Kirjaprojekti – Raaka-ainemarkkinoiden vaikutus öljyn hintoihin

Alla oleva teksti on luonnos Suomi Öljyn Jälkeen -kirjaan raaka-ainemarkkinoita ja niiden vaikutuksia öljyn hintoihin esittelevästä luvusta.

Kirjalla on nyt myös Facebook-sivu, johon päivitellään kirjan kuulumisia. Käy tykkäämässä ja laita jakoon!

**********************

Eri markkina-instrumenteilla käytävä öljykauppa vaikuttaa raakaöljyn hintaan. Näitä vaikutuksia ei voi yksinkertaistaa väittämällä korkeiden hintojen olevan yksinomaan öljymarkkinoiden, spekuloijien tai institutionaalisten sijoittajien syytä. Samaten on arveluttavaa väittää, että markkinoilla oleva hinta muodostuu tehokkaasti todellisen kysynnän ja tuotannon mukaan, riippumatta siellä hääräävistä toimijoista. Seuraavaksi taustoitetaan hieman markkinoilla vaikuttavia tekijöitä, joita mediakin aika ajoin nostaa esiin[i].

Spekuloijat

Spekulointi on pohjimmiltaan sitä, että ostaa (tai myy) jotain siinä uskossa, että sen voi myöhemmin myydä kalliimmalla (tai ostaa takaisin halvemmalla). Spekuloijat ovat helppoja ja yleisiä syntipukkeja, kun raaka-aineiden, polttoaineiden tai muiden hyödykkeiden maailmanmarkkinahinnat nousevat ja aiheuttavat levottomuutta ja ongelmia.

Mikä spekuloijien arvostelijoilta yleensä unohtuu, on se, että spekuloijat eivät tee tiliään yksinomaan nousevilla hyödykkeiden hinnoilla. He tekevät tilinsä myös laskevilla hyödykkeiden hinnoilla. Näiden kauppiaiden ammattitaitoon kuuluu, yksinkertaistaen, arvata (tai tietää) mihin suuntaan jonkin tietyn hyödykkeen hinta kehittyy. He siis haistelevat trendejä, hankkivat tietoa markkinoilta ja tuotannosta ympäri maailmaa, ja sen perusteella lyövät vetoa joko nousevan tai laskevan hinnan puolesta tietyllä aikavälillä. Näin he myös antavat tuottajille ja kuluttajille, siis markkinoille ylipäätään, signaaleja siitä, tulisiko tuotantoa lisätä tai vähentää, tai olisiko kenties aika etsiä kokonaan korvaava hyödyke. Spekuloijien toiminta on myös välttämätöntä likviditeetin kannalta, sillä spekuloijat pystyvät tekemään muille markkinatoimijoille osto- ja myyntitarjouksia silloinkin kun muita myyjiä tai ostajia ei ole riittävästi. Spekuloijat ovat siis merkittävä osa sitä näkymätöntä kättä, jonka sanotaan ohjailevan markkinoita. Miten hyvin tai huonosti tämä markkinoiden ohjailu on tapahtunut viime aikoina, tai miten se soveltuu hyödykkeisiin joiden kysyntä ja tuotanto eivät ole kovinkaan elastisia, kuten raaka-öljy, on oma kysymyksensä. Spekuloijat ja rahastot, vaikka toimivatkin öljymarkkinoilla, eivät pysty itse tuottamaan, varastoimaan tai jalostamaan öljyä, eivätkä ne siten voi myydä sitä edelleen todelliselle öljynkuluttajalle. Heidän öljykauppansa tapahtuu vain paperilla. Ne eivät siis suoraan muuta reaalitalouden materiaalivirtoja, vaan ainoastaan rahavirtoja ja hintatasoja.

Spekuloijat tekevät tuloksensa siis hintojen vaihteluilla, ja itse hintojen suunta on yhdentekevä. Ainoastaan stabiilit markkinat, joissa hinnat eivät juuri muutu, ovat epäedulliset spekuloinnille. Toisaalta markkinat, joilla hintakehitys ei muodostu minkään järkevän logiikan mukaan, ovat myös myrkkyä spekuloijille, sillä tällaisia hintakehityksiä on mahdotonta ennakoida. Toki tilaisuuden tullen spekuloijat keikuttavat venettä ja käyttävät porsaanreikiä mikäli niitä heille tarjotaan, sillä veneen keikkuminen on se mistä he palkkansa saavat. Kaikesta tästä huolimatta olisi epäoikeudenmukaista syyttää vaikkapa nousevia öljyn hintoja pelkästään pahojen ja ahneiden raaka-ainekauppiaiden aikaansaannoksiksi.

Rahastot ja institutionaaliset sijoittajat öljyfutuurimarkkinoilla

Vielä jokin vuosikymmen sitten öljykauppaa käytiin pääasiassa tarkoituksena myydä tuotettua tai ostaa kulutettavaa öljyä. Kun raaka-ainekauppaan tulivat mukaan institutionaaliset sijoittajat kuten eläkerahastot, sijoituspankit ja muut rahastot valtavine varoineen, öljykaupan luonne ja ennustettavuus muuttuivat melko täydellisesti. Lisää muutoksia tuli 2000-luvulla kaupankäynnin sähköistämisestä, jolla se tuotiin huomattavasti laajemman yleisön saataville.  

ETF-rahastot ovat pörssissä kaupattavia rahastoja, joiden osuuksia yksittäiset sijoittajat voivat ostaa. Nämä rahastot eivät kuitenkaan halua itse öljyä toimitettavaksi. Ne haluavat ainoastaan sijoittaa öljyyn. Yksinkertaistaen, mikäli ne ovat ostaneet 3 kk öljyfutuureita, niin ennen kolmen kuukauden kulumista niiden täytyy myydä futuurit ja ostaa uudet. Tätä kutsutaan termillä roll-over. Kyseessä on samantyyppinen ilmiö, jossa vaikkapa Kreikan tulee saada velkakirjansa myytyä uudestaan markkinoilla kun niiden takaisinmaksuaika lähestyy.

Tärkeä huomio on kuitenkin se, että raaka-aineisiin sijoittaminen tällä tavalla tuottaa ainoastaan jos kyseisen raaka-aineen hinta nousee tietyllä aikavälillä. Raaka-aineet eivät tuota osinkotuottoja. Niihin sijoittamisen järkevyys nojaa niin sanottuun suuremman typeryksen -oletukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että jostain löytyy vielä suurempi typerys, joka maksaa kyseisestä raaka-aineesta vielä enemmän.

ETF-rahastot toimivat siinä mielessä myös konemaisesti, että ne ostavat profiilinsa mukaisesti esimerkiksi öljyfutuureita riippumatta niiden päivän hinnasta tai ostamisen järkevyydestä itse sijoitustoiminnan näkökulmasta. Tämä vääristää markkinoita ja siellä muodostuvia hintoja, sillä tiettynä hetkenä markkinoille voi periaatteessa tulla ostaja (ETF-rahasto), jonka tarkoitus on hankkia suuri määrä öljyfutuureja ilman, että ostaja itse suoraan välittää hinnasta. Markkinoilla, joiden pitäisi toimia rationaalisesti, tällainen epärationaalinen käyttäytyminen tekee muidenkin rationaalisen käyttäytymisen mahdottomaksi, tai ainakin haastavaksi ja entistä riskialttiimmaksi.

Rahastojen tarve uusia ”paperiöljynsä” luovat markkinoille myös keinotekoisen hinta-paineen ylöspäin, mitä voimistaa öljymarkkinoiden tiukkuus, eli tuotannon kyvyttömyys kasvaa todellisen kysynnän mukana. Nouseva hinta puolestaan houkuttelee lisää sijoittajia kuplaan, joka ennen pitkää puhkeaa.

Todelliset öljyn ostajat, jotka haluavat öljyn fyysisesti toimitettavaksi, joutuvat maksamaan öljystään saman turvonneen hinnan kuin sijoittajatkin. Tämä on luonut raaka-ainemarkkinoille ja jalostusteollisuuteen mielenkiintoisen ilmiön, joka johtuu öljyn suosiosta rahastojen sijoituskohteena. Bensiini, joka on öljyn jaloste, on ollut ajoittain halvempaa raaka-ainemarkkinoilla kuin raaka-öljy, josta bensiini valmistetaan. Jalostamo on siis joutunut ajoittain maksamaan raaka-aineestaan enemmän kuin mitä se on saanut omasta tuotteestaan. Pidemmät sopimukset toki tasaavat tilannetta jalostamoiden kannalta, mutta tilanne on silti ongelmallinen.

Kun mukaan tuodaan vielä kauppiaiden (myös asiantuntemattomien, jotka eivät toimi lähimainkaan rationaalisesti) räjähdysmäisesti kasvanut määrä ja sähköisen kaupanteon helppous, markkinoiden tilanne on vähintäänkin mielenkiintoinen. ”Paperiöljyä” on markkinoilla huomattavasti enemmän kuin fyysistä öljyä. Ajatus on maallikolle järjenvastainen, mutta kuvaa hyvin sitä todellisuudesta irtautunutta maailmaa, jossa valtaosa sijoitustoiminnasta nykyisin toimii. Vaikka se onkin oma maailmansa, niin sen tapahtumat valitettavasti valuvat viiveellä myös reaalimaailmaan.

Öljyn tuotantohuipun alueella merkittävää varatuotantokapasiteettia ei ole, ja kysynnänkin ollessa joustamatonta hinnanmuutokset voimistuvat. Tämä sopii spekuloijille erittäin hyvin, ja heidän toimintansa voimistaa näitä hinnanvaihteluita entisestään. Öljyn tuotantohuipun realisoituessa ja muuttuessa yleisesti hyväksytyksi tosiasiaksi yhä suuremmalle joukolle sijoittajia, on melko varmaa, että kysyntä tulee pysymään jatkuvasti korkealla tarjontaan nähden. Tämä tulee pitämään myös hintojen trendin nousevana. Tällä perusteella onkin helppo sijoittaa rahastoihin, jotka mahdollistavat edes jonkinlaisen ansaintamahdollisuuden sinänsä ei-toivotusta ilmiöstä.