Ydinvoima vs. Peak Oil
Tässä artikkelissa pohdin sitä, miten öljyn tuotantohuipun seuraamuksia voidaan, tai ei voida, lieventää turvaamalla yhteiskkunnan sähkön saanti ydinvoimalla. Onko Ydinvoima pelastava, vihreänä säteilevä enkeli, vai tuuppaako Peak Oil sen mustalla, likaisella nyrkillään kanveesiin jo ensimmäisessä erässä?
Ydinvoima pelastaa?
Tulevaan energia- ja ilmastokriisiin on tarjottu, monien muiden mielenkiintoisten juttujen lisäksi, ”nopeaksi” vaihtoehdoksi ydinvoiman rakentamista. Monet syyt ovatkin vakuuttavia ja hyviä, sillä:
- Teknologia on tuttua ja turvallista (verrattuna lähes kaikkiin muihin energiantuotantomuotoihin)
- Ydinvoimalla saadaan tuotettua ns. ”baseload” -sähköä, joka ei ole riippuvainen auringon paistamisesta tai tuuliolosuhteista. Mikäli haluamme luotettavaa sähköä esim. teollisuudelle, se on juuri tätä.
- Muita merkittäviä baseload-sähkön (miten tuo suomennetaan?) tarjoajia ovat vesivoima, hiilivoima ja kaasuvoima, joista kaksi viimeistä on fossiilisia, ja ensimmäinen jo lähes maksimiin hyödynnetty, eikä ihan ongelmaton sekään.
Varsinkin ilmastonmuutoksen välittömän torjunnan kannalta ydinvoima näyttää olevan nopein ja realistisin vaihtoehto, jolla saadaan hiilivoiman käyttöä vähennettyä, samalla kun globaali energiantarve kasvaa esim kehitysmaiden väestön pyrkiessä pois köyhyydestä.
Peak Oililla, eli öljyn tuotannon huipulla ja sen jälkeisellä öljyntuotannon laskulla, ei kuitenkaan ole suoranaista tekemistä ydinvoiman kanssa. Ei ainakaan nykyisellä, eikä suunnitelmista päätellen myös ihan lähivuosienkaan kuljetusinfrastruktuurilla. Vaikka öljystä saatava energiamäärä, noin neljäsosa suomen primäärienergiasta, olisi saatavissa muusta tuotannosta, öljy on aineena ainutlaatuinen. Tämä aiheuttaa ihmiskunnalle moninaisia ja mielenkiintoisia mahdollisuuksia, ongelmia ja valintoja.
Tavara ja ihmiset eivät liiku sähköllä
Maailman logistiikka pyörii tällä hetkellä öljyllä. Kun öljyn hinta lähivuosina ja vuosikymmeninä päätrendinään nousee ja nousee, saatavuuden tullessa koko ajan epävarmemmaksi, alkaa tavara ja ihmiset liikkua vähemmän ja vähemmän. Maailma hidastuu ja kasvaa, kun se tähän asti on nopeutunut ja pienentynyt. Tähän ei ydinvoima, tai mikään muukaan etanoli, synteettinen polttonesteisiin tai bio-diesel, pysty tarjoamaan kuin marginaalisen avun. Tosin sähkön avulla noita korvaavia polttoaineitakin usein tehdään, joten lisäsähkö ei liene pahasta.
Vaikka kuinka rakentaisimme ydin/tuuli/vesi/aurinkovoimaa, se ei silti merkittävästi auta esimerkiksi seuraaviin valikoituihin, helpommin ennustettaviin seurauksiin joita öljyn tuotannon iltarusko meille tarjoilee:
- Kaukomatkailun hinnat nousevat samalla kun lentoyhtiöiden tappiokierteet pahenevat. Tämä alkaa pudottaa lomamatkailijoita pois markkinoilta alkaen alemmasta keskiluokasta ja nousten hiljalleen tuloluokissa ylöspäin. Tästä seuraa valtavia ongelmia valtioiden talouksiin ja työmarkkinoille, kun matkaoppaat, lentoemot, pilotit ja lentokenttähenkilökunta sekä näiden tuki- ja alihankkijat alkavat etsiä uusia töitä ja turismista elävät matkailukohteet näivettyvät. Paikallismatkailulla saattaa koittaa uusi kukoistus.
- Lentorahdin hinnat nousevat, valtavista vero- ja muista tuista huolimatta, niin korkeaksi, että lopulta vain todella kevyt, pieni, pilaantuva ja arvokas rahti toimitetaan lentäen. Muut toimitetaan laivalla, tai ei toimiteta ollenkaan
- Turha tuotteiden ja raaka-aineiden kuljettelu edestakaisin halpojen työvoimakustannusten perässä vähenee. Tämä voi tuoda takaisin länsimaihin uusia (matalapalkka)-aloja jotka oli kertaalleen jo ulkoistettu Kiinaan tai Intiaan.
- Koska öljyllä on mustat näppinsä lähes kaikissa tuotteissa joita kulutamme, tulee kaiken hinta hiljalleen nousemaan, joka tarkoittaa että ihmisillä on varaa kuluttaa keskimäärin vähemmän. Se taas tarkoittaa ongelmia taloudessa ja tuotannon karsimista ja, tietysti, lisää työttömyyttä.
Tämän globalisaation näivettymisen välittömät ja välilliset seuraukset ovat todella hankalasti ennustettavissa, varsinkin kun mukaan sotketaan (geo)politiikka, potentiaaliset resurssisodat, kansainvälinen finanssijärjestelmä (josta kukaan ei enää oikeasti ota tolkkua) ja ihmisen nerokkuus sekä ahneus. Analyytikoiden ja muiden ”viisaiden” näkemykset voivat erota toisistaan kuin yö ja päivä, ja silti olla hyvin perusteltuja.
Logistiikan uudelleenjärjestely
Taistelussa peak oilin aiheuttamia ongelmia vastaan ydinvoimalla on silti tarjottavaa siellä ja täällä, vaikka varsinainen tappajasovellus ehkä uupuukin. Sähkö nimittäin on nestemäisiä polttoaineita tärkeämpi energian muoto, ja vaikka se ei pysty bensiiniä korvaamaan, auttaa se tilannetta ainakin seuraavin tavoin:
- Ydinvoimalan rakentamisen jälkeen tarjoaa se kohtalaisen pitkäksi aikaa kohtalaisen edullista energiaa, jonka kasvihuonekaasupäästöt ja ympäristömyrkkypäästöt ovat hiilivoimaan nähden mitättömät (vaikka mukaan lasketaan ydinjäte)
- Mitä enemmän ydinvoimaa kehitetään ja rakennetaan, sitä nopeammaksi, turvallisemmaksi ja tehokkaammaksi rakentamisprosessi saadaan.
- Jos/kun ydinvoima korvaa hiilen polttamista sähköksi, voidaan hiilestä valmistaa tarvittaessa liikennepolttoaineita, lannoitteita ja syntetisoida yhtä ja toista muutakin hyödyllistä. Tämä ei isossa mittakaavassa ole kovin hyvä asia ilmastonmuutoksen kannalta. Mutta on se parempi kuin se, että hiiltä poltetaan sekä sähköksi että syntetisoidaan liikennepolttoaineiksi, jotta logistiikka saadaan pidettyä edes jotenkin liikkeellä.
- Kun sähkön saanti on kohtalaisen turvattua, voi tämä vapauttaa rajallisia resursseja sekä infrastruktuurin korvaamiseksi sähköistetyllä kalustolla että uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseksi ja rakentamiseksi (nämäkin kun vievät fossiilisia polttoaineita rakentamisvaiheessa).
- Turvattu kohtuuhintaisen sähkön saanti myös rohkaisee ylipäätään kehittämään sähkön varassa olevia isompia järjestelmiä, kulkuneuvoja ja infrastruktuuria. Kukaan ei tee raideliikenne-investointeja, jos sen luvataan toimivan vain silloin kun tuulee kovaa tai aurinko paistaa.
Loppupäätelmä
Ydinvoima ei voi öljyn hupenemiselle lyhyellä tähtäimellä mitään. Ydinvoimaa ei auta myöskään talousjärjestelmän hoipertelu ja kansainvälisessä taloudessa vallitseva epävakaus, jotka tekevät ydinvoimaloiden kaltaisten massiivisten investointien tekemisestä hankalaa. Myös ydinvoiman vastustajat, ihmiset joita olen suunnitellut alkavani kutsumaan tuttavallisesti hiilivoiman kannattajiksi, tekevät ydinvoiman rakentamisesta ja käytöstä hitaampaa vaikeampaa ja täten myös kalliimpaa. Parhaassa tapauksessa samat hiilivoiman kann.. eikun siis ydinvoima-kriittiset ihmiset käyttävät sitten ydinvoiman vastustusargumentteina ”koska se on kallista rakentaa”. Niin.
Maailman pyörät siis pikku hiljaa pysähtyvät, tai ainakin hidastuvat nykyvauhtiin verrattuna erittäin merkittävästi, sillä yli 90 % globaalista ja lokaalista logistiikasta kulkee öljyllä ja sen saanti alkaa heikentyä ja hinta nousta lähivuosina rajusti. Kysymys kuuluukin, haluanko katsella tuon, paljolti myös epäolennaisen, liikkeen vähenemistä valot päällä ja lämpimässä talossa? Vastaus on: Totta hitossa.
Kaikenhuipun blogi 
Varsin hyvä yhteenveto. Pohdintaa voisi vielä jatkaa ruoantuotannon suhteen. Eli kuljetusten ja polttomoottoreita hyödyntävien työkoneiden käytön kallistuessa ydinvoima mahdollistaa esim. kasvihuoneiden lämmittämistä ja valaisua ja sitä kautta kujetusmatkojen lyhentämistä.
Toinen asia, mitä voisi eritellä pidemmälle on tuo usein esitetty heitto työttömyyden lisääntymisestä. Eli nykyisen järjestelmän puitteissa rahankierron hidastuminen vaikuttaisi kyllä lisäävän työttömyyttä, mutta kuljetusten kallistuessa tuotantoa on jo alettu siirtää lähemmäksi kuluttajia, kuten mainitsitkin. Kuljetusten lisäksi myös konevoiman käytön kustannukset ovat kasvussa, joten ihmistyöstä näyttäisi olevan tulossa suhteellisesti ottaen halvempaa eli kannattavampaa niin teollisuudessa kuin maataloudessakin. Rakennemuutoksen sutjakkuuteen / rajuuteen vaikuttavat kustannustekijöiden ja muutosten nopeuden lisäksi myös erilaiset yhteiskunnalliset ja poliittiset tekijät kuten ihmisten koulutus, työttömyysturvan ehdot jne.
Janne, hyvä kommentti, joka ennätti hautautua ennenkuin ehdin siihen vastata.
Työttömyys on yksi asia mistä usein vaahdotaan peak oilin ja sen tuoman talouden supistelun yhteydessä. Olen myös sitä mieltä että se tulee olemaan ongelma, mutta tietyin ehdoin:
– Se tulee keskittymään välittömästi vain tietyille aloille ja tiettyihin ammattiryhmiin (välillisesti vaikutukset leviävät koko yhteiskuntaan)
– Se ei ole pysyvää ainakaan kaikilta osin, sillä useista syistä johtuen paikallinen ihimistyö tulee taas kilpailukykyiseksi.
– Työttömyyden laajuus ja vakavuus tulee olemaan sen mukainen, miten huonosti tai hyvin valmistaudumme. Valmistautuminen tarkoittaa tässä tapauksessa jonkinasteista totuuden katsomista silmiin ja monentasoisia poliittisia muutoksia ja linjauksia koskien hyvinvointiyhteiskuntaa ja sen byrokratiaa, energia-politiikkaa, koulutuspolitiikkaa jne.
Osaako joku muuten heittää arviota, paljonko ydinvoimalan lauhdevedellä saisi lämmitettyä kasvihuoneita, tulee äkkiseltään sellainen fiilis että määrä voisi olla jopa merkittävä suomen skaalassa? Kuulostaisi älyttömän järkevältä, koska ihmiset ei välttämättä halua ihan naapurissa asua kuitenkaan. Nuke my tomatoes! 😀
Erinomainen yhteenveto, näitä kirjoituksia on ilo lukea.
Baseloadin suomennos taitaa olla ihan perusvoima. Sen lisäksi puhutaan säätövoimasta tai säätötehosta.
Ydinpannuissa riittää puhtia siihenkin, että niillä tuotettaisiin joutokäyntiaikana esim. vetyä. Siitä olisi sitten etevä edetä ammoniakin suuntaan (lannoitteet) tai hiilivetyihin (synteettiset polttoaineet, kemianteollisuuden lähtöaineet). Kuivemmissa maissa energiaa tarvittaisiin makean veden tuotantoon – paljon.
Samoja laitoksia voisi toki käyttää myös tuulivoiman jne. tasaamiseen, mutta tarvittavat energiamäärät ovat melkoisia, eivätkä pelkät uusiutuvat riitä. Hyvä apu nekin olisivat, jos kustannustehokkaasti niitä kyetään rakentamaan.
Jos ette ole vielä lukeneet, Brave New Climaten sivuilla on vähemmänkin tekniselle lukijalle aukeneva konferenssipaperi nopeista reaktoreista ja niiden potentiaalista. Lienee tuttua jo, mutta erinomainen kertauskurssi ja tiivistelmä kuitenkin, ja muistutus energiantarpeen realiteeteista. Kirjoittajana mm. Yoon Chang, todnäk. maailman ekspertti numero yksi mitä nopeisiin reaktoreihin tulee.
http://bravenewclimate.com/2011/02/24/advanced-nuclear-power-systems-to-mitigate-climate-change/
Baseload = perusvoima
Energian hinnan nousu on monen mielestä ihan ok, kun sen ajatellaan tekevän ”kannattavaksi” monet vaihtoehtoiset energianlähteet. Haluaisin että joku viheltäisi mediassa pilliin tässä kohtaa. Sanonta tunnutaan hyväksytyn laajasti koska se näennäisesti onkin totta, siis mahdollistaa kilpailukykyisen tuotannon hinnan puolesta. Mutta ajatus siitä, kenelle tuo on kannattavaa, ja kenelle ei, jää käsittelemättä.
Kannattavaa se on pelkästään energiantuotannon infrastruktuuria suunnittelevalle ja rakentavalle teollisuudelle.
Energian kalleus maksaa kaikillle. Ei ole mitään sellaista tuottoa, joka korvaisi halvemman energian suomat säästöt. On vain ylimääräistä kustannusta. Mutta pitkään jatkuvan energian hinnan nousun vaikutukset ovat paljon laajemmat. Blogissasi olet käsitellyt esimerkillisesti jo ydinvoiman vs. öljyhuipun keskinäistä suhdetta ja pohtinut vaikutuksia eri toimialoihin.
Minusta vaarallisin seuraus energian kallistumisesta on yleinen talouden lamaantuminen ja velalla elämiseen tottuneiden yhteiskuntien kädettömyys takaisinmaksun iskiessä vasten kasvoja.
Tutkimus- ja tuotekehitystoiminta on investoinneissa mitaten 99% riippuvaista teollisuuden keskipitkän aikavälin markkinanäkymistä. Kun energianhinnan vetämänä inflaatiopaineet kasvavat ja lainamarkkinat siirtyvät vähitellen korkopolitiikassa uusille raiteille, kansantaloudet muuttuvat nettomaksajiksi ja kulutus supistuu rajusti ja monella alalla koittaa laaja ja kestoltaan pysyvästi epämääräisen näköinen työttömyyden syveneminen. Perustarvikkeet muodostavat jälleen suurenevan siivun kulutuksesta hassutusten ja asuntojen sijasta. Kulutuskysyntä romahtaa sellaisissa tuoteryhmissä, jotka ovat ensimmäisten joukossa soveltamassa uutta tutkimusta ja kehittyneitä materiaaleja ja teknologioita. Rahaa saa enää pomminvarmaan kehitystoimintaan, ja moni start-up ajautuu umpikujaan massamarkkinoiden hävitessä kuin kangastus.
Arvelen, että erityisen haavoittuvia ovat juuri uusien energianlähteiden hyödyntämiseen liittyviä sovelluksia ja -järjestelmiä kehittävät yritykset, vaikka energiamarkkinoiden diversifikoitumisen voisi kuvitella suorastaan puhaltavan alalle uutta aktiivisuutta ja kannattavuutta. Voihan toki olla, että niukkuus avaa joitakin niche-markkinoita nokkelille, mutta isoilla pelureilla on ohittamaton kassa- ja skaalaetu, eivätkä ne arkaile vallatessaan tonttia pienemmiltä.
Erityisesti velkaperinnöstä johtuvien rahoitusvaikeuksien ja tuottavuuden ja ostovoiman laskun seurauksena minkäänlaisten pienimuotoisten, mm. kuluttajamarkkinoille suunnattujen energiainnovaatioiden esiintulo vaikeutuu ratkaisevasti. Rahoitusta ei saa, koska tuotteille ole ostokykyisiä markkinoita. Hana on kiinni kummastakin päästä.
Otaksuisin että uuden kehittämistä paljon kannattavammaksi muodostuvat yritysostot ja yleinen konsolidoituminen kansainvälisesti. Musta pekka pelataan valtiollisten energiayhtiöiden käteen, mutta ne eivät ole mitään kameleontteja vaan pysyvät kaavamaisesti väärän profetian kuorossa vaikka voisivat kääntää tilanteen edukseen juuri kansallisen itsemääräämiskyvyn kautta. Häikäilemättömien ”isojen poikien” annetaan hääriä markkinoilla ja arvokkaat resurssit valuvat niiden pelinappulaksi.
Mikko, hyvä analyysi!
Lisäisin tuohon vielä sen, että oppikirjaesimerkki niukkuuden vaikutuksista on niukan resurssin hintavolatiliteetin voimakas kasvu. Suomeksi, kun vaikka öljy käy niukaksi, odotettavissa on öljyn hinnan voimakasta heittelyä (mikä taitaa jo näkyä tilastoista).
Volatiliteetin nousu on sitten vielä ihan erikseen myrkkyä korvaaville investoinneille. Ihmisillä kun on taipumus olla näkemättä pidemmän aikavälin trendiä, vaikka se läimisi turskalla ympäri korvia, ja sen sijaan ajatella ”no ehkä hinta nyt vielä laskee.” Jopa ammattimaiset sijoittajat lankeavat tähän ansaan.
Ja, jos käy niin, että öljyn korkea hinta ajaa talouden taas taantumaan – sitten onkin piru merrassa. Taantuma voi seurata toista nopeasti, ja samalla öljyn hinta sahaa ylös alas. Parin ensimmäisen laskukauden aikana onkin sitten käytetty ne resurssit, joilla olisi voitu rakentaa korvaavaa infrastruktuuria.
Täällä sitä Mikko ja J.M. jakavat taas helmiä sioille heti kun silmä välttää. 🙂 Hitto miten laadukasta kommentointia, kiitos molemmille.
Tuo Mikon esille tuoma energian hinnan nousun vaikutus koko systeemiin unohdetaan usein, vaikka se on koko sotkussa melko keskeinen pointti.
Sama toimii myös pelkässä öljyssä, koska sen lonkerot on kaikkialla ja lähes kaikissa tuotteissa ja viimeistään logistiikassa sitä käytetään. Kun öljyn hinta nousee, nostaa se myös esim. kaikkien sen mahdollisten korvikkeiden hintaa. Voi olla että vaikkapa levistä ei olekkaan kannattavaa tehdä polttoainetta vielä kun öljyn tynnyrihinta on 80 usd, vaikka niin luultiin kun öljyn hinta oli 30usd, sillä levien kasvattamiseen tarvitaan tarvikkeita, laitteita ja energiaa, joiden hintaan vaikuttaa öljyn hinta. Jossain vaiheessa se varmasti tulee kannattavaksi, mutta voi olla että useinkaan ei osata laskea sitä todellistä hintaa, ja tämä, JMK:n mainitseman hintojen heittelyn kanssa, vaikeuttaa isomman mittakaavan ja pidemmän aikavälin sijoittamista (eli sitä sijoittamista jolla voisi olla jotain merkitystä).
Tässä mielessä kun asiaa ajattelee, kun tiedetään faktat eli se että öljyn hinta pidemmällä aikavälillä nousee, niin kannattaisi sijoittaa vaihtoehtoisten kehittämiseen (ja enennkaikkea kalliin infran ja tuotantolaitosten rakentamiseen) silloin kun öljy, ja kaikki muukin, on halpaa. Tällöin vastinetta rahalle saa enemmän, vaikka tuottoa joutuukin odottelemaan jonkin aikaa… Mutta eihän täällä kukaan ajattele kolmea kuukautta pidemmälle. (Tai sitten missasin jotain olennaista).
Tuo öljyn hinnan kehitys ei näytä kovin lupaavalta. Viimeksi Jenkit kyykkäsivät totaalisesti kun hinta oli 147 usd, tänään päästiin Breantin kohdalla jo 115 usd:n paikkeille (jenkkien päässä WTI taisi pysytellä satasen paikkeilla). Monet ovat sanoneet että tällä kertaa ei tarvitse noinkaan kovaa hintaa että Samuli perheineen on kyykyssä. Jotkut sanovat että se ei sieltä ole noussut vielä muutenkaan, joten nyt potkitaan maassa olevaa.
minustakin energian yleinen kallistuminen lopulta johtaa lamaan. jossain raja tulee vastaan kuinka paljon rahaa voi energiaan käyttää, ja samallahan pitäisi ”kuluttaa” mahdollisimman paljon jotta ”talous” kasvaisi…
mutta oikeastaan en näe mitään vaihtoehtoa tälle pysyvälle lamalle, vaikka en tietenkään osaa sen tarkemmin sanoa milloin se alkaa vai onko se jo alkamassa.
uusiutuvat energian ei minusta mitenkään voi riittää nykyisen elämänmenon ylläpitämiseen. toisaalta ne voi olla erittäin hyödyllisiä ”pysyvän laman” aikana. mutta ongelma siis on että ei ne voi olla ”kannattavia” nykyisen talousjärjestelmän puitteissa.
”Otaksuisin että uuden kehittämistä paljon kannattavammaksi muodostuvat yritysostot ja yleinen konsolidoituminen kansainvälisesti. ”
en oikein ymmärrä miksi näin kävisi, paitsi tietenkin ihan lyhyellä aikavälillä. kun energia kallistuu niin tämmöinen laajalle levittäytyminen tuskin on järkevää tai ehkä edes mahdollista
Jukka, niinpä.
Talouden ja tuotannon kokoa rajoittaa siihen syötettävän energian määrä. Jos systeemiin syötettävän energian määrä pienenee, se johtaa kysynnän tappamiseen siellä, missä ei ole varaa maksaa uutta, niukkuudesta johtuvaa noussutta hintaa. Mainitsemasi nykyinen elämänmeno on mahdollista, koska ihmiset ovat valjastaneet fossiiliset energianlähteet käyttöönsä (ja ydinvoiman), jolla systeemiin saadaan syötettyä kohtalaisen pienillä panoksilla (nettoenergia on hyvä) lisää energiaa. Se on mahdollistanut massiivisen joukon siirtymisen olennaisista ammateista (ruoan tuotanto), välittömän selviytymisen kannalta vähemmän olennaisiin ammatteihin (parturi, tutkija, taiteilija, kirjailija, urheilija, lääkäri, työtön, meklari jne).
Energian hinnalla on monia turhan monimutkaisia välillisiä vaikutuksia, mutta helpot, suoranaiset vaikutukset ovat helposti havaittavissa. Oletetaan että perheellä on tietty määrä rahaa käytössään per kuukausi. Kun energian (polttoaineet ja sähkö) hinta nousee, pienempi osa käytettävissä olevasta rahasta jää muuhun, kuten lainanlyhennyksiin/vuokraan, ravintoon, logistiikkaan ja tietysti myös viihteeseen. Tai jopa säästöön! Kun hinta nousee, on se raha pois muualta. Säästöön jää vähemmän, viihteeseen käytetään vähemmän, ravintoon käytetään vähemmän. Jossain vaiheessa vaihdetaan halvempaan autoon tai asuntoon jotta niiden maksuihin menee vähemmän. Muu kulutus siis pienenee, joka aiheuttaa talouden kasvun hidastumista, joka kertautuu esim työttömyytenä, joka aiheuttaa lisää kulutuksen vähenemistä jne.
Toinen vaihtoehto on että perhe nostaa tulojaan joko saamalla palkankorotuksen, veronkevennyksen, tekemällä ylitöitä, hankkimalla paremman työn tai toisen työpaikan. Palkankorotus tosin nostaa periaatteessa inflaatiota, joten homma ei toimi siten että nostetaan kaikkien palkkoja jos rahaa on liian vähän, koska tällöin tuotannon kustannukset nousevat. Muita optioita voi tehdä vain tiettyyn pisteeseen asti, ja niistä saatava nettohyöty usein pienenee suhteessa lisättyihin panostuksiin (toinen työ / ylityöt nostaa veroprosenttia, tekee vapaa-ajan viettämisestä kalliimpaa, vaatii kenties talouteen toisen auton, lisää ravintolasyömistä koska ei ole aikaa kokata jne).
Kolmas vaihtoehto on velkaantuminen. Me olemme tässä.
Yritysostot on jo pitkään olleet energia-alalla ykköskonsti taistella markkinaosuuksista ja ylläpitää kannattavuutta. Kehitystoiminta on paljolti pienempien varassa. Valtion energiasubventiot vinouttavat markkinoita, ja hinnoittelupainetta yritetään helpottaa hankkimalla pienemmistä toimijoista ensin osuuksia ja myöhemmin, kun subventiot (jossain vaiheessa) loppuvat, ostamalla loputkin. Suomessa varsinkin alueelliset ja kunnalliset energiayhtiöt ovat olleet pitkään suvereeneja (mutta valitettavan passiivisia rahasampoja), ja tilanne on muuttumassa nopeasti, sillä energian hinnassa on Suomessa vielä rutkasti nousupotentiaalia verrattuna esim. Keski-Eurooppaan. Kunnallisella tasolla ei osata hoitaa lypsävää lehmää, joten se myydään vaikkapa pohjoismaiselle energiayhtiölle vuotavan kassan hetkellistä täydennystä vastaan.
Yksittäisten markkinoiden sisällä konsolidoituminen mahdollistaa myös hallinnan ulottamisen arvoketjuun laajemmalle, esimerkiksi kaasu- ja sähköverkkoihin.
Konsolidoitumiskehitystä puoltavat monet kauniit seikat:
1. kokonaismarkkinoiden ”stabiloituminen”, poliittisen ja maariskin pieneneminen
2. verkostoituminen muiden teknologiasektoreiden kanssa lisääntyy
3. projektikohtaisen rahoituksen saaminen helpottuu
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
1. = energiasektorin liiketoiminta saatetaan vähitellen kansallisen ja alueellisen poliittisen voiman ulottumattomiin
2. = muiden teknologiasektoreiden neuvotteluvoima energiayhtiöitä vastaan heikkenee, ja esteet energian hinnan pitämiseksi voitollisena riippumatta tuotantokustannuksista vähenevät
3. = yhteiskunnan suuntaama rahoitus kanavoituu yhä voimakkaammin pienten yritysten ulottumattomiin, kun kokonaisrahoitus väistämättä pienenee
Tätä kehitystä vastaan voisi taistella pyrkimällä segmentoimaan markkinoita nykyistä voimakkaammin. Tilaa jäisi myös pienemmille ja ketterämmin yksittäisten alojen (esim. maatalous tai matalien tuulennopeuksien käyttö) ja maantieteellisten alueiden (mm. arktinen) tarpeita ymmärtäville ja niihin erikoistuville yrityksille. Työpaikkoja pystyttäisiin luomaan myös reuna-alueille.
Aika näyttää, miten mainstream-toimijoiden lobbaus vaikuttaa paikallisten nichejen syntyyn. Ei pitäisi antaa niiden sanella, koska pienessä on aina kasvun alku. Terve kilpailu on pian vaarassa tyrehtyä. Pidemmällä aikavälillä on vaarana, ettei pohjoiseen ylipäänsä synny sellaista erikoisalueen energiaosaamista, jota täällä todellakin tarvitaan tulevaisuudessa.
Hyviä pointteja. Itse pohdin sitä eroaako sähköautoissa käytettävä sähkö jotenkin lämmitykseen käytettävästä sähköstä, kun toinen on leimattu julkisuudessa pelastukseksi ja toinen turmion tieksi.
Ajatuksia aiheesta blogissani
http://viestitin.blogspot.com/2010/11/hyva-paha-sahkoenergia.html
Hiukan ilkeästi sanoen, jos sähkölämmitystä ei saada karsittua, ydinvoimattomat energiaohjelmat ovat ihan ilmiselvästi epärealistisia. Nyt ne ovat vain melko selvästi epärealistisia.
Sähköautoissa on tosin se hyvä puoli, että primäärienergiassa mitattuna niiden hyötysuhde on polttomoottoriautoja parempi. Jopa kolminkertaistamisesta puhutaan – Suomen henkilöautot veisivät muistaakseni noin 7 TWh vuodessa, jos kaikki niistä sähköistettäisiin.
Niinkuin tuossa kirjoituksessasi toteat, osa lämmityksestä tuotetaan ”hukkalämmöllä.” Sen hyödyntäminen on tietysti järkevää, mutta realismia lähinnä kaukolämmön kautta sekä tietysti yksittäisissä paikoissa. Sähkö (ja sähkön käyttö esim. lämpöpumppuihin) on monessa muussa paikassa hyvin järkevää, jos vain sähköä on tarpeeksi.
Usein tosiaan unohdetaan että sähköä ne lämpöpumputkin tarvitsevat. ILP on itselläkin käytössä, mainio peli josta kirjoittelinkin kokemuksia toisessa blogissani http://viestitin.blogspot.com/2011/01/totuus-ilmalampopumpuista.html
Se lienee realiteetti että vaikka kuinka kokonaisenergiankäyttö tehostuisi, yhteiskuntamme tarvitsee yhä enemmän sähköä kun fossiilisista polttoaineista pyritään eroon. Sähköautot on hyvä esimerkki tästä kehityksestä.
Lehmänkauppoja kotimaan sähköverkkomarkkinoilla
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20110262509
mikko & konsolidoituminen:
noinhan sitä nykyään järkeillään. yritin sanoa että jos talous ei enää kasva niin sitten pitää lähteä liikkeelle toisenlaisista lähtökohdista.
aron & sähkö:
itse asiassa sähkön käyttäminen lämmitykseen on eräässä fysikaalisessa mielessä tuhlausta. muistaakseni avainsana on exergia. en nyt tarkkaan
muista ja tiedä määritelmää mutta ideana on että tietynlaiset energiat on paremmanlaatuisia kuin toiset. kun energia on käytetty lämmöksi niin se on termodynamiikan mukaan (entropia kasvaa) lopullisesti menetetty. kun taas autossa sähkö muutetaan ensin liike-energiaksi, ja sitten se tietysti kitkan ym seurauksena muuttuu lämmöksi.
ehkäpä jm osaa tarkemmin sanoa mikä on exergia?
tarkoitan siis että energioilla on myös laadullisia eroja jotka sitten jossain tilanteissa olisi hyvä ottaa huomioon.
joka tapauksessa luulisin että ainoa järkevä tie olisi yrittää vähentää energian kokonaiskulutusta. mutta tämä on ideologisesti nykyoloissa mahdotonta edes ajatella koska silloin myös ”talouskasvu” pysähtyisi.
Jukka, sähkön käyttäminen lämmitykseen on tuhlausta – jos vaihtoehtoja on olemassa :).
Eksergia on tosiaan aika olennainen huomioitava. Se on yksinkertaisimmillaan selitettynä käytettävissä olevaa energiaa, joka tosiaan kuvaa energian ”laatua.” Kun entropia lisääntyy, eksergia vähenee. Rautalangasta väännettynä, miljoonassa litrassa 80-asteista kaukolämmitysvettä on paljonkin sitoutunutta lämpöenergiaa, mutta vain vähän eksergiaa, koska noin haalean veden lämpöenergian hyödyntäminen mihinkään muuhun kuin lämmitykseen on haastavaa. Sen sijaan 300-asteisessa höyryssä on paljonkin eksergiaa, koska sen lämpöenergia voidaan muuttaa liike-energiaksi vaikkapa höyryturbiinissa. Höyryturbiinin liike-energia voidaan sitten muuttaa sähköenergiaksi generaattorissa.
Koska entropia lisääntyy, voimme muuttaa helposti sähköä tai liike-energiaa lämmöksi, mutta lämmön muuttaminen sähköksi tai liike-energiaksi onkin jo vaikeampaa.
Sähkö on energiamuodoistamme kaikkein vähäentrooppisinta, eikä sitä tosiaan kannata tuhlata lämmitykseen jos saatavilla on tuota 80-asteista kaukolämpövettä tai vastaavaa. Mutta jossain vaiheessa tulee vastaan piste, milloin lämmitysinfrastruktuurin rakentaminen ei enää ole energiamielessä järkevää. Sähkössä on sellainen ylivoimainen etu, että sen siirtäminen ja käyttäminen on melkoisen yksinkertaista – ongelmat ovat varastoinnissa.
Vihreät kansanedustajat ovat myyneet periaatteensa vallanhalun vuoksi ? (neljä ydinvoimalaa ja kalliita muovipoteroita maahan ympäri Suomea) – mitä sen sijaan voitaisiin tehdä saastumisen ja ilmastomuutoksen estämiseksi ?
Vapaa markkinatalous on osoittautunut kestämättömäksi, niin talouden kuin ympäristön ongelmien hoitamisessa. Lyhytnäköinen ahneus estää rationaalisen toiminnan. Vallitsee looginen ristiriita voiton maksimoinnin ja yhteiskunnallisen ja maapallon yleisen edun välillä. Finanssitalous ei pysty ratkaisemaan edes omia ongelmiaan. Säätelytalous on saatava aikaan, mutta uusin kriteerein. Ympäristökysymykset on nostettava käytännössäkin etusijalle
PAIKALLISTA ENERGIAN TUOTTOA JA PIENVOIMALOIDEN TUKEMISTA
Pääperiaate energian tuotossa tulisi olla ympäristön huomioon ottaminen ja paikallisuuden korostaminen. Tuuli- aurinko- ja aaltovoima sekä bioenergian käyttö on tulevaisuuden kestävät ratkaisut. Energian tuotto ja säästö sijoitettava paikalliseksi ja pieniin yksiköihin, joihin ihmiset voivat myös vaikuttaa ja valita paikallisesti järkevät ratkaisut. Energian tuotto ja tarjonta ei voi olla kaupallista toimintaa. Se on oltava julkisen kontrollin alaista. Kaupallisuus ja yksityistäminen energian tuotannossa ja jakelussa, jossa taloudellinen hyöty on ensisijaista, ei voi olla ympäristöllä suojelevaa. Ei-kaupallinen energiansäästötoiminta pitäisi tehdä mahdolliseksi julkisella tuella. Jokainen asukas, yritys ja laitos, joka voi osoittaa energian säästöä ja hiilijalanjälkensä pienentämistä olisi palkittava julkisilla varoilla. Esimerkiksi Ruotsissa aurinkoenergian käyttöönottoa tuetaan 50% julkisella tuella. Energiaa saataisiin pieniä mädätyslaitoksia kehittämällä jätteistä kaatopaikoilta, jätevedenpuhdistamoilta, järvien pohjilta, kotieläintarhoista.
YDINVOIMALAT POIS KÄYTÖSTÄ
Ydinvoimalat tuottavat toimiessaan saastetta samoin kuin tavalliset voimalaitokset, mutta sen lisäksi ikuista ja vaarallista jätettä, jonka varastointia on valvottava tuhansia vuosia. Toimivien laitosten toimintavarmuudesta ei ole koskaan täyttä varmuutta. Merenpinnan nousu voi tuhota maailman kaikkien rannoilla sijaitsevien voimalaitosten sähköjärjestelmät (esim. Loviisan laitoksessa varoituksia merenpinnan noususta on ollut jo muutama). Suomessa ydinvoimalat eivät ole vakuuttaneet omaa toimintaansa, vaan kansalaiset saavat itse maksaa mahdollisen tuhon seuraukset. Ei siis ydinvoimalla tuotettua sähköä, se vasta likaista onkin. Sen tuottamaa tappavaa ”likaa” ei saada pois satoihin tuhansiin vuosiin. Ranska on pilannut oman ympäristönsä melkein yhtä tehokkaasti kuin Tsernobylin onnettomuus. Siellä on paljon säteilysairauksiin kuolleita ja pohjavedet pilalla. Ranskalaiset eivät uskaltaneet ottaa omaan käyttöönsä tätä uutta ydinvoimalaa, vaan myivät sen tyhmille suomalaisille. Nyt voimalan toiminnasta ei ole edes kunnollista ohjausjärjestelmän suunnitelmaa! Ei siis tiedetä lainkaan miten voimalaa ohjataan, kun se käyttää uutta digitaalista ohjausjärjestelmää, siis yhtä epävarma kotitietokoneetkin. Jokainenhan tietää, miten helposti virheitä ja katkoksia silloin tulee, eikä kukaan tiedä missä se vika on. Kun vanhoissa ydinvoimaloissa on sentään analoginen ja jotakuinkin varma ohjausjärjestelmä, jossa viallinen yksikkö voidaan korjata. VAROKAA ASUKKAAT JA VAATIKAA ainakin VARMEMPI OHJAUSSYSTEEMI UUTEEN YDINVOIMALAAN.
TIUKEMMAT RAJOITUKSET VOIMAAN JA LAINSÄÄDÄNNÖN RIKKOMISESTA SEURAAMUKSET
Rajoitukset saastuttamisesta ja energian tuhlauksesta olisi saatava voimaan ja lainsäädäntöön on saatava selvät sanktiot. Tiukat säädökset energiankäytöstä ja kunnolliset tuet tosiasiallisesta säästöstä tarvitaan. Nyt ei ole enää varaa uskoa kapitalismin näkymättömän käden hyvää tuottavaan vaikutukseen. Uusliberalismi on vienyt maapallon syvenevää saastumista ja luonnon voimavarojen loppumista kohti. Pankit ja finanssipiirit kuriin ja maksamaan omat virheensä. Tobinin vero on otettava käyttöön ja tulot suunnattava ympäristön, ilman ja veden suojeluun kaikin tavoin.
Heljä,
Olen aika monesta asiasta kanssasi suurinpiirtein samaa mieltä. Varsinkin talousjärjestelmä on osoittanut haavoittuvuutensa ja soveltumattomuutensa tiettyihin juttuihin, varsinkin kun siihen lisätään liikaa lobbareiden varassa pyörivä päätöksenteko. Muutamia juttuja haluan kuitenkin selventää:
1) Julkiset varat, joista puhut, ovat käytännössä paljolti meidän muiden ihmisten rahoja. Tämä vain selvennykseksi, koska moni puhuu että valtio maksaa sitä tai julkisista varoista maksetaan tätä, mutta ei samalla ota huomioon että ne ovat minun ja sinun maksamia veroja. Jos ei välittömiä, niin välillisiä. Niinpä ehdotuksesi saastuttamisen/hiilijalanjäljen pienentämisen palkitsemisesta kääntäisin ennemmin niin, että vähän saastuttavia palkittaisiin, mutta rahat otettaisiin paljon saastuttavilta. Tuolta lisätietoa: http://planeetta.wordpress.com/2009/05/23/hiilivero-james-hansenin-mallin-mukaan/
2) Suunnitelmatalous ja kaiken energiatoiminnan alistaminen valtion kontrolliin voi olla haasteliasta toteuttaa nykyympäristössä, mutta saahan sitä tietysti ajaa asiana. Hankalaa se on varsinkin, kun samalla tarkoituksesi on hakea pienia paikallisia ratkaisuja. Miten tehokkaasti keskusjohtoinen valtio pystyy pyörittämään, valvomaan, kehittämään ja ylläpitämään kymmeniä tuhansia paikallisia voimaloita, jotka kaikki on rakennettu paikallisilla ehdoilla? Paljonko resursseja menee siihen byrokraatikoiden ja tarkastajien armeijaan, jotka käyvät valvomassa ja mittaamassa että kaikki tehdään just eikä melkein? Tosin siitä olen samaa mieltä, että kriittisillä toimialoilla, joihin myös energia kuuluu (samaten kuin kaivostoimita, kommunikaatio-verkot jne), valtiolla JA kansalaisilla tulisi olla vahvoja omistuksia, jolloin kustannusten ulkoistaminen voittojen toivossa tulisi haasteellisemmaksi. Tätä kuviota olen yrittänyt viime aikoina hieman kelailla.
3) Ydinvoima. Olen samaa mieltä siitä, että sijoituspaikoissa tulee ottaa huomioon merenpinnan mahdollinen, rajukin nousu. Yhden asian tässä haluaisin kuitenkin selventää, eli se, mitä tarkoitat kun puhut ”tavallisista voimaloista”? Ydinvoimala on esim fossiilisia polttaviin laitoksiin verrattuna AINOA joka kerää jätteensä talteen. Esim hiilivoimala tupruttaa piipuistaan käsittämättömät määrät ympäristömyrkkyjä, kasvihuonekaasuja ja myös radioaktiivista ainetta, joka vain levitetään lähiseudun ylle kuin peitto. Esim hiilivoimaloiden levittämä elohopea on se syy, myksi raskaana oleville tai imettäville ei suositella tiettyjen kalojen syömistä: Elohopea on kasaantunut ravitoketjussa niihin, ja äidistä se siirtyy kätevästi vauvaan esim imettämällä maidon rasvan mukana. Olen siinä käsityksessä, että hiilivoiman päästöt ja jäte itse asiassa säteilee enemmän kuin ydinvoimalan, mutta lähteitä en nyt muista (J.M voi kommentoida luulojani). Ohjausjärjestelmistä en tiedä mitään, joten niihin en ota kantaa. Tuskin niitä ihan tavallisilla kotikoneilla kuitenkaan ajellaan, ja voisin veikata että varojärjestelmiä on muutama.
Ja kun vaahtosin fossiilisista voimalaitoksista tuossa, niin tarkoitan sillä sitä, että ensisijaisesti ydinvoimalla tulisi korvata fossiilisten polttoaineiden tuottamaa energiaa. Hiilivoima on joka suhteessa saastuttavampaa kuin ydinvoima (eli tässä olen kanssasi selkeästi eri mieltä, minulla on myös lukuisia lähteitä tarvittaessa, lähinnä tosin ympäristönsuojelupiireistä ja ilmastotieteilijöiltä), ja me tarvitsemme jotain korvaamaan sen, ja uusiutuvat eivät siihen kyytiin ehdi eivätkä pysty, VAIKKA niitä pitääkin rakentaa mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti (tiedän, nuo kaksi kumoavat osittain toisensa, jos rakennetaan nopeasti niin se ei ole silloin tehokasta).
Olen myös Tobinin veron kannalla. En ole siitä löytänyt mitään huonoja puolia, vaikka olen miettinyt sitä tässä jonkin verran. Siitä olen hieman eri mieltä, että ympäristöä, ilmaa ja vettä pitää näillä rahoilla suojella kaikin tavoin. Mielestäni rahat kannattaa ehdottomasti suunnata niihin tapoihin, joilla saadaan eniten tulosta aikaan per euro.
heljä,
en ole ihan varma mitä tarkoitat säätelytaloudella. neuvostoliiton kokemukset ei ole mitenkään rohkaisevia. ja nykyoloissa energiantuotannon kansallistaminen ei varmaan auttaisi mitään koska poliitikot ovat yhtä pihalla asioista kuin yksityiset firmat.
se että ruotsissa tuetaan aurinkoenergiaa tarkoittaa vain sitä että siellä vielä on ylijäämää jota voidaan sijoittaa tällaisiin ”harrastuksiin”, eihän tuolla ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta.
sen sijaan se mitä sanot että pitäisi paikallisesti jotenkin käsitellä energia-asioita on minusta oleellista pitemmällä (tai ehkä jo varsin lyhyellä) aikavälillä. mutta mitä tämä tarkoittaa käytännössä? joka tapauksessa se edellyttäisi että ihmisillä laajasti olisi realistinen käsitys energian saatavuudesta,
minustakin olisi järkevää että pyrittäisiin jonkinlaiseen paikallisuuteen. mutta paikallisuus tarkoittaa nykyään samaa kuin elintason lasku, joten se on nykyoloissa poliittisesti mahdotonta.
”Ydinvoimalat tuottavat toimiessaan saastetta samoin kuin tavalliset voimalaitokset, ”
Toimiva ydinreaktori ei käytännössä tuota saasteita. Jonkin verran ilmansaasteita tulee siitä, että ihmisten on päästävä autoilla töihin, ja materiaaleja kuljetettava. Riittävä määrä sähköenergiaa mahdollistaisi kuitenkin sen, että nämäkin polttoaineet tuotettaisiin synteettisesti, tai vaihdettaisiin sähköön.
”mutta sen lisäksi ikuista ja vaarallista jätettä, jonka varastointia on valvottava tuhansia vuosia”
Tavalliset voimalaitokset tuottavat ikuisia jätteitä, kuten elohopeaa, kadmiumia, arseenia, lyijyä, dioksiineja, furaaneja – ja uraania sekä toriumia. Ydinvoimalaa vastaava hiilivoimala tuottaa hiilen epäpuhtauksien vuoksi biosfääriin vuodessa noin 5-6 tonnia uraania ja 12-13 tonnia toriumia, (lähde: http://www.ornl.gov/info/ornlreview/rev26-34/text/colmain.html). Tämä kaikki jäte joko levitetään kaatopaikoille, tai se päätyy suodattimista huolimatta hengitysilmaan pienhiukkasina. Raskasmetallit rikastuvat ravintoketjussa, eivätkä käytännössä häviä koskaan. Niitä ei voi kerätä ilmakehästä, ja tuhkan valtavan määrän vuoksi muitakaan käsittelykeinoa ei ole.
Tyypillisen hiilivoimalan ympäristössä säteilyarvot ovat noin satakertaisia ydinvoimalaan verrattuna. Uraanin ja toriumin vuoksi hiilivoimalan tuhka on niin radioaktiivista, että ydinvoimalassa tuotettuna se täytyisi luokitella matala-aktiiviseksi jätteeksi. Nykyisin tätä tuhkaa käytetään mm. leikkikentillä. Terveysvaara ei kuitenkaan ole säteilyssä, vaan raskasmetalleissa ja dioksiineissa.
Näin siis polttamiseen perustuvissa voimaloissa. Uusiutuvat, kuten aurinko, tuuli, ja vesi, ovat parempia, mutteivat ongelmattomia nekään. Aurinkopaneelien valmistuksessa käytetään suunnattoman vaarallisia kemikaaleja, kuten arseenivetyä (kaasu, jonka tappava pitoisuus ilmassa on muutamia miljoonasosia). Aurinkopaneelit ovat myös ongelmajätettä, kiitos niiden sisältämien, ravintoketjussa rikastuvien raskasmetallien kuten kadmiumin. Kiinassa aurinkopaneelien laajamittainen tuotanto Euroopan markkinoille on jo aiheuttanut paikallisia ympäristökatastrofeja.
Tuulivoimalat ovat hieman parempia, mutta ne ovat riippuvaisia harvinaisista maametalleista, kuten neodyymistä, jota kuluu yhteen turbiiniin noin 800 kiloa. Näiden metallien louhinta tuhoaa ympäristöä. Tuulivoimaloiden käytetyt osat ovat usein ongelmajätettä, joka voidaan lähinnä polttaa.
Vesivoimalat ovat vastuussa kaikkien aikojen tuhoisimmista energiantuotantoon liittyvistä onnettomuuksista – yksin Kiinassa kaikkien aikojen pahin pato-onnettomuus tappoi yli 135 000 ihmistä.
Ydinjätettä syntyy tuotettuun energiamäärään nähden hyvin, hyvin vähän. Länsimaisen ihmisen elinaikanaan kuluttama energiamäärä synnyttäisi, kokonaan ydinvoimalla tuotettuna, noin 2 dl vaarallista jätettä. Kaikki tämä jäte on kiinteässä muodossa, ja siten helposti käsiteltävissä, suojattavissa ja valvottavissa. Jätteen vaarallisuus laskee saman kokoista uraanimalmimöykkyä vastaavalle tasolle noin 1000 vuodessa. Jätteen hautaaminen maahan on täysin turvallista; tiedämme Oklon luonnonreaktorin ansiosta, että radioaktiiviset aineet eivät yksinkertaisesti kykene siirtymään maaperässä kovin pitkiä matkoja. Oklon luonnonreaktori Gabonissa toimi noin 100 000 – 250 000 vuoden ajan noin 2 miljardia vuotta sitten. Sitä on tutkittu hyvin aktiivisesti, ja on todettu, että enimmillään suojaamattomat ”jätteet” levisivät 2 miljardin vuoden aikana noin 3-4 metriä. Jopa radioaktiiviset kaasut jäivät savikerroksen vangiksi. On vaikea kuvitella, että sattuman kaupalla syntynyttä reaktoria ympäröinyt kiviaines olisi noin 300 000 kertaa suunniteltua varastoa tehokkaampi leviämiseste.
Ja vaikka jätteet jotenkin leviäisivät, niiden terveysvaikutukset olisivat mitättömiä. Pohjavedessä ja etenkin Suomen maaperässä on jo niin paljon radioaktiivisuutta, kiitos peruskallion sisältämän uraanin, että mahdollisten ydinjätehautojen aiheuttamaa lisäystä ei voisi todennäköisesti huomata – olettaen siis, että insinöörit onnistuisivat tuon 300 000 kertaa sattumaa huonommin, ja hauta vuotaisi.
”Toimivien laitosten toimintavarmuudesta ei ole koskaan täyttä varmuutta.”
Tässä elämässä yhtään mistään ei ole koskaan täyttä varmuutta. On täysin mahdollista, että tuulivoimalan lapa irtoaa, osuu ohi kulkevaan arseenivetyrekkaan ja repäisee säiliöt auki. On täysin mahdollista, että tuuli puhaltaa juuri sopivasti, ja kaasu leviää läheiseen kaupunkiin, tappaen satoja tuhansia.
Tai on täysin mahdollista, että Ruoholahdessa maan alle kaivetuissa kivihiilivarastoissa syttyy pölyräjähdys, ja puolet Ruoholahtea lentää ilmaan.
Mutta joidenkin sattumien todennäköisyydet ovat niin pieniä, ettei meidän kannata huolehtia niistä. Länsimaiselle ydinvoimalalle sattuva onnettomuus kuuluu tähän joukkoon. Ydinvoimalat eivät, kuvitteluista huolimatta, ole vekottimia, jossa kaiken pitää toimia oikein tai kauheita tapahtuu. Ne ovat vekottimia, jossa aivan kaiken täytyy mennä vikaan, että kauheuksia voisi ylipäätään tapahtua. Esimerkiksi maailman pahin länsimaiselle reaktorille sattunut onnettomuus, Three Mile Island, ei vaarantanut yhdenkään ihmisen henkeä tai terveyttä. Kolme riippumatonta asiantuntijapaneelia tuli tulokseen, että vaikka onnettomuus olisi johtanut reaktoriytimen täydelliseen tuhoutumiseen, lopputulos olisi ollut olennaisesti ottaen sama.
Aina voidaan kuvitella tapahtumien ketju, jossa moninkertaiset, toisistaan riippumattomat ja suurelta osin passiiviset turvajärjestelmät pettäisivät yhtä aikaa. Mutta fysikaalisesti on myös mahdollista, ja voin kuvitella myös tilanteen, jossa kaikki huoneeni kaasumolekyylit siirtyvät yhtä aikaa tuonne kauimmaiseen nurkkaan, luoden tähän kohtaan tyhjiön, ja tukehduttaen mi
”Merenpinnan nousu voi tuhota maailman kaikkien rannoilla sijaitsevien voimalaitosten sähköjärjestelmät (esim. Loviisan laitoksessa varoituksia merenpinnan noususta on ollut jo muutama).”
Tapaninpäivän 2004 tsunami iski mm. Intiassa toimivaan Kalpakkamin ydinvoimalaan. Vaikka Kalpakkamin kaupunki kärsi vakavia vahinkoja, ydinvoimaloiden ja niiden tärkeiden järjestelmien suojarakennukset on mitoitettu kestämään huomattavasti pahemmatkin osumat. Mitään vahinkoja tai vaaraa ei aiheutunut, joskin voimala sammutettiin varmuuden vuoksi kuudeksi päiväksi. Merenpinnan nousu on voimakkaimmillaankin muutamia millimetrejä vuodessa; huonosti ovat asiat, jos tälläiseen ei kyetä varautumaan.
”Suomessa ydinvoimalat eivät ole vakuuttaneet omaa toimintaansa, vaan kansalaiset saavat itse maksaa mahdollisen tuhon seuraukset.”
Kyllä ovat vakuuttaneet. Suomen Atomivakuutuspooli löytyy ihan yritysrekisteristä.
Osoite: Kalevankatu 18 A, 00100 HELSINKI
Puhelinnumero: 096803410
Fax: 0968034115
Y-tunnus: 1814377-1
Soita sinne ja kysy asiasta.
Tuo pahin länsimaiselle reaktorille sattunut onnettomuus on toistaiseksi johtanut noin 73 miljoonan dollarin korvauksiin, joista ylivoimaisesti suurin osa on oikeudenkäyntikuluja. Yksikään kantaja ei ole kyennyt osoittamaan kärsineensä vahinkoa onnettomuuden johdosta (tosin en tiedä, onko joku saanut korvauksia esim. massahysteriasta tai menetetyistä liiketuloista). Pelkästään suomalaisten laitosten omat vakuutukset kattavat monta kertaa vakavammankin onnettomuuden. Lisäksi suomalaiset laitokset ovat mukana eurooppalaisessa ydinvakuutuspoolissa, jonka jäsenet maksaisivat vielä isomman onnettomuuden kustannukset.
”Ranska on pilannut oman ympäristönsä melkein yhtä tehokkaasti kuin Tsernobylin onnettomuus. Siellä on paljon säteilysairauksiin kuolleita ja pohjavedet pilalla.”
Nyt mennään jo tukevasti mielikuvituksen puolelle.
Ranskassa muualta kuin liikenteestä peräisin olevien ilmansaasteiden määrä on Euroopan pienimpien joukossa.
”Ranskalaiset eivät uskaltaneet ottaa omaan käyttöönsä tätä uutta ydinvoimalaa, vaan myivät sen tyhmille suomalaisille.”
Kyllä ovat ottaneet. Flamanvilleen rakennetaan aivan samanlaista voimalaa, ja tarkoitus olisi rakentaa niitä paljon lisääkin.
Loppuihin en suoraan sanottuna jaksa ottaa kantaa. Mutta suosittelen lukemaan tästä aiheesta muutakin kuin ympäristöjärjestöjen propagandaa.
Korhonen: ”Merenpinnan nousu on voimakkaimmillaankin muutamia millimetrejä vuodessa; huonosti ovat asiat, jos tälläiseen ei kyetä varautumaan.”
Mistä lähteestä tämä tieto on peräisin? IPCC:n raportti vuosimallia 2007 arvioi nousuksi 11-64 cm vuoteen 2100. Sen jälkeen useampikin tutkimus on päätynyt lukemiin 1-6 metriä (jossa on myös alueellista vaihtelua)ja vuositasolla uusi lukema on tietääkseni 1cm.
Jos/kun ilmasto vain jatkaa lämpenemistään, niin paitsi että jäätiköiden sulaminen kiihtyy, myös meren tilavuus kasvaa lämpölaajenemisen seurauksena. Lisätään soppaan vielä myrskyjen voimistuminen ja yleistyminen, joka nostaa aaltojen korkeutta.
Miksi ydinvoimaloita suunnitellaan aina rannikoille? Siinähän menevät kalliit investoinnit hukkaan viimeistään silloin, jos huonoimmat ennusteet toteutuvat?
Heitin tuon muutaman millin muistinvaraisesti, kun muistelin, että Suomessa maan kohoaminen melkein riittää kumoamaan merenpinnan nousun vaikutukset. Mutta sovitaan,että merenpinnan nousu on vaikka 10 senttiä vuodessa, ja että myrskyjen vaikutukset voimistuvat. Sallikaa minun esitellä teknologian huippua* edustava ratkaisu tähän ongelmaan:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pato
Ydinvoimaloita rakennetaan rannikoille, koska merta pitkin on yleensä helpompi kuljettaa suuria komponentteja ja rakennusmateriaaleja, sekä jäähdytysveden saannin varmistamiseksi. Lisäksi – suurin osa ihmiskunnasta asuu rannikoilla, joten ei ole mikään ihme, että suurin osa _kaikista_ voimaloista on rannikoilla.
Pienempiä, modulaarisia eli tehtaalla valmiiksi tai melkein valmiiksi koottavia ja rautatiekuljetuksiin mitoitettuja reaktoreita voisi kyllä helposti rakentaa sisämaahankin. Tai vaikka maan sisään – S-PRISM-reaktoreita on ajateltu sijoiteltavan maalla peitettyihin bunkkereihin, turvaan terroristeilta, lentokoneilta, sääilmiöiltä, Godzillalta jne.
* 1500-luvulla.
On tuolla rannikkorakentamisella tietysti puolensa. Itse toisaalta pistäisin siihen suunnittelijaksi sitten kaverin, joka on lukenut Hansenin Storms of my Grandchildren pariin kertaan, ja sieltä ne skenaariot ja mahdollisuudet, että merenpinta nousee huomattavasti nopeammin ja enemmän mitä on ennakoitu. Sen varaan en uskaltaisi laskea, että ilmastonmuutos saadaan riittävällä varmuudella pysähtymään, niin kädetöntä meininkiä sen kanssa on ollut tähän mennessä. Taisi olla 75 metriä, mikäli päästään niinkin autuaaseen tilanteeseen että kaikki jää sulaa. Paljon tätä ennen on erittäin todennäköisesti lauennut muutamakin raivoisa feedback-loop, joka on vienyt ilmastonmuutoksen hallinan pois ihimiskunnan ohjaimista ja olemme siirtyneet pelkääjän paikalle.
Eli ei palkata sitä insinööriä, joka ottaa ipcc:n oletusskenaarion ja rakentaa sen mukaan turvalliseksi, mutta ei paljon sen enempää. On ihan tarpeeksi karmeaa, että olemme saaneet planeetan ilmaston nykyiseen kuntoon ja jatkamme tilanteen pahentamista, ilman että jätämme jälkeläisille satoja tai tuhansia rannikkoveteen upotettuja ydinvoimaloita. Mutta toisaalta, on kiusallista jos rakentaminen rannalle on nopeampaa, helpompaa ja halvempaa rannikolle (eli myös todennäköisempää), kun sillä nimenomaan sitten ehkäistäisiin ilmastonmuutosta kun saataisiin hiilivoimaa pois käytöstä.
J.M.K. Sä saat vastata näihin samoihin kysymyksiin ja epäilyihin lähes päivittäin, eri blogeissa ja sivustoilla vaan. Kadullakin varmaan puolet ihmisistä pysähtyy kyselemään? 🙂
No ei, tuli mieleen, että mikäli tuolla:
http://planeetta.wordpress.com/2011/02/12/perussuomalaiset-puhuvat-soopaa/
suunnitelmissa ollut ”ydinjoukko” muodostetaan enemmän tai vähemmän virallisesti, niin yksi asia mitä se voisi tehdä, olisi tarjota tieteeseen ja faktoihin perustuvan ”kysymykset ja vastaukset” – sivun ydinvoimasta, suomeksi. Samaan tapaan kuin tuolla on esitetty ilmastonmuutoksen epäilyt:
http://www.skepticalscience.com/argument.php
Tällöin:
1) Sieltä voisi itse käydä nopeasti tarkistamassa faktat jos itse tarvitsee
2) Sinne voisi linkittää ja ohjata jos ei ennätä itse käydä penkomassa tai kirjoittaa taas samoja juttuja
3) Sitä kautta voisi ylipäätään levittää tietoa, ei luuloja eikä propagandaa (ei vastustajien eikä teollisuuden).
4) jos johonkin kysymykseen ei löydy vastausta, voi sen päivittää sinne, ja etsiä siihen vastauksen.
Esim Wikistä voisi löytyä sopiva työkalu tälle?
Itselläni on kesken juuri mielenkiintoinen kirja Power to Save the World – The Truth about Nuclear Energy (2008). Mutta vaikka se on täynnä mielenkiintoista tietoa ydin-asioista, eivät faktat ja numerot kuitenkaan jää itselleni mieleen niin hyvin, tai edes mittakaavat, että voisin laukoa lonkalta vastauksia ihmisten kyselyihin.
Heh, toissa viikolla kävi ensimmäistä kertaa niin, että jouduin baarissa selittämään näitä asioita :D.
Ryhdyin keräämään aktiivisesti materiaalia tästä asiasta tuossa viime kesän aikoihin. Nyt alkaa olla jo tallennettuna (Evernote for teh win) sen verran linkkejä, lähteitä, ja valmiiksi kirjoitettuja vastauksia, että melkein copypastella selviää :). Tuommoinen Sceptical Sciencen tapainen sivu pitäisi ehdottomasti kyllä olla!
Tarkoitus on nämä argumentit kasata jossain vaiheessa juuri tuollaiseksi, mutta kun vuorokaudessa on niin vähän tunteja…
Power to save the world on aika hyvä kirja, harmi että se vei niin hyvän nimen tai olisin ottanut sen oman kirjani nimeksi :).
jos on muutamia millimetrejä vuodessa niin silloinhan päädytään vuonna 2100 muutamiin kymmeniin sentteihin, eli vaikkapa 11-64 cm. olette tainneet lukea samaa lähdettä!
”Tuommoinen Sceptical Sciencen tapainen sivu pitäisi ehdottomasti kyllä olla! ”
samoin öljyasioista olisi hyvä olla vastaavanlainen…
Jotain hieman tuon tapaista on ensi viikolla luvassa, tai ainakin siemen kylvetään ja selvitetään samalla Olenko foliohatun tarpeessa… 🙂 vai onko joku muu.
Korhonen:
pisti vain silmään, kun sinulla yleensä on numerot ja lähteet hallussa. 🙂
Tuon ipcc:n pitäisi olla luotettava, vaan ei, raportissa on vedetty mutkaa suoraksi ja toisaalta merten lämpenemisestä ja jäätiköiden sulamismekanismeista on saatu uutta tietoa. – ja silti siihen edelleen viitataan lähes joka paikassa.
En ihan jaksa uskoa, että esim jenkit rakentaisivat patoja pitkin itärannikkoa, Floridan niemimaan ympäri ja vielä Meksikon lahden rannoillekin. Melkoinen projekti siitä ainakin tulisi…
kaikenhuippu:
Vaikka kaikki jäätiköt sulaisivat, merenpinta ei nousisi sillä 75 metriä. Tuollaiseen vedenpaisumukseen tarvitaan muutakin; syvän meren lämpeneminen, kriittisen pisteen ylitys (missä ikinä se onkaan) ja kaikki simulaatiot tehty päin h*******ä. Siinä tapauksessa se on hasta la vista, baby.
Jos kuitenkin yritetään säilyttää joku optimismi, niin yleisin arvio on metrin luokkaa vuosisadan loppuun mennessä. Ja huom. tämä on siis globaali keskiarvo.
Eli käytännössä jenkkilässä kivat 6 m, samoin Intian valtameren rannikkovaltioissa. Itämeren pinta ei todennäköisesti (lue: nykytietämyksen valossa) oleellisesti nousisi, mutta ongelmia on silti tiedossa, koska täällä vaikuttaa seiche eli ns. kylpyamme-efekti. Rannikolla merenpinnan korkeus vaihtelee ihan normistikin kahta metriä, mutta jatkossa enemmän ja useammin.
– Sceptical Science näytti hyvältä.
Krisu,
”En ihan jaksa uskoa, että esim jenkit rakentaisivat patoja pitkin itärannikkoa, Floridan niemimaan ympäri ja vielä Meksikon lahden rannoillekin. Melkoinen projekti siitä ainakin tulisi…”
Jos merenpinta nousee niin paljon että ydinvoimalat vaarantuvat, voin lyödä vetoa, että ainakin Floridassa tuohon suojaamiseen suhtaudutaan vakavasti. New York ei taida sekään olla immuuni.
Mutta kun puhutaan ydinvoimaloiden turvallisuudesta merenpinnan nousun vuoksi… tehdääs nopeasti pieni laskelma. Olkiluodon koko ydinvoimala-alue on noin 1 x 0,7 km, joten sanotaan, että jos se ja jonkinmoinen jäähdytysvesiallas haluttaisiin padota kokonaan, patoa pitäisi rakentaa semmoiset 4 km. Täältä löysin nopeasti yhden esimerkin, kuinka tulvapatoa rakennetaan neitseelliselle suomaalle:
http://texas.construction.com/texas_construction_people/2011/0113_DwayneSmith.asp
noin 12 km 5,4 – 9 metriä korkeaa tulvapatoa rakennetaan 60-90 päivässä. Näin siis, kun ei ole kiire. Hinta-arvio noin 115 miljoonaa.
Tästä lineaarisesti interpoloiden voisi olettaa, että tuo 4 km syntyisi alle kuukaudessa ja maksaisi noin 30 miljoonaa.
Muitakin vaihtoehtoja on. En ole perehtynyt yksityiskohtiin, mutta tulvavesiltä suojaamiseen saattaa riittää se, että ilmanottoaukkojen päälle rakennetaan ”snorkkelit.” Tai joku yhdistelmä tiivistämistä ja tulvapatoja.
Kun tuo vedenpinnan nousu ei kuitenkaan ole kovin nopeaa, näkisin että tästä syystä ydinvoiman vastustaminen on vähän kuin vaatisi autoilun kieltämistä, koska on mahdollista, että autosta loppuu öljy ja moottori leikkaa kiinni juuri tasoristeyksen kohdalla, kun juna on tulossa ja autonkuljettaja saanut sairaskohtauksen.
Ydinvoimalaonnettomuuksien syistä:
– kaikki pahat onnettomuudet (joissa on kuollut tai loukkaantunut ihmisiä), ovat johtuneet inhimillisestä virheestä, eivät turvajärjestelmien pettämisestä
– turvajärjestelmät pystyvät valvomaan ainoastaan sellaisia toimintoja, joihin ne on suunniteltu; muut aktiviteetit ovat vailla turvajärjestelmien suojaa
– voimaloiden turvallisuusjärjestelmät eivät tule koskaan poistamaan ihmisen hölmöyttä
T. Erään ydinvoimalan erään turvajärjestelmän erään simulaation koulutuskäyttöön suunnitellut insinööri
Ydinvoimalan turvajärjestelmät eivät myöskään poista
– rahansäästötarpeita
– uudelleenpriorisointihaluja
– väliaikaisia ratkaisuja
– virtaviivaistamistoimia
– lobbareita ja saneeraajia
Listaa voisi jatkaa. Ydinvoimalaonnettomuuden taustatekijät eivät olennaisesti poikkea esim. Deepwater Horizon -porausonnettomuuden taustatekijöistä.
Edellä mainituista (Tshernobylin ohella) kuolemaankin johtaneista onnettomuuksista (niitä on muutama) huolimatta kannatan ydinvoimaa. UUSI ydinvoima on verrattain turvallista. Hiilenpoltto, kuten todettua, on kehittynyt korkeintaan tehokkaamman polttotekniikan saralla; päästöjen ja ympäristövaikutusten suhteen kehitys on takaperoista kaikkialla siellä, missä UUTTA hiilivoimaa rakennetaan merkittäviä määriä (esim. Kiina).
”Hiilenpoltosta peräisin olevien pienhiukkas- ja raskasmetallipäästöjen arvioidaan aiheuttavan Euroopassa noin 90 000 ja Yhdysvalloissa noin 30 000 ylimääräistä kuolemaa joka vuosi, sekä vaikuttavan haitallisesti laajoihin ekosysteemeihin mm. elohopeapäästöjen vuoksi – ilmastonmuutosvaikutuksista puhumattakaan. Lisäksi hiilen louhiminen on erittäin vaarallista.”
Toivotaan että ydinvoima on turvallista myös jatkossa. Siihen vaikuttavat eniten yhteiskunnalliset tekijät, poliittisen järjestelmän kyky ymmärtää riskejä ja hinnoitella niitä, eivät enää niinkään tekninen osaaminen tai sen puute.
Mikko, olet aivan oikeassa. En ole itse suunnitellut ydinvoimaloiden järjestelmiä, mutta käytettävyys ja käyttöliittymät – sekä niiden ongelmat – ovat jonkin verran tuttuja. Three Mile Island opetti meille ei-ydinvoimaakin suunnitteleville aika paljon näistä käytettävyyden ongelmista, ja tällä saralla on menty jonkin verran eteenpäin.
Nähdäkseni kuitenkin avainkysymys on se, millaisia ”pahat” onnettomuudet ovat. Ydinvoimakeskustelussa kun tarrattaan usein tähän termiin ”paha onnettomuus” ja käytetään sitä lyömäaseena – kun tosiasia on, että Tshernobyl lienee edelleenkin ainoa ydinvoimalaonnettomuus, jossa on vahingoittunut sivullisia. (En laske nyt esim. Majakin katastrofia, joka aiheutui pommimateriaalien valmistuksen jätteiden kelvottomasta käsittelystä.) Tarkoitan turvajärjestelmien toiminnalla esimerkiksi suojarakennuksen olemassaoloa, joka Three Mile Islandissa olisi todennäköisesti ehkäissyt laajemmat vahingot, vaikka reaktoriydin olisi tuhoutunut kokonaankin.
Ydinvoima on yksi tapa tuottaa energiaa, ja kuten Deepwater Horizon ja muut onnettomuudet osoittavat, mikään energiantuotantotapa ei ole haitaton tai vaaraton. Ydinvoiman vastustaminen sen oletetun vaarallisuuden vuoksi on kuitenkin nähdäkseni ylellisyyttä, johon ei oikein enää ole varaa – eikä älyllisiä perusteita. Jos hiilivoimalat korvattaisiin ydinvoimaloilla, meillä Euroopassa olisi ”varaa,” karkeasti laskien ja riippuen siitä, mitä lähdettä uskoo, 1-22 Tshernobyliin joka ikinen vuosi – ja energiantuotanto olisi silti nykyistä turvallisempaa.
Ydinvoimaloissa voi tapahtua vakavia onnettomuuksia ja on melkein varmaa, että niitä tapahtuu. Vakavakaan onnettomuus ei kuitenkaan vielä välttämättä tarkoita sivullisia tai ylipäätään ihmisiä vaarantavaa onnettomuutta, kuten TMI osoitti. Todennäköisyys sille, että ydinvoima kokonaisuutena olisi missään tapauksessa edes puoliksi niin vaarallista kuin hiilivoima – jonka vaarallisuus ei ole spekulatiivista – on hyvin pieni.
Riskejä voidaan nähdäkseni tulevaisuudessa pienentää entisestään, siirtymällä passiivisesti turvallisiin ratkaisuihin. Mistään ei koskaan saada täydellisen turvallista – kahvikuppiinkin voi hukkua – mutta minusta jo selkeästi nykytilannetta parempi ratkaisu on kannatettava.
Erillinen kysymys on se, onko nykyisenkaltainen omistusrakenne ydinvoiman tai ylipäätään energiantuotannon turvallisuuden kannalta kovin hyvä. Listaat tuossa hyviä syitä argumentoida, että energiantuotannon laajamittainen yksityistäminen ei välttämättä ole ollut kovin hyvä idea.
Vielä ydinvoimalaonnettomuuksista. Lasket että Tshernobyl on ollut ainoa onnettomuus, jossa on vahingoittunut sivullisia. Japanin Tokaimurassa kuitenkin kuoli säteilyyn kaksi ihmistä, ja muissa onnettomuuksissa on tappavia annoksia saanut neljä muuta ihmistä.
Miksi teet niin suurta eroa sivullisten ja voimalan työntekijöiden, tutkijoiden tai pelastustoimiin osallistuneiden ihmisten välillä? Heidän menettämisensä on kollektiivinen tragedia ja koskee kaikkia, eikä vain ydinvoimalatoiminnassa työllistyviä.
Laajemmin ottaen, oma mielipiteeni energiasta on, että olisi kaikille parasta jos sitä ei enää saataisi kasvavia määriä mistään, vaan saatavuus ja kulutus vähitellen laskisivat tasaisella nopeudella ja ihmiskunta sopeutuisi.
Energian rajoittamattoman saannin ongelmat ovat minusta kuluttajien ahneuden jatkuminen ja luonnonvarojen loppuunkuluttaminen, ja luontoarvojen tuhoaminen ikuisiksi ajoiksi ja maapallon saastuminen suurelta osin asumiskelvottomaksi.
Energiansaannin äkkinäisen loppumisen seurauksina taas näkisin sodat ja köyhyyden ilman toivoa kestävästä ratkaisusta ja sopeutumisesta rauhallisissa olosuhteissa. Tarkoitan tautien, nälänhädän ja sotien aiheuttamaa äkillistä ja tuhoisaa ihmispopulaation romahdusta useilla alueilla maapallolla samanaikaisesti.
Mielestäni on jossain määrin perusteltua tehdä ero sivullisten ja työntekijöiden sekä tutkijoiden välillä, kun onnettomuuksista puhutaan. Ensimmäiset eivät määritelmän mukaisesti kykene valitsemaan riskejä samassa määrin kuin työntekijät. Toki kuolema on aina tragedia, sattui se sitten työntekijälle tai sivulliselle.
Kokosin joskus yhteen löytämäni vakavimmat ydinvoimaan liittyvät onnettomuudet, kuten tuon Tokaimuran:
http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/60706-ydinvoiman-vakavimmat-onnettomuudet-ja-pari-vertailukohtaa
(lähteenä etupäässä tämä:
http://www.johnstonsarchive.net/nuclear/radevents/)
Löysin koko historian ajalta viisi kuolemantapausta ja muutaman sairastumisen. Lisäksi, kuten totean artikkelissa, radioaktiivisten aineiden lääketieteellinen käyttö on aiheuttanut joitakin onnettomuuksia – halusin keskittyä nyt energiantuotantoon.
Koko pointti on tietenkin siinä, että ydinvoima on mihin tahansa vaihtoehtoon verrattuna suorastaan käsittämättömän turvallista. Ja se olisi sitä, vaikka onnettomuuksia tapahtuisi kymmenen kertaa enemmän. Vaikka onnettomuuksia olisi sata kertaa enemmän, se olisi todennäköisesti hiilivoimaa parempi vaihtoehto, kun CO2-päästöt otetaan huomioon.
Otetaan nyt vertailukohteeksi vaikka tuo hiilivoima: hakusana ”coal accident” tuo minulla pelkästään ensimmäiseksi uutiseksi jutun 29 hiilikaivostyöläisen kuolemasta Yhdysvalloissa. Kiinassa kuolee vuosittain noin 2500-3000 kaivostyöläistä. Jos hiilivoimaloiden turvallisuustilastoja syynättäisiin yhtä tarkasti kuin ydinlaitosten, väittäisin, että niistä löydettäisiin vähintään yhtä paljon kuolemaan johtaneita onnettomuuksia kuin ydinlaitoksista. (Pelkästään tuulivoimaan voidaan liittää varmasti ainakin 20 kuolemantapausta, kts. http://www.wind-works.org/articles/ASummaryofFatalAccidentsinWindEnergy.html).
Useimmissa tapauksissa kysymys on tietenkin työntekijöistä. Mutta niiden lisäksi hiilivoima on Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa vastuussa noin 120 000 kuolemasta joka vuosi. Nämä ovat pääasiassa sivullisia.
Tai otetaan vaikka maakaasu:
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_pipeline_accidents#2010s – siinä pelkästään viime ja tämän vuoden aikana pelkästään Yhdysvalloissa sattuneita onnettomuuksia.
”Laajemmin ottaen, oma mielipiteeni energiasta on, että olisi kaikille parasta jos sitä ei enää saataisi kasvavia määriä mistään, vaan saatavuus ja kulutus vähitellen laskisivat tasaisella nopeudella ja ihmiskunta sopeutuisi.”
Itsekin kannatan tätä! Mutta: miten ajattelit, että tämä toteutetaan? Eikö riskinä nimenomaan olisi tämä:
”Energiansaannin äkkinäisen loppumisen seurauksina taas näkisin sodat ja köyhyyden ilman toivoa kestävästä ratkaisusta ja sopeutumisesta rauhallisissa olosuhteissa. Tarkoitan tautien, nälänhädän ja sotien aiheuttamaa äkillistä ja tuhoisaa ihmispopulaation romahdusta useilla alueilla maapallolla samanaikaisesti.”
Minusta meillä lajina on toivoa, kunhan saamme väkiluvun tasoitettua ja kääntymään laskuun. Sitten voimme ryhtyä puhumaan vakavasti energiankäytön vähentämisestä. Nyt, kun 1,5 miljardia ihmistä on ilman sähköä ja kuolee mm. lannanpolton vuoksi, koko ajatus energiankulutuksen voimakkaasta leikkaamisesta on mielestäni sekä epäinhimillinen että epärealistinen.
Ymmärrän – se olisi ainoa vaihtoehto, jos ydinvoimaa ei saisi käyttää. Mutta kun tälläisen ”altruismin riemuvoitto”-skenaarion toteutumisen todennäköisyydet lienevät jossain häviävän pienen ja nollan välillä.
Juu, paino sanalla ”äkillinen” eli liittyy skenaarioon, jossa esivalta pitkittyvän kriisin seurauksena sortuu ja muutaman vuoden kuluttua suurin osa kansasta notkuu työkkärissä ja jokainen miettii vain omaa nahkaansa.
Näiden ääriskenaarioiden väliin mahtuu mielestäni sellainen (toivottavasti) tasaisen totuttelun kausi, joka on riittävän pitkä ennen alamäen alkamista, jotta kaikille valkenee resurssien rajallisuus ja vaihtoehdoissa törsäykselle (nykymenolle) aletaan nähdä myös mahdollisuuksia esim. henkiseen ja sosiaaliseen kasvuun aineellisen sijasta. Ihminen kun pärjää niin vähällä kunhan saa itse olla tekemässä itseään koskevia päätöksiä.
Olen vakuuttunut siitä, että kaikki saatavana (riittävästi nettotuottava) oleva energia muodosta riippumatta kyllä otetaan käyttöön, ja mitään yksittäistä päätöstä energiankäytön ”leikkauksesta” ei kukaan koskaan tule tekemään, kun ei sille mitään vaihtoehtoa ole. Ainoat päätökset mitä oikeasti tehdään liittyvät tulonjakoon ja rikkaiden ja köyhien väliseen (tai siitä välistä puuttuvaan) solidaarisuuteen. Missä vaiheessa rikkaat yhteiskunnat ovat valmiit leikkaamaan omaa kulutustaan, etenkin jos talous laskee kuin lehmän häntä muutenkin? Montako sataa miljoonaa ihmistä pitää kuolla ennen kun länsimainen keskiluokka suostuu luopumaan normista, johon kuuluu uranäkymä kasvuyrityksessä tai auto vuosihuoltoineen ja mökkireissuineen? Mitä pankki- ja bisneseliitti keksii sitten, kun kenelläkään ei ole varaa ostaa heiltä mitään tai työn tuottavuus on laskenut niin matalalle, ettei mopoa isompaan hankintaan saa lainaa?
Riittävän pitkä ”tasainen kausi” voisi ehkä olla 30-40 vuotta. Pahoin pelkään että meno vain muuttuu töyssyisemmäksi eikä ”mistään oikein tule mitään” heittelehtimisen takia. Tämmöistä rodeota ehkä sitten kestää 10-20 vuotta, ennenkuin se johonkin kestävämpään johtaa. Se on pitkä aika.
Ja äkillisellä romahduksella tarkoitan yhden sukupolven aikana tapahtuvaa supistumista, en mitään atomipommin poksahdusta kaikkialla samaan aikaan.
Jo se että syntyvyys laskee elintaso-ongelmien vuoksi siellä, missä perheet ovat eniten yhteiskunnan tuesta ja teollisuuden työpaikoista (kulutuksesta) riippuvaisia, riittää romahduttamaan väestöpohjan 10-20 vuoden aikana. Vanhenevan väestön kohtalo on kaikista kurjin, ja pitkittyvän kriisin suurimpia pelottavimpia vaikutuksia on yleisen moraalikäsityksen ja itsekunnioituksen horjuminen ja propagandalle alttiiksi joutuminen, lopulta tehden ihmisistä eläimiä.
Olen muuten aiempaa positiivisempi näiden katastrofi- ja yhteiskunnan sortumisskenaarioiden suhteen. Syynä on vastikään lukemani kirja ”Unthinkable,” jossa käsitellään populaaristi mutta melko kattavasti ihmisten toimintaa onnettomuustilanteissa.
OK, pitkäkestoinen hätätila ja lyhytaikainen onnettomuus tai luonnonmullistus eivät ehkä ole aivan suoraan verrannollisia, mutta yhtäläisyyksiäkin on. Yleisesti ottaen, merkittävää onnettomuuksissa, katastrofeissa ja hätätilanteissa ei ole se, miten itsekkäästi ihmiset käyttäytyvät, vaan se, kuinka epäitsekkäästi he käyttäytyvät. (Esimerkiksi pelastushenkilökunnan ongelmana pilvenpiirtäjissä ja lentokoneissa on kuulemma se, että ihmiset antavat paikkansa portaissa tms. ventovieraille, ja se taas viivyttää evakuointia.)
Vähän samanlaista muistelen lukeneeni toista maailmansotaa, 1930-luvun pulakautta ja jopa 1990-luvun lamaa koskien. Yhteisöllisyys tyypillisesti lisääntyy ja ihmisten kokema hyvinvointi kasvaa; niin kierolta kuin se kuulostaakin, esimerkiksi itsemurhien huippu Suomessa saavutettiin nousukaudella, vuonna 1990 – ja karmeimpina lamavuosinakin niiden määrä vain väheni.
Mutta minäpä olenkin tämmöinen ikuinen optimisti :).
Mikkohan sen totesi: ”Näiden ääriskenaarioiden väliin mahtuu mielestäni sellainen (toivottavasti) tasaisen totuttelun kausi, … Riittävän pitkä “tasainen kausi” voisi ehkä olla 30-40 vuotta. Pahoin pelkään että meno vain muuttuu töyssyisemmäksi eikä “mistään oikein tule mitään” heittelehtimisen takia. Tämmöistä rodeota ehkä sitten kestää 10-20 vuotta, ennenkuin se johonkin kestävämpään johtaa. Se on pitkä aika.”
Tämä taitaa olla parasta, mitä toivoa voi!
Onko kenelläkään käynyt mielessä mikä määrä palikoita täytyisi saada pysymään kasassa tuona aikana? Ja miten se onnistuu?
Muutamia mainitakseni:
– elintarviketuotanto
– kuljetukset; tavara ja ihmiset
– vesi- ja jätehuolto
– lämmitys ja sähkö
– toimeentulo
– terveydenhoito
– ict; viestintä
– sisäinen turvallisuus
– talouden ja infrastruktuurin toimivuus
– puolustus ja rajaturvallisuus i.e. maahantulon hallinta
– henkinen kestävyys; yksilön ja yhteiskunnan
– hallinto; paikallinen ja valtion
Optimistisuudelle on taatusti käyttöä.
Onhan meillä kokemusta, kuinka yhteiskunnan palikat saadaan pysymään kasassa. Tämän linkin takaa löytyy tietoa siitä, kuinka palikat pysyivät kasassa vaikka niitä koitettiin väkisin hajottaa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Strategic_Bombing_Survey_(Europe)
En suoraan sanottuna usko minkään yksittäisen tai edes yhtäaikaisen raaka-aine- tai energiapulan voivan olla yhtä vakava ongelma yhteiskunnalle kuin yötä päivää jatkuva pommitus ja kahden rintaman maailmansota.
Haluaisin mielelläni uskoa samaa, mutta kaipaisin tueksi muitakin perusteluja.
Saksalaisten tuotanto romahti siis 90 prosentista kymmeneen heti kohta, kun liittoutuneet keksivät pommittaa ratapihoja! Nyt tuollaisia kriittisiä pullonkauloja on varmasti enemmän.
Toisekseen, sota on ajallisesti rajallinen ja ihmiset kykenevät mieltämään sen; ”tämä loppuu huomenna/syksyllä/ ensi vuonna”- mikä taas antaa toivoa paremmasta- toisin kuin kestoltaan epämääräiset, ”käsittämättömät” häiriöt vähän kaikessa. Tässä tietysti hallitus ja kaikenkarvaiset asiantuntijat antavat rauhoittelevia lausuntoja, mutta kun tilanne vain jatkuu ja jatkuu. Miten mahtaa käydä henkisen kantin? Se on mielestäni yksi avaintekijä siihen mitä jatkossa tapahtuu.
Kriisin seurauksiin vaikuttavat keskeisesti muutamat tekijät jotka kietoutuvat myös toisiinsa:
– uhan luonne: sisäinen, ulkoinen vai vaikeasti määriteltävä
– kansakunnan yhtenäisyys ja virallisen totuuden sisäistäminen
– kriisin kesto tai ainakin yleinen käsitys kriisin päättymisestä
– hyväksyttävät uhraukset ja kansalaisyksikön kestokyky
Toinen maailmansota oli monella tavalla hyvin suoraviivaisesti kehittyvä ja propagandan avulla hallittu. Energiaa ja muita resursseja sekä työvoimaa oli runsaasti saatavana, koska poikkeuslakeja yleisesti kunnioitettiin.
Minusta näyttäisi siltä, että mikään näistä ei oikein ole hyvällä tolalla energiakriisiä ajatellen.
Uhrausten kesto on heikko. Perheiden taloudet ovat entistä vahvemmin sidoksissa teknologiasektorin ja teollisuuden työpaikkoihin, kun taas nykyisin maataloudessa ansiotyönsä tekee muistaakseni pari prosenttia suomalaisista.
Propagandakoneisto on hajallaan ja Internetin avulla ainakin toistaiseksi jokainen voi valita ”puolensa” ja totuutensa.
Vihollista on vaikea osoittaa, ellei jokin taho suorastaan hyökkää maahan tai lietso epäjärjestystä sen sisällä.
Energiakriisin keston suhteen ei varmaankaan ole kovin vaikea päätellä, mitä tapahtuu. Suurten voimaloiden rakentaminen kestää vuosikausia.
Mikko, totta turiset. Yhteiskunnassa alkaa kriisin koittaessa kuulua aivat toiset äänet, kuin runsauden ja hyvinvoinnin aikana.
Nämä äänet tulevat tarjoamaan kohtalaisen suoraviivaisia ratkaisuja. Nykyisen valinnanvapauden ja vaihtoehtojen runsauden sijaan saamme kenties lähinnä toimintaohjeita, joissa on vaihtoehtoina tekeminen tai tekemättä jättäminen. Monelle meistä valinnanvaikeuden pois ottaminen voi jopa olla tietyllä tavalla helpottava tekijä, sillä stressi vähenee kun ei ole niin paljon mistä valita. Tähän tietysti liittyy sitten viralliset totuudet, hyväksyttävät uhraukset jne. Ei ole esim kovin vaikea kuvitella persujen maahanmuuttamattomuus-politiikan saavan puolueelle jatkossakin suosiota, mikäli meininki kurjenee. Itse toivon että päättäjät tajuavat riittävän ajoissa sen, että kaikkia ihmisiä ei voi kusettaa kaiken aikaa. Jos suomalaisten tottelevaisuutta, auktoriteettiuskoa ja rauhallisuutta ryöstöviljellään oman ahneuden ja edun/vallan tavoittelun vuoksi riittävän kauan, niin se epäilemättä jossain vaiheessa loppuu, jolloin jälki voi olla rumaa, mutta ansaittua.
Siinä olet oikeassa, että ongelmia tulee todennäköisesti tuottamaan se, että kansasta ennätyksellisen iso osa on energiaa tuottamattomassa työssä, eli käytännössä energiaa syövässä duunissa. Byrokratia, markkinointi&mainonta, monet vapaa-ajan viettoon liittyvät työt ja muut halvoista polttoaineista riippuvaiset alat voivat kokea karsintaa, ja mitä isompi osa väestöstä karsiutuu, sitä isommat ovat ongelmat.
krisu:
tuota minäkin olen miettinyt. tavallaan halvalla energialla on pidetty yllä systeemien kompleksisuutta. kun energiaa on vähemmän ja/tai se on kalliimpaa, erilaisten järjestelmien ylläpito vaikeutuu. tavallaanhan sen näkee jo nyt: uutisissahan on jatkuvasti juttuja miten pitää ”tehostaa” ja ”säästää”. myös rahan arvo riippuu talouden kasvusta, siis erilaisista sijoitusten tuotto-odotuksista. jos yleisesti arvellaan että talous ei enää kasva, niin miten käy koko rahajärjestelmän? eläkkeitten? mielenkiintoista on nähdä miten internetille käy. periaatteessahan se ei hirveästi vie energiaa ja resursseja, mutta toisaalta se nimenomaan on tämmöinen globaali yksikkö jonka toimivuus riippuu niin monista suurista ja pienistä asioista…
jm: minusta tuo linkki ei nyt oikeastaan liity tähän. lyhyellä aikavälillä voidaan tehdä kaikenlaista. mutta maailmansodan jälkeen saksa rakennettiin halvalla energialla ja marshall-avulla. nyt on kysymys siitä että tulevaisuudessa koko ajan pitää tulla toimeen vähemmällä ja kalliimmalla enrgialla, ja väkilukukin vielä kasvaa. eihän tähän välttämättä täydy liittyä mitään pommitusten kaltaista äkillistä uhkaa/katastrofia. sitä paitsi sodan/pommitusten aikaan ihmisillä oli selvä käsitys mitä piti tehdä: tuottaa sotatarvikkeita, suojautua… nykyäänhän ongelma on juuri se että poliitikoilla ei ole mitään suunnitelmaa näitten ongelmien varalle mistä me puhutaan. eihän näitä ongelmia edes virallisesti tunnusteta. ainoa tavoite on että talous saadaan ”takaisin kasvu-uralle”…
Niin no, vaihtotalouskin on talousjärjestelmä, ja onhan suomalaiset ennenkin osanneet oravannahkoja käyttää. 🙂
Nähtäväksi jää, mikä se vaihdon väline on tulevaisuudessa.
Korhonen ei ymmärtääkseni tarkoittanut pommituksia sinänsä vaan sitä, että yhteiskunta pystyy toimimaan extreme-olosuhteissakin. Esimerkin aikaperspektiivi vain on ihan liian lyhyt.
Jep, hain takaa lähinnä sitä, että yhteiskunta pystyy toimimaan myös melkoisissa ääriolosuhteissa. Pidempiaikaisesta taantumasta voinee hakea esimerkkiä vaikkapa Latinalaisen Amerikan maista. Näiden, ja lamakausien, historia puolestaan kertoo siitä, että pidempikestoinen taloudellinenkaan taantuma ei välttämättä vielä tee ihmisistä ihmisille susia. Toisaalta, Hitler.
Olen kanssanne ehdottomasti samaa mieltä siitä, että ongelma on vakava. Mutta pessimistisillä odotuksilla on taipumus muuttua itseään toteuttaviksi ennusteiksi. Keskittyisin mieluummin positiivisiin seikkoihin; melkein minkä tahansa aikakauden mittareilla olemme kyvyiltämme ja tiedoiltamme kuin jumalia. Emme ehkä täydellisiä, mutta ihan kohtuullisia imitaatioita Olymposvuoren asukeista.
Eikä järjestelmän kompleksisuudesta seuraa suinkaan automaattisesti, että se olisi haavoittuvaisempi kuin vähemmän kompleksi järjestelmä. Yleensä on itse asiassa päin vastoin – ihmiskeho ja etenkin aivot ovat äärimmäisen kompleksi ja joissain suhteissa erittäin haavoittuva järjestelmä, mutta silti ihmiset ovat tämän planeetan laajimmalle levinnyt ja rotan ja torakan jälkeen yksi sitkeimmistä lajeista. Nykyisin meillä on käytössämme niin suunnattomasti resursseja, tietoa, ja tiedonhankintaresursseja tukemaan adaptaatiota hyvinkin muuttuviin olosuhteisiin, että väitän yhteiskuntamme olevan kestävämpi kuin kenties koskaan. Säihkähdyksellä emme todennäköisesti selviä – muutos öljyttömään talouteen tulee olemaan vaikea ja pitkäaikainen – mutta pahimmillaankin puhuttaneen vuosikymmenistä.
Akuutit ongelmat ovat helpommin havaittavissa, ja niiden hoitoon löytyy ihmisiltä paremmin henkeä ja uskoa. Hiljalleen, vuosien mittaan hiipivä kurjuus ja mureneminen on paljon vaikeammin havaittavissa, eikä siihen löydy lähimainkaan samanlaista ”työkalupakkia” ihmisen psyykkeestä kuin yhtäkkisiin ja lyhyempiaikaisiin kriiseihin.
Voi olla, että ainoa keino hidastaa tätä (talous)junaa on ajaa se seinään täydessä vauhdissa. Mutta ei se ole syy lakata yrittämästä.
Kts. muuten tämä:
’http://suomenkuvalehti.fi/jutut/talous/nain-kallis-oljy-tuo-taantuman-laskentamallina-2007-2008
Briteissä Oil Depletion Analysis Centre julkaisi 2009 paikallishallinnon toimijoille oppaan Preparing for Peak Oil. Sen viimeinen kappale on tässä:
The most fundamental change needed is in the way people think. Local policy
will be fundamental to the transition to a lean-energy future, but councils
cannot achieve everything by themselves; the necessary changes will require
much greater co-operative spirit within and between communities in future.
Hearts and minds are critical; now is the time to change them.
nimim. käytännönläheinen realisti 🙂
Aika hyvä viimeinen kappale. Pitkälti tuon takia minäkin näitä tekstejä raapustan, että Jos joku heräisi ja sitten herättäisi jonkun toisenkin.
Onko tuo koko raportti jossain saatavilla? linkitä jos on.
http://www.odac-info.org/
opas löytyy sivun oikeasta reunasta (pdf)
Sivustolla näyttäisi olevan kaikkea muutakin mielenkiintoista, johon en ole ehtinyt perehtyä, kun löysin tuon vasta eilen.