Kuukauden Kirja – Full Planet Empty Plates – Lester Brown
Peak Food? Peak irrigation? Peak Fish? Peak Top-soil? Peak food-riots? Peak Population?
Ennätin lukea pari päivää sitten (25.9.2012) ilmestyneen Lester Brownin uusimman kirjan Full Planet, Empty Plates: The new Geopolitics of Food Scarcity. Nyt on siis tuoretta tavaraa tarjolla 🙂
Aika kivuliaasti kirja nykäisi öljyhuipun maailmasta ruokapöydän ääreen. Kirjassa käydään läpi keskeiset nykyhetken ja tulevaisuuden ruoan tuotantoon vaikuttavat tekijät ja niiden uusimmat trendit. Useimmat näistä trendeistä ovat erittäin huolestuttavia, osa vain hieman huolestuttavia.
Keskeisiä esille tuotuja huolenaiheita olivat ainakin:
- Nouseva öljyn hinta lisää etanolin valmistuksen houkuttelevuutta polttoainekäyttöön.
- Lisääntyvän populaation lisäksi (noin 80 miljoonaa ihmistä joka vuosi) maailmassa on noin 3 miljardia ihmistä, jotka pyrkivät nousemaan ravintoketjussa lisäämällä lihan osuutta, jonka tuotannossa käytetään valtavasti rehuviljaa ja vettä per saatu liha-kalori (tosin esim Yhdysvalloissa lihan kulutus on pienentynyt viime vuosina)
- Pohjaveden pinta laskee ja pohjavesialueet tyhjentyvät suurissa viljantuottaja-maissa. Pelkästään Kiinassa arviolta 130 miljoonaa ihmistä ruokitaan ylipumppaamalla pohjavesiä nopeammin kuin ne uusiutuvat.
- Kehittyneempien maataloustuottajien sato per hehtaari osoittaa merkkejä tasaantumisesta, eli menneiden vuosikymmenien kasvutrendi on päättymässä. Monilla viljelykasveilla vastaan alkaa tulla fotosynteesin ja biologian rajat, joita ei lannoittaminen ja jalostaminen enää merkittävästi venytä.
- Ilmastonmuutoksesta seuraavan lämpenemisen myötä sadot pienenevät. Nyrkkisääntönä yhden asteen nousu yli optimilämpötilan laskee satoa 10 prosenttia, mutta tämä arvio voi osoittautua turhan matalaksi
- Maaperä käyhtyy ja ruokamultakerros ohenee eroosion vuoksi
- Viljelymaan kahmiminen/ostaminen/vuokraaminen, jota monet rikkaat maat kuten Saudi-Arabia ja Kiina, tekevät Afrikassa.
Nämä ongelmat käydään kirjan alussa yhteenvedon omaisesti läpi, jonka jälkeen niitä ja muita ongelmia tarkastellaan tarkemmin omissa luvuissaan tilastojen valossa. Periaatteessa alun yhteenvedossa siis todetaan miten asia on, ja myöhemmin se sitten toistetaan ja perustellaan, että miksi näin. Perspektiivi on tiukasti tasolla ”tonnia/hehtaari” ja ”hehtaareita yhteensä.” Näkökulma on siis ihmiskunnan ruokkiminen, ei niinkään biodiversiteetin säilyttäminen.
Kirjan lopussa pilven hopeareunusta pyritään vielä etsimään, eli tarjotaan eri keinoja joilla ihmiskunnan heikentyvää ruoka-tilannetta voitaisiin parantaa. Mitään järin uutta ei tule ilmi, sillä tarjolla on lähinnä lihan syönnin vähentäminen, viljavarastojen kasvattaminen äkillisten kriisien välttämäiseksi, eroosion vähentäminen esim. suorakylvöllä, populaation kasvun pysäyttäminen (nostamalla köyhien maiden elintasoa ja koulutustasoa eli paradoksaalisesti ruokkimalla heitä paremmin) jne. Näkymä ei ole kuitenkaan kauhean positiivinen ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta; ruokakriisi voi käytännössä iskeä päälle ”koska tahansa”.
Kirja on noin 160 sivua, ja aika helppolukuinen, joskin vähän raporttimainen. Toisaalta, raportti sen on varmaan tarkoitus ollakin. Brownin aiempiin kirjoihin verrattuna tyyli on samankaltainen. Ruoan tuotanto on kieltämättä Brownin ydinaluetta, joten aiheesta kiinnostuneelle kirja on oivallinen päivitys viimeisimpiin vilja-skenen kuulumisiin. Perspektiivi on silti ehkä hieman suppea, esimerkiksi geenimuuntelusta ei mainita kuin ohimennen ja ilmastonmuutostakin hillitään lähinnä lisäämällä uusiutuvia.
Annan, *rumpujen pärinää*, 3½ tähteä viidestä (aiheesta enemmän kiinnostuneelle 4 tähteä). Kiireiselle riittää kirjan alun (ja ehkä viimeisen luvun) lukeminen, sillä keskiosassa vain syvennetään alun teemoja tilastoilla ja esimerkeillä.
Adlibris pokkari, Amazon Kindle -editio
Full Planet, Empty Plates
Alaotsikko: The New Geopolitics of Food Scarcity
Kirjailija: Lester R. Brown
Kustantaja: WW Norton & Co
Sidosasu: Pokkari
Kieli: englanti
Julkaistu: 201210
Sivumäärä: 160
Paino grammoina: 191
ISBN10: 0393344150
ISBN13: 9780393344158
Kaikenhuipun blogi 
Näinhän se on, että ruokakriisi-näkökulma on tavalliselle kansalaiselle paljon helpompi ymmärtää kuin peak oil, jota saa aina selittää a) mitä se tarkoittaa, ja b) miksi siitä pitäisi olla kiinnostunut. Jos olisin lobbari ja haluaisin vaikuttaa kansalaiskeskusteluun tai päätöksentekijöihin, jotta erilaisia kriisivalmiuksia otetaan paremmin huomioon, en minä ensi sijassa peak oilista puhuisi vaan mahdollisesta ruokakriisistä.
Ottamatta sinänsä kantaa kirjaan, jos puhutaan ”vain” ihmiskunnan ruokkimisesta, niin YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on jo melkein ratkaissut tämän. Siinä voi tietysti olla vähän nieleskelemistä, mutta kannattanee muistaa, että ainakin 70% maailman ihmisistä käyttää jo nyt hyönteisiä ravinnokseen tavalla tai toisella, enemmän tai vähemmän ja ovatpa ne jossain päin palloa ihan gourmet-ruokaa. http://www.fao.org/forestry/edibleinsects/en/
Hmm. Joo toi kirja keskittyi viljoihin ja lihaan. Millähän hyötysuhteella hyönteiset muuttaa kasveja protskuksi…
Näitä lukuja ei ole ihan helppo löytää, yleensä käytetään epämääräisiä termejä: ”FAO näkee, että ihmisten lisäksi hyönteisillä voidaan ruokkia nautoja, siipikarjaa ja kaloja. Vaihtolämpöisinä eläiminä hyönteiset muuttavat rehua ruuaksi tavanomaisia tuotantoeläimiä selvästi tehokkaammin.” Mutta tässä yksi: laulukaskas tarvitsee rehua 6 kertaa vähemmän kuin nauta ja 2 kertaa vähemmän kuin sika tai broileri tuottaakseen saman määrän proteiinia. Lisäksi hyönteiset tuottavat tasalämpöisiä eläimiä vähemmän kasvihuonekaasuja ja pärjäävät usein elintarviketuotannon jätteellä. – Lihan proteiinin lähteenä joudumme kuitenkin jossain vaiheessa, aika pian, unohtamaan. Etelä-Amerikan viidakoissa majailee tutkija, joka etsii optimaalisia lajeja ruoaksi (syötäviä lajeja on noin 1700), mutta en muista mistä tämän luin enkä tähän hätään sitä löytänyt. FAO on kai käynnistänyt muutama vuosi sitten jonkun Aasian valtion kanssa hankkeen, missä tutkitaan hyönteisten laajamittaista, kaupallista hyödyntämistä.
Krisu, kiitän linkistä ja infosta. Erittäin mielenkiintoista.