Siirry sisältöön

Miten öljynkäytön tehokkuus vaikuttaa öljyriippuvuuteen ja talouskasvuun?

7 tammikuun, 2014

Öljyn rooli taloudessa ja yhteiskunnan toiminnassa on kriittinen. Se tarkoittaa sitä, että ilman öljyä talous ei toimi, pyörät eivät pyöri. Vaikka öljyn osuus BKT:sta on vain muutaman prosentin, niin sen päällä lepäävät välittömästi ja välillisesti käytännössä kaikki muu aktiviteetti. Tilanne on samankaltainen ruuan kanssa. Ruuan osuus BKT:sta on myös varsin pieni, mutta jos ruoka otetaan pois, häviää kaikki muukin taloudellinen toiminta (koska ihmiset kuolevat nälkään). Koska öljy on kriittinen osa talouden toimintaa, eikä se ole helposti korvattavissa, myös sen hinta näkyy muussa taloudessa. Länsimaiden talouskehitys on historiallisesti ajautunut lähes aina ongelmiin, kun öljyn hinta on noussut nopeasti ja rajusti.

Lisäksi kannattaa tarkastella sitä, että miten paljon käytetyn öljylitran tai tynnyrin päälle voidaan kasata muuta taloudellista toimintaa, ja mikä kaikki siitä on oikeasti kriittistä ja mikä tehtävissä tarvittaessa myös ilman öljyä (ja millä hinnalla). Tässä artikkelissa kartoitetaan hieman sitä, miten öljyn hinta ja öljynkäytön tehokkuus on suhteessa keskenään, ja miten ne yhdessä ja erikseen vaikuttavat talouteen.

Öljytehokkuuden kasvaessa

Kun öljynkäytön tehokkuus kasvaa, sen osuus per tehty taloudellinen toiminta pienenee. Pienemmällä määrällä öljyä saadaan aikaan enemmän tuotteita, palveluita ja vaurautta. Samalla kun öljynkäytön tehokkuus kasvaa, kasvaa myös kyky maksaa öljystä korkeampaa hintaa. Öljyn hinnan osuus koko taloudessa siis pienenee jos öljynkäytön tehokkuus kasvaa mutta samalla öljyn hinta pysyy samana.

Tällöin myös kokonaistalous voi kasvaa, mikäli öljyä saadaan joko sama määrä tai entistä enemmän käyttöön, ja mikäli muut kasvun edellytykset löytyvät. Öljy ei tietenkään ole ainoa tekijä joka estää tai mahdollistaa talouden kasvua, mutta se on kriittinen tekijä, joten se voi yksinään tehokkaasti estää talouden kasvua vaikka muut tekijät olisivatkin kohdallaan.

Öljyn tuotantohuippu

Mikäli öljyn tuotanto on huipussaan, eli saatavilla olevan öljyn absoluuttinen määrä ei kasva, alkaa öljyn hinta nousta mikäli kysyntä jatkaa kasvuaan. Mikäli öljynkäytön tehokkuus on kasvanut, eli yhä enemmän taloudellista toimintaa tehdään samalla määrällä öljyä, on yhteiskunnan kyky maksaa öljystä korkeampaa hintaa myös noussut.

Tämä on talouden kasvattamisen kannalta hieno asia, mutta sillä on kääntöpuolensa. Kun öljyn tuotannon ja kysynnän välinen ero kasvaa, hinta nousee kunnes joku joutuu jättämään öljyn ostamatta (kysyntä tuhoutuu). Mitä tehokkaammin tällä öljyllä oli mahdollistettu muuta taloudellista toimintaa, sitä isompi osa taloutta rysähtää, kun öljyä ei ole varaa hankkia.

Kärjistäen ja yksinkertaistaen: Jos Suomen talous pyörisi yhdellä tynnyrillä öljyä päivässä, koko talous romahtaisi jos Suomen öljynsaanti putoaisi yhden tynnyrin päivässä. Mutta todennäköisesti olisimme valmiit maksamaan tuosta tynnyristä suhteellisen korkeaa hintaa!

Öljyn korkea hinta aiheuttaa myös sen, että korvikkeita tulee yhä enemmän tarjolle. Kyseinen päivittäinen öljytynnyri olisi helposti korvattavissa vaikka puusta valmistetulla synteettisellä korvikkeella. Keskeinen ongelma on se, että nykyvolyymissään (90 miljoonaa tynnyriä / päivä globaalisti) tai nykyhinnoissaan (100 – 120 usd / tynnyri) öljy ei ole helposti korvattavissa korvikkeilla, sillä sen energiamäärä on niin valtava. Mutta toki potentiaalisten korvikkeiden tuotantomäärä nousee öljyn hinnan noustessa.

Summa summarum

Mitä tehokkaammin käytämme öljyä, sitä korkeampaa hintaa meillä on varaa siitä maksaa. Ja sitä korkeammalle öljyn hinta voi myös nousta. Ja mitä korkeammalle öljyn hinta voi nousta, sitä enemmän tarjolla on erilaisia mahdollisuuksia korvata öljyn kriittistä roolia yhteiskunnassa ja taloudessa. Koska nykyisin esimerkiksi Euroopan monet taloudet ajautuvat taantumaan öljyn hinnan noustessa merkittävästi yli 100 dollarin, ei öljyn hinta pääse kenties lyhyitä piikkejä (markkinahäiriöitä) lukuun ottamatta nousemaan tätä korkeammalle, sillä taantuma vähentää öljyn kulutusta ja siten kysyntää.

Yhteiskunnan öljytehokkuuden parantaminen vaikuttaa tämän perusteella olevan ainoa keino, jolla voimme maksaa öljystä korkeampaa hintaa, lisätä korvikkeiden tuotantoa ja myös kasvattaa taloutta (mikäli muut tekijät ovat kohdallaan). Mutta samalla riski isompaan talouden romahtamiseen kasvaa, mikäli öljynsaantiin tulee äkillisiä, merkittäviä rajoitteita. Suomen kannalta suhteellisesti ajateltuna öljytehokkuuden kasvamisen tulisi olla muita maita nopeampaa, mikäli hyötyä halutaan saada nimenomaan kotimaahan (sillä muuten meillä ei ole varaa ostaa sitä marginaalitynnyriä, ja kysyntä tuhoutuu täällä – tuhoutuva kysyntä ei ole sama asia kuin tehostunut käyttö, vaikka tilastoissa ne näkyvätkin kulutuskäppyröissä samankaltaisesti).

Vasta sitten, kun öljyn käyttömme on niin tehokasta ja vähäistä, että kykenemme korvaamaan se suurelta osin muilla, hyvin saatavilla olevilla korvikkeilla, muuttuu raakaöljyn rooli taloudessa ei-kriittiseksi.

Ongelmana on, että jos kasvatamme tehokkuuden lisäksi taloutta samassa suhteessa, ei talouden pyörittämiseen tarvittavan öljyn määrä pääse putoamaan. Tällöin korvaaminen korvikkeilla ei muutu käytetyn öljyn suuren volyymin osalta merkittävästi helpommaksi. Lisäksi voi hyvinkin tapahtua niin, että nousseen hinnan myötä markkinoille tulevat korvikkeet eivät varsinaisesti korvaa mitään, vaan tulevat muun kulutuksen lisäksi (eli talous kasvaa enemmän kuin pelkkä öljytehokkuuden kasvu sallisi). Tällöin siis sekä öljyn käyttö, että talouden öljyriippuvuus kasvavat.

Yhteiskunnan kannalta tällöin tapahtuvat myös seuraavat kaksi asiaa:

  1. Yhteiskunnan kriisiherkkyys öljyn toimitushäiriöille kasvaa (käytetään paljon öljyä)
  2. Tapahtuvan öljykriisin suhteelliset taloudelliset vaikutukset kasvavat (käytetään öljyä tehokkaasti)

Tämän tekstin perspektiivi on toki rajoittunut, eikä sen ole tarkoituskaan kuvata todellista maailmaa. Sen on tarkoitus vääntää rautalangasta kyseiset mekanismit, jotta niiden havaitseminen ja analysointi todellisessa maailmassa (tai edes ekonomistien malleissa) olisi helpompaa. Pahoittelen jos en onnistunut kuvaamaan näitä mekanismeja kovin selkeästi.

Advertisement
8 kommenttia
  1. Hyvin tuli asia selväksi :), ei tuossa mitään epäselvää tai pahoiteltavaa ole. Kysyntä säätää muidenkin raaka-aineiden hintoja, mutta mikään ei ole niin kriittinen talouden kannalta kuin öljy. Ilman kultaa voi (ehkä) elää, mutta sitäkään ei saada markkinoille entisiä määriä ilman öljyä – eikä mitään muutakaan.

  2. Markku Järvinen permalink

    Kiitos selvästä tekstistä.
    Avoin kysymys on se jatkuuko maan alla edelleenkin raakaöljyjä tuottava prosessi. Jos se on pysähtynyt niin vieläkään ei tiedetä olemassa olevan hyödyntämättömän öljyn määrää. Olen niin vanha, että muistan 60-luvulla puhutun samalla sapluunalla, että öljy loppuu seuraavan vuosikymmenen aikana.
    Hyväksyn mahdollisuuksista puhumisen mutta uhkakuvien rakentaminenkaan ei johda eteenpäin.
    Jos katsoo taaksepäin niin viimeisen kymmenen vuoden aikana on tehty öljyn käyttöä korvaavia ratkaisuja enemmän kuin tätä edeltävänä aikana yhteensä.
    Kuinka paljon uusia ratkaisuja kehitetään lisää seuraavan vuosikymmenen aikana. Siitä antaa jo viitteitä vedyn valjastaminen hyötykäyttöön liikennevälineissä.
    Hitaasti uusiutuvissa soissa syntyy metaania kaiken aikaa . Vielä ei ole hyvää tekniikkaa sen hyödyntämiseksi.
    Miten määritetään uusiutuvan polttoaineen ja fossiilisen polttoaineen rajapinta?
    Ruotsalaisessa suossa se on eri kohdassa kuin suomalaisessa suossa EU:n mukaan!

    • jukka permalink

      ”uhkakuvien rakentaminenkaan ei johda eteenpäin”
      mikä sitten johtaa?

      ” viimeisen kymmenen vuoden aikana on tehty öljyn käyttöä korvaavia ratkaisuja enemmän kuin tätä edeltävänä aikana yhteensä”

      öljyn absoluuttinen kulutus on kuitenkin kasvanut. öljyä ei siis ole korvattu. jos helppoa öljyä olisi ollut saatavilla niin kasvu olisi haettu sieltä eikä olisi vaivauduttu käyttämään ”korvaavia” korvikkeita…

      ”Kuinka paljon uusia ratkaisuja kehitetään lisää seuraavan vuosikymmenen aikana. Siitä antaa jo viitteitä vedyn valjastaminen hyötykäyttöön liikennevälineissä.”

      tietääkseni vedyn käyttö on niin vähäistä ettei se oikeastaan edes näy tilastoissa. vai onko sinulla esittää joitain tarkempia lukuja?

      ja oli suo suomalainen tai ruotsalainen niin sen uusiutumisvauhti on niin hidas ettei sillä ole merkitystä nykyiseen energiaongelmaan

    • jukka permalink

      ”Avoin kysymys on se jatkuuko maan alla edelleenkin raakaöljyjä tuottava prosessi.”

      ei se ole mikään avoin kysymys. luonnollisesti se jatkuu. esimerkiksi palavakivi (oil shale, öljyliuske, kerogeeni) on öljyn esiastetta. jos siis vaikkapa miljoonan vuoden kuluttua palavakivi joutuu maanjäristyksen seurauksena sopivan syvälle maan alle niin sitten ehkäpä muutaman kymmenen tuhannen vuoden kuluttua saadaan öljyä

      ja luonnollisesti jossain päin maailmaa nytkin on palavaakiveä sopivan syvällä joten riittää odottaa miljoona vuotta (tai jotain sinne päin)

  3. Selkeä teksti, kiitokset. Rauli avaa mainiosti myönteisen skenaarion mahdollisuuden, jossa kysynnän tuhoutumisen sijaan selvitään tehokkutta kasvattamalla. Vastuu siirtyy tämän skenaarion varaan rakentaville (ekonomisteille) esittää riittävästi skaalautuvat realistiset ratkaisut. Menneiden virheellisten ennusteiden muisteleminen on hyödytöntä. Tällä hetkellä tuotannossa olevat tavanomaisen öljyn lähteet ehtyvät 4-7% vuodessa, joten tämä määrää tahdin myös lupaavien uusien teknologoiden ja korvikkeiden käyttöönotolle. Jos halutaan kasvattaa taloutta ehtymisen kiihtyessä, niin tahti tulee koventumaan huomattavasti. Muussa tapauksessa ratkaisut eivät ole riittäviä ja kysymys on lähinnä katteettomasta optimismista. Henkilökohtaisesti kannatan pragmaattista optimismia.

  4. Jussi Utunen permalink

    Hei! Kiinnostaisi tietää, mikä on blogistin/ASPO:n kanta ilmiöön nimeltä LENR? (low energy nuclear reaction)

    • Moi,

      Kiitos kysymästä. En tiedä kyseisestä ilmiöstä kovin paljoa, joten kantani on lähtökohtaisesti hieman skeptinen (normaali asenteeni).

  5. jorma permalink

    Oikein mainiota pohdiskelua, mielestäni.

    Yksi aihetta sivuava pointti tuli mieleen. Jos kasvatetaan kykyä maksaa öljystä kovempaa ja kovempaa hintaa, niin öljyn kovempi ja kovempi hinta oletettavasti motivoi etsimään ja tuottamaan sitä enemmän ja enemmän (ainakin verrattuna muilta osin samaan tilanteeseen). Se lienee haitallista ilmaston ja muun ympäristön kannalta. Kuinkas paljon ilmastonmuutoksen torjumiseksi öljyn käyttöä ja siis tuotantoa pitäisi vähentää? Yli 90%? Varmaan vähintään 50%.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: