Kirja-arvostelu – Ihmiskunnan Energiakriisi – Jorma Keskitalo
Tuoreessa kirjassaan Jorma Keskitalo, biologi ja tietokirjailija, tuo kattavasti esille ihmiskuntaa 2000 luvun ensimmäisellä puoliskolla kohtaavan energiakriisin ja ilmastokriisin syyt ja suunnitellut tavat ratkaista edessä olevia ongelmia. Hän jättää seurausten pohtimisen paljolti lukijan mielikuvituksen varaan, lukuun ottamatta muutamaa herkullisen lakonista toteamusta tilanteen toivottomuudesta. Eräs omista suosikeistani löytyy sivulta 179, jossa hän raapaisee dystopian pintaa juuri riittävästi, jotta kaltaiseni asiaa harrastavan lukijan synapsit alkavat kihistä:
”Kaikista energiavaihtoehdoista huolimatta on selvää, että ihmiskunnalla on edessään säästökuuri, johon on pakko sopeutua. Toinen vaihtoehto on, että jatketaan entiseen malliin ja katsotaan, mitkä ovat seuraukset – jos maapallolla sitten enää on katsojia.”
Kaiken kaikkiaan teos on laaja kuvaus eri energiantuotannon mahdollisuuksista, tilanteesta maailmalla, näkymistä ja poliittisista ongelmista. Keskeisenä teemana pyörii luonnollisesti fossiilisiin pohjautuvan energiantuotannon mahdollisimman pikainen vaihtaminen johonkin muuhun. Aiheiden paljouden vuoksi teos ei mene teemoissa kovin syvälle, vaikka biologina kirjailija pystyykin selittämään tiettyjä asioita (kuten fotosynteesi ja sen jäljittely) hyvin myös hieman syvemmältä. Tämä tarkoittaa helppolukuista teosta jota on vaikea päästää käsistään ja josta on helppo havaita olennaiset asiat, mutta joka omasta näkökulmastani olisi voinut hieroa tylyjä näkymiä lukijan naamaan hiukan isommalla intensiteetillä.
Todennäköisesti vika on tässä kohtaa minussa ja taustassani, mutta omaan makuuni teos jäi paikoin hieman kliiniseksi ja etäiseksi kuvatessaan ongelmia ja vaikeuksia joita ihmiskunta tulee kokemaan. Se ei nappaa lukijaa riveleistä ja huuda sylki lentäen päin naamaa: ”voisitko Pena tajuta että tässä on kyse ihan varmasti tärkeimmästä asiasta joita sun tai jälkeläistesi elämän polulle tullaan ikinä heittämään!”. Monet lukijoista tajuavat tämän tietysti itsekin, ja ovat jo tajunneet ennen kirjan avaamista. Lisäksi tietty osa potentiaalisesta kohde-yleisöstä on myös epäilemättä allerginen liialle ”alarmismille”.
Epäilemättä myös kirjailijan akateeminen tausta tuo oman mausteensa (tai sanotaanko hillityn mausteiden käytön) kirjoitusasuun, ja tietyllä tasolla se tuo hyvin painoarvoa niille kerroille kun jotain tylympää näkymää lukijalle tarjoillaan, kuten yllä oleva lainaamani kohta. Se ikään kuin hyppää tekstistä naamalle ja vaatii kiinnittämään huomiota omaan koristelemattomaan, jopa alastomaan tylyyteensä.
Yhteenvetona voin sanoa, että kyseessä on teos joka kokoaa paljon viimeisintä tietoa energia-alan kehityksestä ja kuulumisista maailmalta. Samoja asioita voi toki lukea myös kansainvälisestä kirjallisuudesta, mutta tässä teoksessa asiat on vedetty mukavasti yhteen ja kirjoitettu helppolukuisesti Suomeksi. Suosittelen kirjaa lämpimästi pukinkonttiin energia-asioista tai ihmiskunnan tulevaisuudesta vähääkään kiinnostuneille lukijoille, joita tietysti esim. oman blogini lukijakunta on pullollaan :). Ja jos ei budjetti veny, niin varmistakaa että omaan lähikirjastoonne teos päätyy ja lainatkaa sieltä.
Kirjan nimi: Ihmiskunnan energiakriisi (adlibris-sivu)
Kirjailija: Jorma Keskitalo
Kustantaja: Gaudeamus
Sidosasu: Nidottu
Kieli: suomi
Julkaistu: 201110
Sivumäärä: 230
ISBN10: 9524952157
ISBN13: 9789524952156
Kaikenhuipun blogi 
Oliko tämä ns. ”huippututkijan” kirjoittama kirja 😉
Hehheh. Kyseessä on biologi ja tietokirjailija Jorma Keskitalo 😉 En tiedä onko hän huippututkija vai ns. ”huippututkija”.
Selailin kirjaa pikaisesti kustantajan ständillä. Kirjoittaja kyllä käsitteli fossiilisten polttoaineiden ehtymistä, mutta en muista mainitsiko kirjoittaja varsinaisesti öljyhuippua, eikä ainakaan maininnut että se taisi mennä jo. Voisi siis sanoa että hän ei näkemyksiltään edusta ihan ”terävintä huippua” 🙂 Ne joilla on kirja käsillä, voivat korjata, jos muistan väärin.
Joka tapauksessa, eipä suomeksi taida olla liikaa energiakysymyksiä käsitteleviä kirjoja, joten kirja on kyllä tervetullut.
Se, pitäisikö ”tylyjä näkymiä hieroa lukijan naamaan” on muuten hyvä kysymys noin yleisestikin. Mitä satunnainen keskivertokansalainen vaikkapa tälle blogille eksyessään näkee? Tuomiopäivän profeettoja julistamassa maailmanloppua vai akateemisia puuhastelijoita pohtimassa jotain teoreettista ongelmaa?
Kyllä siellä muistaakseni öljytuotannon rajat / huippu mainittiin, ja sitä käsiteltiin myös hieman. Se ei ollut kuitenkaan kovin keskeisessä asemassa, mutta kyseessä ei ollutkaan kirja öljyhuipusta vaan energiasta ylipäätään. Toki olisin toivonut esim. enemmän esittelyä niistä kytkennöistä joita öljyllä on muuhun energiantuotantoon. Itse tykkäsin näistä uusien vaihtoehtoisten energiantuotanto-tapojen kohtalaisen pragmaattisesta käsittelytavoista, joissa huulipunaa ei yritetty työntää fiiliksen mukaan sinne tai tänne kaunistelemaan asetelmaa. Mutta ken tietää, ehkä se öljyhuippukirjakin saadaan joskus suomeksi meidän kaikkien riemuksi…
Olen itse miettinyt tuota myös, että mitä lukija näkee ja kokee eksyessään nyt vaikka tänne kaikenhuipulle. Voi olla päivästä (ja siten ylimpänä olevasta jutusta) kiinni aika paljon myös, että onko kohtalona taas yksi tinahattujen huuhaa, ilmastonmuutos-blogi, talous-järjestelmää ruotiva blogi vai jotain muuta. Ei sille oikein voi mitään, mä voin kirjoittaa vain sitä mitä mä voin kirjoittaa 🙂 Ja se on kieltämättä kaikenlaista…
Ah, adlibris sanoo linkistä että ei ole vielä julkaistu. Se miksi olen tämän jo päässyt lukemaan oli ystävällinen kustantaja joka toimitti arvostelukappaleen uunilämpimänä mulle. Eiköhän se ihan lähipäivinä löydy kaupastakin (kirjoitin arvostelun jo muutama päivä sitten ja oletin että adlibris olisi sen tähän mennessä saanut valikoimiinsa). Kärsivällisyyttä siis 🙂
Toivotin kustantajan kautta Jormankin tervetulleeksi laittamaan kommenttia kirjasta/arvostelusta.
Edit: Kustantajalta terveisiä että Adlibris hidastelee. Kirja on ilmestynyt ja saatavilla, tieto ei vaan ole ehtinyt adlibriksen sivuille asti vielä.
Homo sapiens populaatio on nyt virallisesti 7 miljardin kokoinen. Onko vene jo liian täynnä?
Ottaen huomioon että syömme tällä hetkellä käytännössä fossiilisia polttoaineita, niin on. Se, miten liian täynnä se on ja miten äkkiä ja vapaaehtoisesti veneen tyhjentäminen tapahtuu, on tietysti kiinni myös siitä mitä päätöksiä ihmiskunta lähiaikoina tekee ja ei tee.
Kiitos muuten tästä kirjavinkistä – oma kappale on tulossa, ja lupasin siitä tehdä arvostelun. Koitan saada sen ainakin ylioppilaskunnan lehteen myöskin.
Ole hyvä vaan 🙂 Olen tässä miettinyt että pitäisi perustaa jokin kaikenhuipun kirjakerho tai esitellä vaikka kuukausittain jokin ”kuukauden kirja” blogin aiheisiin liittyen. Olisikohan tällaiselle kiinnostusta? Itse olen kyllä saanut montakin hyvää kirjavinkkiä täältä kommenteista.
tiede-lehdessä oli maria korteilan arvio joka oli otsikoitui näin;
hiilihysterian huonot puolet
en taida edes yrittää ymmärtää mitä tällä tarkoitetaan. no tiede-lehtihän on perusasenteeltaan tämmöinen teknologiaoptimistinen: tiede on kivaa ja selvittää kaikki ongelmat.
Jukka, mahtavaa. Tiede-lehti siis ilmeisesti USKOO, että tiede löytää ratkaisut kaikkiin meitä kohtaaviin ongelmiin? Uskominen onkin melkein yhtä hyvä kuin se, että TIETÄISI jotain ja voisi esim. osoittaa tietämyksensä todeksi.
Toi otsikointi kyllä hämmentää, varsinkin kun ei nyt pääse lukemaan itse juttua.. en tajua mitä sillä ajetaan takaa. Sitä että kirja on kirjoitettu ainoastaan sen vuoksi, että kirjoittaja ehkä vastustaa fossiilisia? Mutta hänhän nimenomaan EI tarjoa paljoakaan muita ihmeellisiä ”ritari-kiiltävässä-haarniskassa”-ihmeratkaisuja vaan pysyy aikalailla pragmaattisena oli kyse sitten uusiutuvista, fissiosta tai fuusiosta, vedystä tai ikiliikkujista!
No ei, metsään meni oma kommenttini. Nyt kun sain Tiede-lehden käteeni, niin käsittääkseni tuossa puhutiin siitä, että hiilipäästöjen vähentäminen yksisilmäisesti ja kaikin keinoin voi tuoda ja luoda muita epätoivottuja seurauksia. Noh, esimerkkinä tulee tietysti mieleen vaikka maissi-etanoli tai palmuöljy-sähläilyt joissa päästöt vaan lisääntyvät ”hiilihysteerikkojen” rynnätessä tekemään huonoja päätöksiä vähäisin perustein. Ja voin olla tästä kyllä samaa mieltä. Väärinkäsitys minun puoleltani, joskin melko helposti tuon käsitti väärin. Pahoittelen siis sanomisiani niiltä osin kun ne eivät pitäneet paikkaansa :).
joka tapauksessa se kirjoitus ja otsikko oli minusta niin omituinen ettei siitä oikeastaan saanut selvää mitä kirjoittaja yrittää sanoa…
koska tiede-lehden linja on tämmöinen teknologiauskovainen, niin kaikissa jutuissahan pitää olla positiivinen perussävy. mikään ongelma ei ole liian iso ja vaikea reippaille tutkijoille…
siis ilmastonmuutosta tai öljyhuippua tai väestön kasvua ei tavallaan voi kunnolla käsitellä koska näihin ei ole varsinaisesti mitään näppärää tai uskottavaa ratkaisua.
http://areena.yle.fi/audio/1322129243464
Politiikkaradio: Ihmiskunnan energiakriisi
Fossiiliset polttoaineet hyvästelevä ihmiskunta on vaikeiden valintojen edessä. Mitä tapahtuu, kun öljy loppuu? Mistä energiaa tilalle ja millä hinnalla? Onko odotettavissa laajoja yhteiskunnallisia liikkeitä ja levottomuutta, kenties sotia? Ihmiskunnan kohtaamasta energiakriisistä keskustelevat ilmastotutkija ja professori Atte Korhola, uusiutuvien energialähteiden expertti ja Aalto-yliopiston professori Peter Lund sekä Kaksijalkainen ympäristövallankumous -pamfletin kirjoittanut yhteiskuntateoreetikko ja filosofi Tere Vadén. Toimittajana on Tapio Pajunen.
Julkaistu: 24.11.2011 klo 11.55
Löysin joskus jostain tämän pätkän. Voi olla että tuo puhe pätkä on jo huomioitu tällä blogilla. Mutta tuosta löytyy Jorma Keskitalon haastattelu kirjan ohelta. Asia puhetta muutenkin, kanttaa kuunnella.
Joo toi on hyvä kuunnelma, on siitä jossain mainittu, mutta pieni toisto ei haitanne. Suosittelen itsekin. Tervetuloa lauteille Zemi.