymään. Näitäkin historia tuntee: Chamberlain, Peron ja tuoreimpina esimerkkeinä Berlusconi ja Kreikan Papandreou.
Minusta maailmaa vaivaa johtajuuden ja näkemyksen puute josta eurokriisi ja ilmastokriisi ovat hyviä esimerkkejä.
Olen samaa mieltä, että maailmaa vaivaa johtajuuden puute näissä asioissa. (Tai no, johtavathan öljy-yhtiöt maailman käytännön ilmastopolitiikkaa aika vahvalla otteella 😉 ) Yksi lisäriski tulevaisuudessa on se, että kriisien syveneminen tarjoaa valtaanpääsyn mahdollisuuden ääriliikkeille.
Esko, joo, johtajuuden puute vaivaa todellakin. Sekin on mielestäni ainakin osittain myös systeemistä, eli esimerkiksi yhdysvalloissa poliittinen tilanne on niin tulehtunut, vastakkainaseteltu ja kädetön, että hyvä johtaja ja hyvät ideat lytätään ihan siitä riemusta että ne on jonkun toisen puolueen tai henkilön. Obama nyt on ainakin jonkinlainen esimerkki siitä, että lopulta mitään ei saada aikaiseksi vaikka yritystä onkin. Hyvänä puolena eivät saa paljon tuhoakaan aikaiseksi, mutta se on laiha lohtu.
Ja tuo mainitsemasi tulevaisuushan alkaa olla jo täällä, se ei vaan ole vielä tasaisesti jakautunut.