Kirjaprojekti – Ilman öljyä ei ole teollistunutta maailmaa

Kirjan eilistä onnistunutta julkistamista juhlistamaan ohessa kirjamme johdanto.

Kirjan Facebook-sivuilla tuoreet päivitykset ja kuulumiset. Kirjan näkyvyyttä mediassa ja siitä tehtyjä arvosteluja voi seurata täältä.

***********************************

Ilman öljyä ei ole teollistunutta maailmaa

Elämme maailmassa, joka on täydellisesti koukussa öljyyn. Ilman sitä mikään ei liiku. Talous romahtaa. Ruuantuotanto romahtaa. Muu energiantuotanto romahtaa. Teollistunut yhteiskunta nykymuodossaan romahtaa.

Vaikka öljy ei olekaan loppumassa, halvan öljyn aika on ohi. Se johtuu geologian lainalaisuuksien lisäksi muutamasta muusta seikasta, joita kirjassa tuodaan ilmi. Ne kaikki kuitenkin osoittavat, että halpaan öljyyn ei ole paluuta – ja halpaa öljyä ei voi korvata kalliilla.

Maailmassa kulutetaan yli 89 miljoonaa tynnyriä öljyä joka päivä (lyhennetään Mbpd – yksi tynnyri on 159 litraa). Suomessa siitä käytetään pari prosentin kymmenystä, 200 000 tynnyriä päivässä. Suomen oma raakaöljyntuotanto on nolla litraa päivässä. Keskimäärin jokainen suomalainen vauvasta vanhukseen käyttää liikkumiseen kolmisen litraa öljyä joka päivä, ja toiset kolme litraa kuluu lämmittämiseen, rakentamiseen, maatalouteen, muoveihin ja muihin teollisuuden prosesseihin. Kerran poltettua öljyä ei saada koskaan takaisin.

Kasvava öljyntuotanto on yksi tärkeimpiä elintason nousun taustalla olevia tekijöitä. Historian osoittama trendi on, että talous kasvaa käsi kädessä öljynkulutuksen kanssa. Mutta mitä tapahtuu, kun öljyntuotanto saavuttaa huippunsa ja alkaa ennen pitkää supistua? Tiedossa on talouden vaikeuksia, resurssisotia, öljynhintojen nousua ja kiristyvä geopoliittinen ilmapiiri. Uutisia katsomalla voi huomata, että nämä kaikki ovat jo käynnissä. Ja niin on Kansainvälisen energiajärjestön (IEA ) mukaan myös öljyn tuotantohuippu, peak oil.

Öljyntuotanto on polkenut yli puoli vuosikymmentä käytännössä paikoillaan. Huomaamme kaapivamme epämääräisiä korvikkeita, mistä vain niitä satumme löytämään: öljyhiekkaa, liuskeöljyä, biopolttoaineita, nesteytettyä kivihiiltä, nestekaasuja ja niin edelleen. Mikä vain kelpaa, kunhan se palaa. Nämä korvikkeet eivät kuitenkaan pysty korvaamaan perinteistä raakaöljyn tuotantoa.

Tämän vuosikymmenen puolivälin tienoille osuu öljyn saatavuudessa ainakin hetkellinen pudotus, supply crunch, ja sitä seuraa pysyvä öljyntuotannon laskusuhdanne. Tämä ei riipu niinkään jäljellä olevista öljyreserveistä, vaan ilmiö on laskettavissa tällä hetkellä käynnistymässä olevien öljyprojektien odotetusta tuotannosta ja nykyisten öljykenttien tuotannon hiipumisesta. Uusien öljyprojektien tuotantoon saaminen kestää useita vuosia, jopa vuosikymmenen. Samalla Kiina ja muutamat muut maat kasvattavat kulutustaan huimaa vauhtia, jolloin jonkun on luovuttava omasta öljystään. Viime vuosina luopujia ovat olleet paljolti OECD-maat, joiden taloudet ovat olleet pahoissa ongelmissa. Ongelmat ovat johtuneet velkaantuneisuuden lisäksi myös kalliista öljystä. Ja epäilemättä myös siitä, että osa OECD-maiden öljyn kysynnästä on tuhottu kalliilla hinnalla. Tällöin tuon öljyn mahdollistama taloudellinen toimintakin on jäänyt tekemättä.

Millainen sitten on öljyhuipun jälkeinen maailma? Tiukentuvat öljymarkkinat luovat hedelmällisen maaperän erilaisille mustille joutsenille, yllättäville ja seurauksiltaan merkittäville tapahtumille. Libyan sisällissodan aiheuttama parin prosentin vaje globaalissa tuotannossa nosti öljyn hinnat lukemiin, jotka merkittävästi siivittivät teollistuneiden maiden syöksyä taantumaan. Öljyn niukkuudesta kielii, että jo pelkät huhut öljyntoimitusten häiriintymisestä nostavat hintoja, ja öljy-yhtiöt joutuvat etsimään seuraavaa esiintymää aina entistä hankalammasta ja onnettomuusherkemmästä paikasta. Ei ole mitään takeita sille, että öljymarkkinat säilyvät avoimina tulevaisuudessa, ja monet valtiot pyrkivätkin jo varmistamaan oman öljynsaantinsa kahdenvälisillä sopimuksilla. Öljynviejämaat nauttivat ennätyksellisestä vauraudesta, jonka öljyntuojamaat, kuten Suomi, ravistelevat niille kansalaistensa taskuista.

Miten riippuvainen Suomi on öljystä? Ja miten öljyntuotannon huippu ja sen seuraukset on otettu Suomessa huomioon? Tehomaatalouden myötä niin sanottu kotimainen ruoka kasvatetaan, korjataan ja kuljetetaan tuontipolttoaineilla, lannoitteilla ja torjunta-aineilla. Suomalaista yhteiskuntaa on rakennettu jo vuosikymmeniä henkilöautoilun ehdoilla, joten paria suurta kaupunkia lukuun ottamatta ilman autoa on hankala tulla toimeen. Kaupat ja palvelut ovat kaukana kodeista, jotka ovat kaukana työpaikoista. Eläkejärjestelmä ja vinoutunut väestörakenne ovat täysin riippuvaisia voimakkaasta talouden ja tuottavuuden kasvusta seuraavina vuosikymmeninä. Tätä kasvua ei ehkä ole tulossa, yhtenä syynä kallistuva ja niukkeneva öljy.

Mitä öljy sitten on, ja miksi se on niin tärkeää? Miten käy Suomelle halvan öljyn jälkeen?