Yhteismaan Tragedian Loppu

Yhteismaan tragedia, tutummin ”tragedy of the commons”, on varsinkin ympäristöasioista kiinnostuneille usein tuttu käsite. Siltä varalta että se ei sitä ole sinulle, niin käyn sen ihan pikaisesti ranskiksilla läpi alla käyttäen vanhaa kunnon lammasfarmari-esimerkkiä.

Kuvitellaan tilanne, jossa kylän lammasfarmareilla on yhteinen laidun, eli yhteismaa. Laitumen ruoho on uusiutuvaa, kunhan sitä ei ylikäytetä, eli:

• Ei laidunneta liikaa (liian monta lammasta)
• Ei laidunneta liian aikaisin keväällä

Eli kohtuukäytöllä kaikki kylän lammasfarmarit (joita on vaikkapa 10 kpl) voivat laiduntaa lampaitaan (10 kpl kullakin, yhteensä 100 lammasta) puolet vuodesta.

Varsinainen ongelma tulee siitä, että yksittäisen farmarin kannattaa lisätä lampaitaan, tai tuoda ne laiduntamaan liian aikaisin, sillä koko laitumen heikkeneminen jakautuu kaikkien farmarien kesken. Lasku menee 90 % muille, mutta hyöty lisälampaista tulee kokonaisuudessaan yhdelle farmarille. Kaikilla on kiusaus tehdä tämä sama, joka johtaa ennen pitkää siihen, että lampaita tulee liikaa ja laitumen kantokyky heikkenee. Täten heikentynyt tuottavuus (lampaat jäävät nälkäisiksi ja laihoiksi) kannustaa itse asiassa yksittäistä farmaria hankkimaan vielä lisää lampaita, jotta hän saa yhteensä enemmän tuottoa, ja laitumen kestävä kantokyky heikkenee entisestään. Ja niin edelleen. Aiheesta voi lukea lisää vaikkapa wikipediasta. Sanomattakin on selvää, että ongelman voi liittää paljon muuhunkin kuin lammaslaitumeen: ilmakehään, vesistöjen rehevöitymiseen, kalakantoihin…

Sitten itse asiaan.

Jutun otsikossa mainittiin että tähän ongelmaan tulisi loppu. Miten? Hämmentävän yksinkertaisesti:

Poistetaan yhteismaa
Yksityistetään se. Ja vielä parempaa: yksityistetään myös ilma ja vesistöt! Ja tämä ei tietenkään ole oma ideani, eikä edes kovin uusi. Mutta sen luonteesta johtuen sitä ei varsinkaan poliittisessa keskustelussa hirveästi näy, sillä eihän keskushallinto tietenkään halua luopua vallastaan hallita näitä yhteismaita (vaikka se tekeekin sen usein surkeasti, johtuen systeemisestä viasta, ei yksittäisistä poliitikoista tai virkamiehistä).

Mitä tämä sitten auttaisi? Yksinkertaistettuna: mikäli yllämainittu lammaslaidun olisi yksityisessä omistuksessa, se olisi tälle omistajalle (oli se sitten henkilö tai osuuskunta tai yhtiö) tuottavaa omaisuutta. Mutta vain mikäli omistaja pitäisi huolen siitä, että laidun pysyy kunnossa, eli sitä ei ylikäytetä. Nythän tilanne on pitkälti se, että hallinto päättää poliittisin perustein (jotka eivät ole lähelläkään synonyymiä tuottavalle tai järkevälle) miten yhteismaata käytetään tai ei käytetä. Tuloksena on useimmiten tehotonta käyttöä joka johtaa myös liikakäyttöön (koska saatu hyöty saadaan tehottomammin).

Poistetaan yhteisilma
Mutta mitä hyötyä olisi ilman yksityistämisestä? Ilmaahan hengittävät kaikki, ja se on kaikkien perusoikeus! No, kyllähän kaikkien pitää seistä jollain maaperälläkin. Silti maa on yksityistetty. Mitä ilman yksityistäminen tekisi, niin se antaisi esimerkiksi minulle mahdollisuuden haastaa oikeuteen taho, joka saastuttaisi minun ilmaani. Ihan samalla tavalla kuin kukaan ei voi tuoda jätteitään tontilleni ilman lupaa (tai seuraamuksia), niin kukaan ei voisi työntää läheisen voimalaitoksen piipusta paskaa taivaalle, jos se päätyisi minun (tai kenen tahansa muun) omistamaan ilmaan. Saastuttamiselle tulisi automaattisesti hinta, jota käsiään heiluttelevat poliitikot ovat koettaneet säätää vuosikymmeniä, onnistuen lopulta karsimaan vain törkeimmät tapaukset. Tämä kannustaisi myös kehittämään saasteetonta teknologiaa, sillä silloin sillä olisi jokin arvo, se olisi tuottavaa, koska sillä vältettäisiin korvausten jatkuva maksaminen yksityisille ilman omistajille. Tällä hetkellä jokainen uusi saasteiden vähentämisyritys kestää vuosikymmeniä, kun suuryritykset lobbaavat ja laahaavat jalkojaan poliitikkojen ollessa pakkoraossa, jossa he eivät voi astua näiden varpaille, mutta jossa heidän tehtävänsä olisi kuitenkin hoitaa kansalaisten asioita.

Poistetaan yhteisvesistöt
Entä vesistöt? Jos järven rannan asukkaat omistaisivat myös järven, tai meren, niin mitään turpeenoton tai maatilojen päästöjen ongelmaa tuskin olisi. Siinä missä nyt joudumme valittamaan järven rehevöitymisestä keskushallinnolle, jonka intresseissä on paljon muutakin kuin meidän puhdas vetemme ja joka tämän vuoksi on armottoman tehoton tekemään asioille oikeasti mitään, voisimme haastaa rehevöittäjän suoraan oikeuteen. Aivan samalla tavalla kun kukaan ei voi tuoda paskalietettään minun pihalleni ilman lupaa, tai edes kaataa sitä omalle pihalleen, josta se valuu minun pihalleni, niin näin ei voisi tehdä myöskään järveen tai mereen. Saastuttajalle tulisi todellinen intressi vähentää päästöjään, ja ravinteet saataisiin varsin nopeasti oikeaan käyttöön ja oikeisiin kohteisiin. Jälleen kerran, teknologialla olisi todellinen intressi kehittyä ympäristöystävälliseen suuntaan, siinä missä se nyt joutuu vatvomaan mahdollisuuksiaan poliittisin perustein tehtävän sääntelyn mukaiseksi usein vuosikymmeniä. Ei ihme että asiat laahaavat.

Hallinto tykkää Hallita
Tämän suuntaiset ehdotukset poliittisessa keskustelussa ovat varsin vähäisiä. Se johtuu muun muassa siitä, että hallinto menettäisi valtaansa, mikäli näin tapahtuisi. Mitä se sitten enää sääntelisi, reguloisi ja hallitsisi, jos ihmiset päättäisivät itse omasta omaisuudestaan, ja lähes kaikki olisi jokaisen omaa omaisuutta? Hallinto voisi huomata olevansa *gasp!* paljolti tarpeeton! Tämä voisi johtaa siihen, että kansalaiset eivät haluaisi enää rahoittaa hallinnon toimintaa maksamalla veroja. Tämä puolestaan voisi johtaa siihen, että hallitsijat joutuisivat kehittämään itselleen oikeasti jotain tuottavaa tekemistä sen asemesta, että nyt yhteisin varoin keskittyvät lähinnä tekemään itsestään tärkeämpiä ja lisäämään valtaansa (pahoittelen yleistystä kaikilta pyyteettömästi kanssaihmistensä hyvinvointia ajavilta). Noh, onneksi vähentyneiden regulaatioiden ja verojen myötä entiset hallitsijat huomaisivat, että itsensä työllistäminen vaikkapa yrittämällä on taas kerran jopa mahdollista. Ottaen huomioon, että hallinto kuitenkin on kiintynyt nykyiseen valtaansa ja siihen, että se voi tehdä toimiaan kansalaisten rahoittamana, niin on selkeästi nähtävissä, että se ei halua tilanteeseen mitään muutosta. Lyhyesti: keskushallinnolle on parempi, että kukaan ei omista yhteismaata, sillä silloin hallinto voi säännellä sen käyttöä. Tämä siitäkin huolimatta, että se johtaa lopulta yhteismaan tuhoon.

ps. Ei sillä että olisin kaikkea keskushallintoa vastaan. Lukija on ehkä jo huomannutkin kirjoituksessa olevan provosoivan sävyn. Tarkoitus on tietenkin herätellä kritiikkiä keskushallinnon ja yliregulaation huonoja puolia kohtaan, sillä siinä minkälainen keskushallinto on, mitä se tekee, miten se saa tulonsa ja mitä oikeuksia yksilöllä on tai ei ole, määrittelee lopulta aika paljon siitä, miten yhteiskunta toimii ja mihin suuntaan se kehittyy. Kannattaa myös kiinnittää huomiota termistöön; yksityistämisellä en tarkoita, että suuryhtiöt saavat haltuunsa kaiken; päinvastoin! Keskuhallinnolla tarkoitan nimittäin mitä tahansa suurta järjestelmää, joka pyrkii ja pystyy kontrolloimaan suuressa määrin kansalaisia, omaisuutta ja pakollisia menoja (verot, ravinto, energia esimerkiksi). Lisäksi kirjoitus pyrkii kiinnittämään huomiota niihin mekanismeihin, jotka estävät keskushallintoa toimimasta tehokkaasti esimerkiksi ilmastonmuutoksen ehkäisemisessä. Lisäksi takana on aihe johon kenties palaan vielä myöhemmin, ja se on hallinnon kyvyttömyys ja haluttomuus tehdä mitään päätöksiä tai lainsäädäntöä, jotka heikentäisivät sen valtaa ja/tai pienentäisivät sen tuloja merkittävästi.