WWF:n uutinen Ydinvoiman hinnoista – Retoriikan oppitunti

Jokin aika sitten blogiini linkitettiin WWF:n julkaisema tiedote otsikolla:

”EU-komission raportti osoittaa ydinvoiman todellisen hintalapun”

Luin uutisen ja jäin hämmästelemään siinä viliseviä argumentaatiovirheitä ja puutteellisia väittämiä ja niiden horjuvia perusteluja. Retoriikan ja argumentaation oppituntina (aiheesta on tulossa jatkossa lisääkin materiaalia blogiini) perkaamme nämä erheet alla yksi toisensa jälkeen. Katsotaan mitä jää jäljelle. Yllä olevasta otsikosta pääsee lukemaan tekstin helpommassa muodossa, ilman kommentteja. Alla WWF:n teksti on ruskealla.

Otsikko
Jo otsikossa on puutteita. EU-komission raportti kun käsittelee Eurooppalaisten reaktoreiden stressi-testejä, niissä ilmi käyneitä puutteita sekä näiden korjauskustannuksia. Epäilemättä ne ovat osa ydinvoiman todellisesta hintalapusta, mutta raportissa ei osoiteta ydinvoiman todellista hintalappua. Otsikon sävy on myös tuttu keltaisesta iltapäivälehdistöstä, jossa annetaan ymmärtää mutta ei ymmärretä antaa (siis tietoa, ainoastaan luodaan skandaalinkäryistä mielikuvaa).

Ingressi
Euroopan komission uudesta raportista selviää, että ydinvoiman todelliset kustannukset ovat valtavat. Raportin mukaan Euroopan ydinvoimaloiden korjaaminen turvallisuusmääräysten mukaiselle tasolle maksaisi arvion mukaan 10-25 miljardia euroa. Vastaavalla summalla Eurooppaan saataisiin noin 15 000 MW uutta tuulivoimakapasiteettia. WWF Suomi kehottaa toimijoita korjaamaan ydinvoimaloiden turvallisuuspuutteet välittömästi, mutta muistuttaa myös ydinvoiman olevan tulevaisuuden energiaratkaisujen kannalta turha.

Ensimmäisessä lauseessa törmätään heti seuraavaan argumentaatiovirheeseen. Raportista selviää arvioidut kustannukset, eli niiden määrä euroissa. ”Valtava” on subjektiivinen määritelmä, joka riippuu täysin asiayhteydestä. Jaettuna Euroopan ydinreaktorien kapasiteetille kyseinen summa on välillä 60-150 miljoonaa per gigawatti. Mikäli tällä investoinnilla saadaan vähäpäästöinen ydinvoimakapasiteetti entistä turvallisemmaksi, niin onko investointi valtava? (yhden gigan kapasiteetti tuottaa vuodessa sähköä satojen miljoonien arvosta). (edit: lisätty kustannukseen hintahaarukka per gigawatti)

Toisessa lauseessa pysytään faktoissa ja kerrotaan raportin arvioimat kustannukset. Kolmannessa lauseessa ilmoitetaan tuulivoimakapasiteetti, jonka kyseisellä rahalla saisi: 15 000 megawattia. Myöhemmin käy ilmi, että 15 000 megawatin tuulikapasiteetin hinnaksi arvioidaan 20 miljardia. Joten oikeasti mainitulla summalla saataisiin 7 500 – 18 750 megawattia.

Viimeisessä virkkeessä WWF muistuttaa ydinvoiman olevan tulevaisuuden energiaratkaisujen kannalta turha. Miten ja millä perusteella se on turhaa? Minkä tulevaisuuden? Huomisen? 100 vuoden päästä? Missä kontekstissa vähäpäästöinen energiantuotanto on tulevaisuudessa turhaa, jos meidän nimenomaan pitäisi saada päästöt laskuun mahdollisimman nopeasti?

1. Kappale
Ydinvoimaloiden stressitestien tuloksista kertovassa raportissa mainitaan muun muassa Suomen Olkiluodon voimalaitos, johon pitäisi hätätilanteita varten rakentaa uusi jäähdytysjärjestelmä. Raportti tulee EU-ministerien käsiteltäväksi myöhemmin tässä kuussa.

Tässä kappaleessa esitetään raportin tuloksia.

2. Kappale
WWF Suomen laskelmien mukaan 20 miljardilla eurolla saataisiin Eurooppaan noin 15 000 MW uutta tuulivoimakapasiteettia. Tämä on jopa kuudesosa kaikkien EU-maiden tämänhetkisestä kapasiteetista. Suomen tuulivoimakapasiteetti oli viime vuoden lopussa vain 197 MW.

WWF viittaa omiin laskelmiinsa, kun se olisi voinut viitata esimerkiksi rakennetun kapasiteetin toteutuneeseen hintaan, mutta sinänsä hyvä on se, että se ilmoittaa lähteeksi omat laskelmansa. Kun omat skenaariot nojaavat voimakkaasti vaikka tuulivoimaan, luo se puolueellisen näkökulman sitä ja vaihtoehtoja kohtaan. Tälle ei voi mitään, mutta sen vaikutuksia voi minimoida tiedostaen sen, ja käyttämällä esimerkiksi todellista dataa. Sähköntuotannon kannalta on myös harhaanjohtavaa puhua kokonaiskapasiteetista, varsinkin silloin kun tuotantotavan kapasiteettikerroin on merkittävästi pienempi. Tuulivoimalla se on melko yleisesti arvioitu 25-35 prosentin väliin. Mikäli tuulivoimaa vertaillaan ydinvoimaan, kuten WWF haluaa tässä tehdä, olisi totuudenmukaisempaa verrata kapasiteettikertoimella korjattuja tuotantotehoja, koska niissä on niin suuri ero (ydinvoimalla yli 80 % keskimäärin).

3. Kappale
”WWF:n energiaraportti osoittaa, että maailman energiatarve voidaan kattaa 2050 mennessä uusiutuvalla energialla. Ydinvoima ei sovi energiajärjestelmään, jossa on paljon uusiutuvaa energiaa, koska sen tuotantomääriä ei pysty mukauttamaan kysynnän tarpeisiin. Ydinvoima on paitsi riskialtis ja kallis energiantuotantomuoto, myös tulevaisuuden energiaratkaisujen kannalta turha”, sanoo WWF Suomen ilmastovastaava Hanna-Liisa Kangas.

WWF:n raportti ei voi osoittaa mitään maailman energiantarpeesta tai sen kattamisesta. Se voi esittää kaikenlaista ja tarjota esimerkiksi hypoteettisia skenaarioita, mutta 40 vuoden päähän tulevaisuuteen näkeminen ja ennustaminen siitä miten asiat menevät tai kehittyvät on jotain muuta kuin osoittamista. Osoittaminen viittaa todistamiseen. Raportti sisältää myös energiateknologioita joita ei vielä ole kaupallisessa mittakaavassa olemassakaan, ja se olettaa myös energiantarpeen pienenemisen 2050 mennessä.

Toinen virke sisältää enemmänkin loogisia virheitä:
– Ydinvoiman tuotantoa pystyy säätämään. Vai väittääkö WWF että esimerkiksi ydinsukellusveneissä ei ole kuin SEIS ja TÄYSILLÄ. Koska ydinvoiman kustannukset ovat etupainotteiset, sen säätäminen ei ole nykyoloissa taloudellisesti kannattavaa, sillä polttoainekustannus on vähäinen. Teknisiä esteitä ei ole, ja säätökin varmasti onnistuu, mikäli voimaloille vaikka maksetaan säätövoimana olemisesta (Saksassa on hahmoteltu tariffia kaasuvoimaloille siitä, kun ne joutuvat toimimaan vajaateholla säätäessään uusiutuvia). Jos jokin energianlähde vaatii olemassaoloonsa säätövoimaa, se on toki sen oma kustannus.
– Oletetaan myös, että koska energiajärjestelmässä on paljon uusiutuvaa energiaa, niin ydinvoima ei sovi siihen. Tilanteen voi loogisesti olettaa myös toisin päin: ”Vähäpäästöistä ydinvoimaa paljon sisältävään energiajärjestelmään ei sovi säätövoimaa vaativat epäluotettavat uusiutuvat” (joskin yllämainittu virhe ydinvoiman säätämisen mahdottomuudesta pätee tällöinkin).
– Lisäksi, mikäli säädettävyys esimerkiksi nykyvoimaloissa on huono, tulisi loogisesti ajateltuna kampanjoida paremman säädettävyyden puolesta jatkossa, jotta ydinvoima vähäpäästöisenä sopii tulevaisuudenkin suunniteltuun verkkoon. Tällöin maksimoidaan päästövähennykset mahdollisimman nopeasti.
– Saman argumentin mukaan useat uusiutuvatkaan eivät sovellu energiajärjestelmään, jossa on paljon uusiutuvia, sillä niitäkään ei pysty säätämään. Koko säädön tarve itse asiassa johtuu alun perin paljolti siitä, että merkittävät uusiutuvat kuten tuuli ja aurinko, ovat epäluotettavia ja vaativat lähes koko kapasiteettinsa verran säätötehoa (tai muita vaihtoehtoisia ratkaisuja). Toinen osa säädön tarpeesta tulee luonnollisesti kysynnän vaihtelusta vuoden ja vuorokauden ajan mukaan (suomessa ylimmän kysynnän ero alimpaan nähden on noin kaksinkertainen).

Kolmannessa virkkeessä mukaan lisätään se, että ydinvoima on riskialtista. Kaikki energiantuotanto on riskialtista. Jos mitataan kuolleita per tuotettu terawattitunti, ydinvoima on tutkimusten mukaan VÄHITEN riskialtis kaikista merkittävistä energiantuotantotavoista. Ydinvoiman kalleus on puolestaan jälleen suhteellista, kuten aiemmin totesimme. Nyt käynnissä olevat ydinvoimalat tuottavat erittäin halpaa energiaa. Olkiluoto kolmosen kalleus voi johtua paljolti siitä, että se on prototyyppi, eli ensimmäinen laatuaan. Mikä tahansa ensimmäinen laatuaan on kalliimpi kuin sarjatuotantona ja kokemuksista oppineena myöhemmin valmistettavat yksiköt. Maailmalla ydinvoimaa rakennetaan huomattavasti edullisemminkin jo tällä hetkellä. Lopuksi todetaan vielä uudestaan ”tulevaisuuden energiaratkaisuiden kannalta turha”, joka ei sinänsä perustunut kovinkaan vahvaan logiikkaan.

4. Kappale
EU:ssa on juuri alkanut keskustelu vuoden 2030 ilmasto- ja energiatavoitteista. EU-maat neuvottelevat nyt siitä, tarvitaanko uusiutuvalle energialle tavoitetaso vuodelle 2030 vai riittäkö EU:lle pelkkä päästövähennystavoite. Suomi vastustaa uusiutuvan energian tavoitetta, mutta WWF näkee sen ehdottoman tarpeellisena energiatulevaisuuden kannalta.

Tästä käy ilmi, että siinä missä Suomelle on tärkeämpää päästövähennystavoitteesta sopiminen (Suomi vastustaa uusiutuvien tavoitetta mutta ei kaiketi päästövähennystavoitteita?), on WWF:lle tärkeää uusiutuvan energian tavoitetaso. Se mitä ei käy ilmi, on se onko WWF:lle tärkeämpää uusiutuvien tavoitetaso vai päästövähennykset. Tekstistä saa hieman sellaisen kuvan, että näin on, mutta olisi kenties virhe olettaa näin, vaikka WWF näkeekin sen ehdottoman tarpeellisena. WWF:n kannattaisi selkeyttää viestintäänsä, ja tuoda selkeästi ilmi onko sitovat päästövähennykset sille tärkeämpiä kuin uusiutuvien lisääminen, sillä ne ovat kaksi eri asiaa.

5. Kappale
”Jos vuodelle 2030 ei päätetä erikseen uusiutuvan energian tavoitteesta, on vaarana, että päästövähennykset saavutetaan lisäämällä ydinvoima- ja maakaasukapasiteettia huomattavasti. Nämä uudet investoinnit pitäisivät meidät vuosikymmeniä kiinni vanhanaikaisessa teknologiassa ja vaarantaisivat hiilineutraalin, uusiutuvaan teknologiaan perustuvan tulevaisuuden”, Kangas kertoo.

Jos tavoitteena on vähentää päästöjä X määrä, niin mielestäni niiden tavoitteiden saavuttamisen ”vaara” on varsin positiivinen ilmiö, varsinkin jos ne tekevät jatkovähennyksetkin mahdollisiksi.

Ydinvoima ja maakaasu ovat molemmat ihmiskunnan käyttämistä energiantuotantomuodoista tuoreimpia, joten niiden väittäminen vanhanaikaiseksi on yksinkertaisesti väärin. Ydinvoimaa on käytetty vasta reilu puoli vuosisataa, eikä se vaaranna hiilineutraaliin teknologiaan perustuvaa tulevaisuutta. On argumentaatiovirhe niputtaa hiilineutraali ja uusiutuvat samaan virkkeeseen, jos se antaa olettaa (kuten yllä vahvasti annetaan), että näitä kahta ei voisi erottaa ja saavuttaa siis esimerkiksi vain hiilineutraalia yhteiskuntaa.

Mitä jäi siis jäljelle?
Se, että raportissa todettiin Euroopan ydinvoimaloiden turvatoimien parantamisen tulevan maksamaan 10-25 miljardia. Tämän sanottiin olevan valtava kustannus, mutta se on täysin subjektiivista. Tämän jälkeen ydinvoimaan liitettiin muutama todistamatta jäävä (negatiivinen) ominaisuus. Näiden varaan rakennetaan korttitalo, jolla pyritään luomaan mielikuva oman vaihtoehdon ainoasta oikeellisuudesta. Korttitalo kuitenkin romahtaa, kun sen perusteena olevat virheelliset oletukset osoitetaan perättömiksi. Se ei kestä myöskään sitä, että mikäli tavoitteena on päästöjen vähentäminen mahdollisimman nopeasti, on ydinvoima siihen yksi toimivaksi koettu keino.

Ps. Ydinvoima on todettu niin toimivaksi päästöjen vähentäjäksi, että vuonna 2009 julkaisemissaan valtioiden päästö-”scorecardeissa” WWF muutti (ja kertoi muutoksesta alahuomautuksena) esimerkiksi Ranskan ydinvoiman päästöt moninkertaisiksi todellisiin nähden, koska ei pitänyt ydinvoimaa itselleen mieluisana tai suositeltavana vaihtoehtona. Ja minä kun luulin että fysiikan lait päättävät siitä mikä on päästöjen määrä millekin energiantuotantomuodolle…