Skip to content

Vieraskynä – Kirja-arvostelu ”Suomi öljyn jälkeen”

huhtikuu 10, 2013

Kaikenhuipun kommenttipalstallakin viihtynyt Krisu luki kirjamme ja lähetti siitä minulle arvostelunsa meiliin. Lopulta se päädyttiin julkaisemaan täällä blogissani vieraskynänä, sillä hänellä ei ole tällä hetkellä omaa blogia tai kanavaa arvostelua julkaista. Sydäntähän tätä lämmitti lukea. Kiitos Krisu.

**************************

Yleisesti ottaen kirjoitustyyli on erinomainen ja melkeinpä viihdyttävä. Muutamissa kohdissa oli havaittavissa sarkasmia, joka voi olla tyylilajina vähän vaarallinen tälläisessä yhteydessä. Erityisesti pidin siitä ettei kirjassa ole minkäänlaista ideologista hapatusta mihinkään suuntaan, sekä siitä, että kirjoittajat kehottavat lukijaa useaan otteeseen ajattelemaan asioita itsekin.
Kaiken kaikkiaan kirja on inhottavan kattava ja perussävyltään neutraalin  toteava esitys, joka ei jätä mitään sijaa jossitteluille. Muutamia haastatteluja lukuunottamatta kirjan tiedot perustuvat julkisiin, tarkistettavissa oleviin lähteisiin, jotka kirjan kirjoittajat ovat ansiokkaasti koonneet yhdeksi kokonaisuudeksi.

Kaikki kirjan viisi lukua alkavat hyvin ytimekkäästi ja ajatuksia herättävästi. Aluksi kirjassa kerrotaan helppotajuisesti mitä öljy on ja mihin kaikkeen sitä tarvitaan joko suoraan tai välillisesti.
”Ennusteissa ja tilastoissa” käydään läpi kaikkien merkittävien tahojen  käsitykset öljyn riittävyydestä ja kuinka nämä tahot ovat korjanneet arvioitaan vuosien varrella.
On tosiaan ”kummallinen yhteensattuma, että kaikki virheet tuntuvat olevan samaan suuntaan.

Seuraavassa luvussa selitetään EROEI ja sen merkitys. ”Taloudelliset rajoitteet ja motiivit” samoin kuin ”Kasvava asiakaskunta” ovat varmaan useimmille helposti omaksuttavissa. Mitä tapahtui 70-luvun öljykriisin aikana ja tuoreempi esimerkki nyky-yhteiskunnan hauraudesta ovat varsin tehokkaita. Infran haavoittuvuus tuodaan myös hyvin esiin. Öljyreservit, väitetyt ja todelliset, käydään läpi ja on todellakin aiheellista kysyä kuka hyötyy tietojen vääristelystä.

Kolmatta lukua sanoisin täystyrmäykseksi kaikille niille, jotka kuvittelevat, että tavanomainen öljy olisi jotenkin korvattavissa. Luvussa kartoitetaan sekä selitetään varsin yleistajuisesti kaikki mahdolliset menetelmät ympäristövaikutuksia unohtamatta.  Ainakin itse alan haukotella, jos esityksessä on liikaa kuivia lukuja, mutta tässä ei sitä vaaraa ole, mm. asioiden väliin ja oheen sijoitettujen kysymysten ja kommenttien ansiosta. Luvussa on myös havainnollinen kuvaus millaista syvänmeren öljyn poraaminen on haastavuudeltaan.

Neljännessä luvussa käsitellään öljyä ja mahdollisia korvikkeita Suomen kannalta.

”… jo nykytrendien jatkuminen tarkoittaa yhä vaikeammaksi käyvää toimintaympäristöä seuraavan vuosikymmenen mittaan.”

Säästökohteet ja niistä saatavissa olevat vähennykset ovat mielenkiintoista luettavaa. Ja Trafikin on näköjään jo sitä mieltä, että halvan öljyn aika on ohi. Suuri yleisö ei vain kykene päättelemään, mitä se käytännössä tarkoittaa. Toivottavasti kirjan luettuaan pystyvät.

Ruuantuotannossa olisi ehkä voinut vielä painokkaammin tai jopa rautalangasta vääntäen kertoa, että tosiaan syömme öljyä (vaikka onhan tästä aiheesta oma kirjansakin; Riippumaton puutarha). En ole mikään permakulttuurin asiantuntija, mutta en osaa ainakaan tähän lähtöön kuvitella, kuinka sen voisi koneellistaa. Se, että GMO:sta löytyy vähän tutkittua tietoa, on ihan totta, ja se, että bisnes on Monsanton ja kumppaneiden hallussa, ei ainakaan yhtään paranna tilannetta. ”Hysteria ja huhut” eivät ehkä kuitenkaan ole ihan tyhjästä syntyneitä, enkä henkilökohtaisesti pidä geenimuuntelua käypänä ratkaisuna edessä oleviin ongelmiin.

Yhteiskunnan päätöksenteko, voittajat ja häviäjät on karua, mutta todennäköisesti realistista luettavaa. Miten minusta tuntuu, että jos Suomessa joku virallinen taho on yhtään kartalla öljyn suhteen, se on Puolustusvoimat? Öljy ja ilmastonmuutos käsitellään suorastaan inhorealistisesti.

Viimeisessä luvussa lukijalle osoitetaan kiitettävän tyhjentävästi mikseivät viralliset tahot tee mitään, mitä seurauksia siitä on, miksi ihmisten pitäisi alkaa ajatella itse ja myös toimia sen mukaan. Lisäksi kirjoittajat ovat hahmotelleet viisi mahdollista tulevaisuusskenaariota, jotka ovat mielenkiintoista luettavaa. ”Mitä pitäisi tehdä” on konkreettinen listaus huomioonotettavista asioista (mm. elämäntapa, tulevaisuuden työmarkkinat), joita itsekukin voi soveltaa omien tarpeidensa ja tilanteensa mukaan.

Toivottavasti ne ihmiset, joilla on jo voimakas tunne siitä, että tässä nykyisessä yhtälössä on jotain pahasti pielessä, löytävät ja lukevat kirjan. Tosin, jos näistä kirjan käsittelemistä aiheista ei entuudestaan juuri tiedä, viesti on jopa musertava perusteellisine todisteluineen. Vaikuttava ja vakuuttava teos kertakaikkiaan!

Mainokset
3 kommenttia
  1. jukka permalink

    krisu: mikset lähetä johonkin paikallislehteen siellä missä asut?
    varmasti mielellään julkaisisivat.

    • Krisu permalink

      Ensinnäkään en alunperin ajatellut kirjoittavani varsinaista kirja-arvostelua vaan pikemminkin henkilökohtaista palautetta yhdelle kirjoittajista. Rauli kuitenkin halusi julkaista mielipiteeni, koska hän arveli, että siitä voisi olla hyötyä kirjan lukemista harkitseville.

      Toiseksi, paikallislehti, joka voisi tämän tyyppisen kirjoituksen julkaistakin, vaatisi kielen vaihdon – tyvärrr min svenska är inte so flytande.

      Sinänsä kyllä ihan hyvä idea; mitäs jos sinäkin lukisit opuksen ja antaisit siitä oman arviosi? 🙂

      • jukka permalink

        niin noudattaisinko peräti omaa neuvoani ja lähettäisin paikallislehteen arvion!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: