Millä on ilmaston kannalta väliä?
Ilmastonmuutoksen ehkäisy ja kulutusvalinnat tulivat puheeksi ”Mitä tekisit sadalla watilla” -keskustelussa. Sitten kommenttipalstan Esko ehdotti että tästä voisi avata oman keskustelunsa hieman jalostettuna. Siis aiheena on, millä teoilla on oikeasti väliä? Mitkä hyvältä tuntuvat ideat ovat oikeasti vain haitaksi? Mikä on pienten purojen merkitys? Kuinka suurta osaa energia ja sen tuotantotavat näyttelevät kulutuksemme hiilijalanjäljessä? Mitä tarkoittaa jos oikeasti laskisimme päästöjämme 80 % tai jopa 90 % niin kuin tarkoitus on?
Noh, ihan aluksi voidaan lyödä pöytään tyly totuus jota en edes itse keksinyt: Jos kaikki tekevät oman pienen tekonsa, tuloksena on pieni tulos. Se propaganda, että tekemällä vähän vaikuttaa omalta osaltaan suureen kokonaisuuteen, on ikävän valheellista. Jos kaikki tekevät vähän, saadaan tulokseksi vähän. Jos vain osa tekee vähän, emme saa aikaiseksi oikein mitään. Tuo jälkimmäinen on tällä hetkellä se tilanne jossa vielä rämmimme. Toisaalta, ensimmäisen askeleen on usein oltava pieni, tai se jää kokonaan ottamatta. Eikä ilman ensimmäistä askelta tule toista. Vähän kuin tupakointi; siihen on mahdoton jäädä koukkuun, jos ei vedä ensimmäistä savukettaan, vaikka sillä ensihenkäisyllä ei mitään väliä kokonaisuuden kannalta olekaan.
Tämä ketju on myös paikka tiedustella miten se viimeisin kuluttajavalinta todellisuudessa on vaikuttanut mihinkään. J. M. Korhonen on avannut silmiämme purkinavaajan tehokkuudella jo edellisessä keskustelussa lyömällä pöytään varsin mielenkiintoisia lukuja. Periaatteena voisikin olla:
No Numbers, No Argument. Eli ei mennä fantasiapohjalta jos väitetään jotain, vaan tarjotaan numeroita/lähteitä väitteiden tueksi.
Avaan pelin helpolla heitolla.
Helppoa ja tuottoisaa päästövähentämistä!
Aivan ylivoimaisesti helpoin, nopein ja halvin tapa pienentää kasvihuonepäästöjä monelle meistä suomalaisista on lopettaa kaukolentomatkailu kokonaan. Ei siihen sen kummempia selityksiä tarvitse. Lentomatkailu ei sinällään ole paljon henkilöautoilua pahempaa per kilometri, joskin paljon riippuu montako ihmistä on auton kyydissä (1). Autossa on yleensä noin 2 henkilöä, joskin työmatkat ovat keskimäärin pahimpia (2). Lentokoneella kuljetut kilometrit kuitenkin nousevat yhdellä kaukomatkalla äkkiä vastaamaan vuoden henkilöautoilua kotimaassa, per nokka. Yhdellä viikon reissulla saa siis helposti tuplattua liikkumisensa hiilijalanjäljen! Ajattele miten turhaa on sen jälkeen spekuloida vähän vähäpäästöisemmän auton perään, tarkkailla oman ajotavan taloudellisuutta, tai miettiä voisiko aamupalaleivän päälle laittaa juustoa, tai vaihtaa johonkin energiansäästölampun. Voikohan koko loppuelämän energiansäästölamppujen päästövähennykset tehdä tyhjäksi sopivalla kaukomatkalla?
Tiedän että tämä on paskamaista, matkailu on kivaa ja se avartaa maailmankuvaa, auringossa on kiva ja tarpeellista käydä tankkaamassa d-vitamiinia ja niin edelleen. Mutta jos aiomme edes haaveilla jostain useiden kymmenien prosenttien päästövähennyksistä, niin lentoliikenteen nykylaajuudessaan on loputtava. Jotain lentoliikennettä tietysti jää, mutta nekin olisi parempi tehdä potkurikoneilla, joiden ilmastoa lämmittävä vaikutus on muistaakseni alle puolet suihkukoneiden vastaavasta.
Älä siis nysvää. Tee todellinen ilmastoteko, ja säästä samalla tuhansia euroja rahaa. Älä lähde kaukomatkalle, vaan tyydy lähimatkailuun tai *gasp!* pysy kotona! Ilmasto kiittää, lompakko kiittää ja paikallinen talous ja työllisyys kiittävät. Ja minä tietysti myös kiitän.
Lähteet:
1. Sustainable Energy – Without the hot air (MacKay, 2009 – linkki on html-versioon mielenkiintoiselle sivulle eri kuljetusmuotojen päästöistä).
2. The Impending World Energy Mess (R. Hirsch & co. 2010)
*********
Yksi keskustelunaihe jota itse olen pohtinut, on se, että onko mitään väliä sillä, että tilaan tuulienergiaa? HS:n hiilijalanjälkilaskurin mukaan on, sillä se on siellä laskettu täysin päästöttömäksi, ja pääsenkin siellä jos jonkinlaiseksi ympäristöguruksi. Mutta sekasähköähän sieltä pistorasiasta tulee, ja tuulivoiman epäluotettavuuden takia fossiilisia käytetään varavoimana. Esim. Passiiviidentiteetin äskeisissä artikkeleissa (osa1 ja osa2) blogisti löi melko tylyjä lukemia pöytään tuulivoiman laskennallisesta potentiaalista päästövähennyksiin (samainen artikkeli on englanniksi myös BraveNewClimatessa).
Kaikenhuipun blogi 
Vihreä sähkö on pahimman luokan viherpesua ja suoranaista kusetusta. Erityisesti se kiukuttaa, koska olen joskus tietämättömänä kakarana itsekin siihen sortunut 🙂
Pistorasiastahan tulee sähköä, joka ei kulutettaessa viherry vaikka siitä miten paljon maksaisi.
Sähköntuottajien mukaan vihreän sähkön korkeampi tuotto investoidaan uusiutuvaan energiaan (eikä se häviä esimerkiksi korkeampiin katteisiin). Uskoo kuka haluaa. Suomessa tuulivoimainvestoinnit ovat jäissä, eikä sillä taatusti ole mitään tekemistä ekosähkön kysynnän kanssa. Energiayhtiöiden tehtävänä on tehdä rahaa omistajilleen eikä kallista sähköä markkinoille.
Mitenköhän muuten VR:n käyttämä ”vesisähkö”? Milläköhän ihmeellä sitä perustellaan, ei varmaan uusilla vesivoimaloilla? Vai aikooko VR valjastaa Kemijoen kosket toiseen kertaan?
Summa summarum: Energiantuotannon ympäristövaikutukset tapahtuvat tuotanto-, ei kulutuspuolella. Poliittisten päättäjien tehtävä on luoda olosuhteet jossa päästötöntä tuotantoa rakennetaan. Tämän jättäminen muka kuluttajien harteille on vastuunpakoilua joka ei johda päästövähennyksiin.
Olemme viime vuosina oppineet että yksilön aiheuttama kuormitus muodostuu pääosin kolmesta osasta: Asuminen, ruoka ja liikkuminen. Niiltä osin perusperiaatteet ovat selkeitä: Asu pienessä asunnossa, vähennä lihansyöntiä ja vältä fossiilisella energialla liikkumista; siinä siis tärkeimmät. Vähemmän tärkeitä, mutta edelleen merkityksellisiä ovat muut kulutustottumukset, kuten kodinkoneet, viihdelaitteet, joissain tapauksissa harrastukset nousevat isoon rooliin. Jossain listan häntäpäässä on sitten näpertely kauppakassien, kertakäyttö vs. pestävien astioiden (juhlissa tms.) ja vastaavien pikkujuttujen kanssa.
Tämähän alkaa vaikuttaa siltä, että köyhyys on ympäristöteko. Mutta suurin osa suomalaisista ei ole köyhiä ja valtaosalla riittää rahaa paljon muuhunkin kuin pieneen asuntoon, juureksiin ja polkupyörään (ja samalla yli kestävän tason). Kyse on siis hyvin pitkälti siitä, miten näitä rahoja käytetään. Trendihän on pitkään ollut se, että kun varallisuutta kertyy tai tulot nousevat, niin ympäristökuormituskin nousee ja usein huimasti. Tulee isompi asunto, isompi ja useampi auto, enemmän ulkomaanmatkoja, loma-asunto, entistä kuluttavampia harrastuksia. Siinä ei sitten paljon auta se, että vaihtaa kaikkiin asuntoihinsa energiansäästölamput.
Mutta johonkin se raha on laitettava, kun sitä ihmisille kertyy. Jos siis keskituloinen ihminen jättää isomman asunnon hankkimatta ja tyytyy pikkuautoon, niin hän on toiminut kuormituksensa kannalta oikein…näin ainakin tekisi mieli ajatella. Mutta se riippuukin sitten aivan siitä, mitä hän tekee säästöön jäävillä rahoilla. Jos siinä sitten innostuu rakennuttamaan ison loma-asunnon (vaikka vielä vähän energiatehottoman), niin eiköhän valu ympäristöhyödyt hukkaan.
Väittäisin siis, että jokaisen ekoteon yhteydessä täytyy miettiä ketjua pidemmälle. Jos ekoratkaisun ansiosta jää ylimääräistä käteen, mihin se käytetään?
Köyhän on helppoa kuormittaa vähän, mutta suuri enemmistö on tilanteessa, jossa suurta kuormitusta välttääkseen joutuisi aktiivisesti pohtimaan, miten rahansa kuluttaa.
No tämähän taas kuulosti siltä, kuin raha olisi väline, joka tekee ympäristön kuormittamisen mahdolliseksi ja helpoksi 😉
Miten sitten varakas henkilö voi elää aiheuttamatta valtavaa kuormitusta? Yksi esimerkki voisi olla kallis mutta pienehkö asunto hyvältä paikalta (Pieni yläkerran asunto Kaivarista). Autoa ei tarvita kun sijainti on niin keskeinen. Harrastuksena menisi sitten vaikka antiikki. Kävelymatkan päässä on liikkeitä, joista saa tosi kovaan hintaan huippuantiikkia, jolla voi asuntonsa sisustaa. Antiikki on hieno kierrätyksen muoto. Mutta kun antiikkiin, asuntoon ja hyvään kasvisruokaan ei saa ihan kaikkia irtonaisia rahoja käytettyä voi vaikka kerran kolmessa vuodessa tehdä kalliin kaukomatkan johonkin luontokohteeseen, joka pysyy suojeltuna sen ansiosta, että sinne riittää maksukykyisiä asiakkaita.
Jatkuu…
Kiitos Esko, oma avaukseni jäi lopulta vähän torsoksi, mutta tässähän sitä ajatusta tuli mukavasti lisää.
Puhutaan siis eräällä tavalla vaihtoehtois-kustannuksista. Jos jätän jossain kuluttamatta, niin kulutanko jossain muualla? Tai *gasp* rahoittaako pankki (10:1 velkavivulla) säästöilläni vaikkapa öljyhiekan tuotantoa välikäsien kautta? Tai jos kulutan johonkin, niin mikä sen vaihtoehtoiskustannus on, ja onko sillä väliä? Me rakensimme viime kesänä puisen pihasaunan, ja siihen meni rahaa lonkalta heitettynä noin 6000 euroa, plus muutaman viikon täysi oma työpanos. Joku voi pitää pihasaunaa jonkinlaisena ökyilynä ja tuhlaavaisuutena, mutta suoraan sen ansiosta emme edelleenkään pidä sisäsaunan 200 wattista hetivalmista kiuasta (joka tuli talon mukana, harkinnassa on muuttaa sekin puukäyttöiseksi) päällä joten sisällä ei tule saunottua (kyllä se tässä joku päivä varmaan talveksi laitetaan päälle, mutta silloin sen lämpö lämmittää myös asuntoa). Välillisesti emme laittaneet kyseisiä rahoja etelänmatkaan. Myös mökkeilyn (autoilun) tarve vähenee kun kotonakin pääsee tunnelmoimaan pihasaunassa, ja lapsille saa uima-altaan pihalle (jonka veden voi lämmittää saunan piipussa olevassa lämmittimessä).
Yksi mikä itseäni näpertelijänä kiinnostaa, on kirjat. Luen (ja kuuntelen) tosi paljon kirjoja, ja aina kun mahdollista, luen ne sähköisessä muodossa esim. Kindle-lukulaitteella tai älypuhelimella. Mikä on näiden laitteiden ja sähköisten kirjojen (netti)toimituksen hiilijalanjälki verrattuna perinteiseen kirjaan ja sen toimittamiseen? Cradle2Cradle -kirjassa (jonka ostin audio-kirjana, valitettavasti oli vain mp3cd, eli ei saanut ladattua, mutta se on harva poikkeus) esimerkkituotteena oli juuri kirja, mutta muutama vuosi sitten e-kirjat ei olleet kokeneet sitä räjähdysmäistä kasvua jonka ansiosta amazon taitaa myydä nykyään enempi e-kirjoja kuin perinteisiä ja ne mainittiin vain sivuhuomautuksena.
”Mikä on näiden laitteiden ja sähköisten kirjojen (netti)toimituksen hiilijalanjälki verrattuna perinteiseen kirjaan ja sen toimittamiseen?”
Muutamaan otteeseen on näitäkin selvitelty, ja ”breakeven” taitaisi mennä 20-40 kirjan kohdalla. Monet sanovat, että noin 30; se on varmaan hyvä keskiarvo.
Näin jos laitteen valmistuksen vaikutukset jyvitetään pelkästään lukemiselle.
esko: tuo on juuri se ongelma: elintaso on korkeaa energiankulutusta, siis korkeaa kuormitusta. mitä sitten pitäisi tehdä? tietyllä tavalla kerrankin asiat paranee jos ei tee mitään!
muistetaan että rahan kokonaismäärästä vain pari prosenttia on seteleitä ja kolikoita. loppu on pankkien luomaa rahaa, siis velkaa. oletetaan että jollain on rahaa ja miettii miten sen käyttäisi. jos haluaa ostaa isomman asunnon/auton/kesämökin niin tyypillisesti myös varakkaat ostajat ottaa lainaa. mutta samalla luodaan uutta rahaa. jos siis rikkaat ei erityisesti haluaisi lisää, niin rahan kokonaismäärä pienenisi, ja talous tietenkin supistuisi, jolloin kokonaiskuormitus vähenisi.
en nyt väitä että tämä on mikään realistinen skenaario, mutta minusta se on ainakin ajatuskokeena kiinnostava: jos siis ihmiset merkittävästi pienentäisivät velkaansa, niin olisiko mahdollista että tällä tavalla päästään talouslaskuun ilman kaikkia laman ongelmia? ainakin tässä se on totta että rahan määrä riippuu velan määrästä, ja jos joku vähentää omaa velkaansa niin silloin se raha ei enää ole olemassa. ja silloin elintaso/taloudellinen toiminta/kuormitus laskee…
Esko Pettay:
>Mutta johonkin se raha on laitettava, kun sitä ihmisille kertyy. Jos siis keskituloinen ihminen jättää isomman asunnon hankkimatta ja tyytyy pikkuautoon, niin hän on toiminut kuormituksensa kannalta oikein…näin ainakin tekisi mieli ajatella. Mutta se riippuukin sitten aivan siitä, mitä hän tekee säästöön jäävillä rahoilla. Jos siinä sitten innostuu rakennuttamaan ison loma-asunnon (vaikka vielä vähän energiatehottoman), niin eiköhän valu ympäristöhyödyt hukkaan.
Väittäisin siis, että jokaisen ekoteon yhteydessä täytyy miettiä ketjua pidemmälle. Jos ekoratkaisun ansiosta jää ylimääräistä käteen, mihin se käytetään?
Onko tällä logiikalla yksi tehokas ekoteko siis rahan säästäminen – eikä mihinkään laina- ja velkakuplia paisutteleviin pankkeihin vaan sukanvarteen pois globaalin rahatalouden ulottuvilta? Ja ehkä sitten tarkan harkinnan ja analyysin jälkeen investoi johonkin varmasti ”hyveelliseen” kohteeseen – energiaomavaraisuuteen vaikkapa?
Itsehän olen viimeisen vuoden aikana kasannut jonkin verran käteissäästöjä…
>Ja ehkä sitten tarkan harkinnan ja analyysin jälkeen investoi johonkin varmasti “hyveelliseen” kohteeseen – energiaomavaraisuuteen vaikkapa?
Lisäys: tai edes junalomamatkaan lentokonelomamatkan asemesta, jos energiaomavaraisuus ei vaan iske tai ole mahdollista…
”Onko tällä logiikalla yksi tehokas ekoteko siis rahan säästäminen – eikä mihinkään laina- ja velkakuplia paisutteleviin pankkeihin vaan sukanvarteen pois globaalin rahatalouden ulottuvilta? Ja ehkä sitten tarkan harkinnan ja analyysin jälkeen investoi johonkin varmasti “hyveelliseen” kohteeseen – energiaomavaraisuuteen vaikkapa?”
No juuri tuota ajoin takaa. Ja juuri vastakkaista toimintatapaa moni ”talousviisas” suosii. Meitähän kehotetaan kuluttamaan kykymme mukaan.
Säästäminen (ei siis sijoittaminen) tuntuu muutenkin järkevältä ja mahdollistaa vaurastumisen myös laskevan talouden aikana.
Mutta ehkä kuitenkin yksityishenkilö toimii vielä järkevämmin, jos vaikka sijoittaa uusiutuvan energian innovaatioihin ja käyttöönottoon.
Jos tuodaan itävaltalaisen koulukunnan talousajatukset mukaan, niin säästäminen on talouden kehittymisen ehto. Jos kellään ei ole säästöjä, ei kukaan voi myöskään investoida mihinkään, kun säästöt ovat sitä pääomaa, jota vastaan lainaa otetaan. Noh, kuvio on hieman teoreettinen ja nykysysteemissä vääristynyt (jos jenkeillä ei ole säästöjä, eli pääomia, niin fed painaa lisää rahaa pankeille jotta pääomia syntyy).
Myös se kuvio on mielenkiintoinen, että meidän aika lailla ajava voima on kuitenkin oman ja läheisten hyvinvoinnin turvaaminen (ja usein lisääminen). Tämän sinänsä terveen asetelman on kulutus-kulttuuri ja markkinointi onnistunut vinouttamaan aika pahasti kertomalla meille kerta toisensa jälkeen että heidän mainostamansa tuote lisää/turvaa hyvinvointiamme enemmän kuin esim velattomuus (luotolla ostaminen) tai säästöt pahan päivän varalle (tätä auttaa myös yhteiskunnan turvaverkot). Eläkemaksuthan ovat suora epäluottamuslause kollektiivilta yksilölle siinä, että ei uskota ihmisten kykenevän säästämään vanhuuden varalle, joten kaikki pakotetaan siihen. Sinänsä varmaan järkevää, mutta kasvuodotuksiin perustuva valheellinen kuva eläkkeiden ostovoimasta jatkossa vääristää tätäkin kuviota.
Sukanvarteen säästäminen on tehty epämiellyttäväksi inflaation avulla. Jos säästetyn rahan ostovoimasta häviää useita prosentteja vuodessa, alkaa ketä tahansa sylettämään viimeistään sitten kun kyseessä on oikeasti merkittävät summat. Myyntimiestä onkin vaikea vastustaa kun hän loogisesti ja järkevästi (ja yksityiskohtia piilotellen) perustelee myymänsä sijoitustuotteen tuottoa verrattuna ”rahan makuuttamiseen toimettomana”.
Uusiutuvat/paikalliset energiantuotanto ja -säästöinvestoinnit tuntuvat usein mittavilta. Ja tätähän on täällä jo käytykin lävitse, että jos ne ottaa harrastuksena, niin hinta onkin varsin mitätön. Kaukomatkan hinnalla saa itselleen aurinkolämpöjärjestelmän joka tuottaa jotain. Uudehkon auton hinnalla saa vaikka parin KW:n tuulivoimalan tai kattavan aurinkokennojärjestelmän (jopa molemmat jos automaku suosii hieman kalliimpia malleja), ikkuna/eristeremontin taloonsa tai ties mitä muuta. Nämä kaikki ovat tuottavia investointeja. Autokin voi olla tuottava siinä mielessä että se mahdollistaa työssäkäynnin, mutta siihen sopii pieni/käytetty/suht edullinen auto yhtä hyvin kuin ökyautokin.
Yksi lähtökohtainen ero näihin säästämisiin, investointeihin ja kuluttamiseen tulee myös siitä näkymästä, joka itsellä on nykyisenkaltaisen yhteiskunnan säilymisen tai toisaalta romahtamisen mahdollisuuksiin. Jos esim. pitää mahdollisena, että energiainfrastruktuuri alkaa reunoilta rapautua kiihtyvällä vauhdilla öljyn ja muiden kallistumisen (ja ilmastonmuutoksen) tehdessä kasvun ja siten yhteiskunnan ylläpidon yhä vaikeammaksi, voi sijoitus nyt kalliilta tuntuviin aurinkopaneeleihin+akkuihin olla varsin järkevä, vaikka takaisinmaksuaika olisikin paneelien arvioitu elinikä, eli vaikka 40 vuotta. Kesämyrskyssä pari viikkoa katki olleet sähköt harmittavat huomattavasti vähemmän jos pakastimet saa pidettyä jäässä omin voimin, ja systeemi maksaa itsensä takaisin menettämättä jääneen ruoan muodossa nopeastikin. Kaupunkien energiahuolto tulee toimimaan huomattavasti paremmin kuin haja-alueen, josta mahdollinen rapautuminen alkaa. Sähkökaapeleiden kaivaminen maan alle olisi tätä silmällä pitäen kohtalainen idea, samaan rakoon voisivat laittaa sen kuituyhteyden…
Tässähän on kyse Garrett Hardinin tragedy of the commons -probleemasta. Eli jos minä vähennän luonnonvarojen kulutusta, niin niitä jää muille enemmän kulutettaviksi. Hyöty luonnonvarojen liikakäytöstä tulee yksilölle, mutta haitat jäävät yhteisön kannettaviksi.
Kulttuurissa, jossa ei ole ylätasolta käsin rajoitettu kulutustasoa, on pelkkää hurskastelua vaatia yksilöltä downshiftausta. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että pollittinen ja taloudellinen eliitti voivat pestä tällä tavoin kätensä luonnonvarojen liikakäytöstä, joka on järjestelmän sisään leivottu ongelma! Oman kulutuksen rajoittaminen on toki moraalisesti hyvä teko, mutta maailmaa sillä ei pelasteta.
Antero, niinpä, niinpä. Optimistina ajattelen että näillä valinnoilla olisi ostettavissa lisäaikaa sille prosessille, jossa kollektiivisiin kalloihimme jotain kautta uppoaisi ajatus kuluttamisen kestävyydestä ja kestämättömyydestä. Ja toisaalta, esimerkin näyttäminen voi olla hyödyllistä. Kolmanneksi, esim öljyn kannalta, sille on sekä huonoa että ”hyvää” käyttöä. Mitä vähemmän sitä poltetaan matkustamalla ilmoille saasteeksi, sitä enemmän siitä voidaan tehdä jotain muuta, joka ei ehkä päädy ilmakehään…? Toisaalta, jos joku ei käytä, hinta alenee, ja joku muu käyttää, ja se mihin se käytetään on varsin sattumanvaraista. hmmm.. noh, jos ajattelen asiaa niin että minun tekemättä jäävällä kaukolennolla joku toinen tekee tuottavampaa (eikä kaukomatkailua saastuttavampaa) toimintaa huomattavan määrän, niin sitten voisi ajatella olevansa plussalla, sillä hän luo samalla määrällä polttoainetta kenties enemmän hyvinvointia kuin minä lomamatkallani (turismi luo kyllä hyvinvointia sekin…).
Mutta kyllähän tämä turhauttavan monimutkainen ja anteeksiantamaton kuvio on.
Antero:
>Tässähän on kyse Garrett Hardinin tragedy of the commons -probleemasta. Eli jos minä vähennän luonnonvarojen kulutusta, niin niitä jää muille enemmän kulutettaviksi. Hyöty luonnonvarojen liikakäytöstä tulee yksilölle, mutta haitat jäävät yhteisön kannettaviksi.
Aika lailla joo…
>Kulttuurissa, jossa ei ole ylätasolta käsin rajoitettu kulutustasoa, on pelkkää hurskastelua vaatia yksilöltä downshiftausta. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että pollittinen ja taloudellinen eliitti voivat pestä tällä tavoin kätensä luonnonvarojen liikakäytöstä, joka on järjestelmän sisään leivottu ongelma! Oman kulutuksen rajoittaminen on toki moraalisesti hyvä teko, mutta maailmaa sillä ei pelasteta.
…mutta näin yksinkertainen asia ei sentään liene. Downshiftaus vaikuttaa (raha)talouteen ja sitä kautta luonnonvarojen käyttöön. Siksi muuten downshiftaus on joidenkuiden nallewahlroosien näkökulmasta moraalisesti PAHA teko: se vähentää yhteiskunnan taloudellista aktiivisuutta ja vaikuttaa kokonaiselintasoa pienentävästi. Yksilön pienempi taloudellinen panoshan on aina jollain tavalla pois myös koko yhteiskunnalta.
Varmasti downshiftauksenkin voi toteuttaa järkevämmin ja tyhmemmin. Ja downshiftauksen suoranainen ”vaatiminen” joltakulta, jos kaikilta ei vaadita sitä vähintään yhtä lailla (esimerkiksi verotuksella), on kyllä jo vittumaista.
Parasta ilmaston kannalta olisi saada aikaan sitova kansainvälinen sopimus, joka leikkaa rajusti kasvihuonekaasupäästöjä. Noin yksinkertaista. Kattava, kaikkia maita ja kansainvälistä liikennettä koskeva sitova sopimus.
Esko, niinpä. Tulisiko minun jättää vaikkapa 5000 euron investointi uusiutuviin/energiansäästöön tekemättä, ja tukea mielummin samalla summalla jotakin järjestöä joka ajaa kyseisenlaista sopimusta? Kummalla olisi enemmän väliä? Molemmat tasapainottavat neuvottelutilannetta, toinen suoraan voimistamalla sopimusta ajavia tahoja, ja toinen välikäden kautta heikentämällä fossiilista teollisuutta ja sen valtaa.
Kysymys on sinänsä ehkä teoreettinen, että ainakin itselläni huomaan sisäänrakennettuja toimintamalleja erittäin voimakkaasti siihen suuntaan, että sijoitan ”itseeni” mielummin kuin ”annan rahat jollekin ihme järjestölle hassattavaksi”.
Minusta sinun kannattaisi ruveta vaikkapa muutaman suurimman öljy-yhtiön pääomistajaksi ja samalla vaikka Kiinan pääministeriksi ja USA:n presidentiksi. Silloin saattaisi olla riittävästi vaikutusvaltaa viedä hyvää asiaa eteenpäin (paistaako epätoivoisuus läpi 🙂 ). Mutta jos sinulla ei ole tähän riittävää pyrkyryyttä, tekisin kyllä samoin ja sijoittaisin sen 5000 uusiutuviin/energiansäästöön.
Mutta läpänheitto sikseen ja takaisin suomalaisen yksilön kuormituksen vähentämiseen. Vaikka on jo todettu, että jos kaikki tekevät vähän, lopputuloskin on vähän. Mutta sentään oikeaan suuntaan. Olennaista oman kuormituksen osalta onkin pienien hyvien tekojen sijaan suurten huonojen tekojen välttäminen. Sen voisi kiteyttää näin: jos et tiedä, mitä voit tehdä ympäristön hyväksi, on paras olla tekemättä mitään.
No taisi tämä kuitenkin karata aika kauas käytännön vinkeistä. Oman kuormituksen osalta olennaista oli siis asuminen, ruoka ja liikkuminen. Nuo kolme sektoria kun hoitaa kunnialla, pystyy suomalainenkin jäämään kulutuksessaan kestävälle tasolle.
Kirjoittelin joskus siitä, miten kestävään tasoon suomalainen pystyy.
http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/56439-kulutuksen-vahentaminen-ei-meita-pelasta
Elämällä parinkymmenen neliön kaupunkikopissa lähes rahatonta elämää ja lopettamalla kokonaan fossiilisilla avustetun liikkumisen, osan omasta ruoastaan kasvattava kasvissyöjä saattaisi päästä kestävälle tasolle. Jos infrastruktuurille ei lasketa osuuksia, tuolla päästään vähän alle kahteen tonniin vuodessa, plus miinus jotakin.
Kestävä tasohan olisi luultavasti alle tonni per nuppi per vuosi.
Jepjep. Muistan lukeneeni juuri äskettäin, että yhteiskunnan kollektiivin osuus Suomessa on reilu 4000 kg / nuppi. Vituiks män.
Piti olla siis ”saattaisi päästä edes likimain kestävälle tasolle.”
J. M. Korhonen:
>Elämällä parinkymmenen neliön kaupunkikopissa lähes rahatonta elämää ja lopettamalla kokonaan fossiilisilla avustetun liikkumisen, osan omasta ruoastaan kasvattava kasvissyöjä saattaisi päästä kestävälle tasolle. Jos infrastruktuurille ei lasketa osuuksia, tuolla päästään vähän alle kahteen tonniin vuodessa, plus miinus jotakin.
>siis “saattaisi päästä edes likimain kestävälle tasolle.”
Jos kulutusta vähentämällä saa rahaa säästöön, jonka voisi sitten investoida vaikkapa siihen ”puhtaampaan” infrastruktuuriin, niin eikös silloin kulutuksen vähentäminen palvele juuri sitä infrastruktuurin muutospäämäärääkin? Se on tietysti oma kysymyksensä, että miten suuret massat mahdollisesti saadaan innostumaan tällaisesta. Sinun käsityksesi taitaa olla, että niitä tuskin saadaan.
Lainaus sieltä kirjoituksestasi:
>esitän, että kulutuksen vähentäminen ei ole eikä voi olla ratkaisu, jos samalla emme muuta infrastruktuuriamme vähähiiliseksi kaikin keinoin – ydinvoima mukaanlukien.
Itse kyllä esittäisin tähän (taas) sellaisen muistutuksen, että infrastruktuurimme muuttaminen vähähiiliseksi aiheuttanee joka tapauksessa kulutuksen vähenemisen: ne hiilipäästöthän palvelevat jotain tarvetta tai ”tarvetta”. Kaikenlaiset tekno-optimistit ja suoranaiset teknoutopistit tietysti väittävät muuta, mutta vaikea sitä on meikäläisen uskoa. Jos globaalia taloutta pyörittävästä energiasta noin 80-85% tulee fossiilisista polttoaineista, ja se kulutus pitäisi leikata vähintäänkin kymmenesosaan, niin aikamoinen määrä energiaa siinä lähtee käytöstä… Ja vielä pitäisi olla jotain, millä investoida vaihtoehtoihinkin.
”Jos kulutusta vähentämällä saa rahaa säästöön, jonka voisi sitten investoida vaikkapa siihen “puhtaampaan” infrastruktuuriin, niin eikös silloin kulutuksen vähentäminen palvele juuri sitä infrastruktuurin muutospäämäärääkin?”
Näinhän tuo optimitilanteessa menisi.
Oma käsitykseni on enemmänkin sellainen, että toivon parasta, mutta vaadin ratkaisuja, jotka toimivat vaikka ihan kaikki ei menisikään putkeen. Tässä asiassa on valtavan paljon parempi yllättyä positiivisesti kuin negatiivisesti.
”Jos globaalia taloutta pyörittävästä energiasta noin 80-85% tulee fossiilisista polttoaineista, ja se kulutus pitäisi leikata vähintäänkin kymmenesosaan, niin aikamoinen määrä energiaa siinä lähtee käytöstä… Ja vielä pitäisi olla jotain, millä investoida vaihtoehtoihinkin.”
Näinpä. Kulutuksenkin on pakko vähentyä, mutta mielestäni on itsepetosta uskotella, että tästä suosta nouseminen onnistuisi vain sillä. Paljon muunkin on yksinkertaisesti pakko muuttua.
Koska me jotka täällä keskenämme juttelemme olemme tod. näk. jo paikallisiin oloihin nähden aika vähäpäästöisiä, suuremman vaikutuksen voimme aikaansaada muuttamalla toisten käyttäytymistä. Jos saan sukulaiset ja kaverit vähentämään kuormitustaan merkittävästi, voi siitä varmaan laskea osan omaan piikkiin. Eräskin kaveri uhkasi ostaa ison citymaasturin, johon totesin, että jos näin tapahtuu, tulen puhkomaan renkaat (en oikeasti uskaltaisi lähteä tuollaiseen laittomuuteen). Käskin ostaa vähäpäästöisen sen sijaan. Uskoisin,että paheksumalla lähipiirin hulluimpia ideoita, voi saada aika paljon aikaan.Aikanaan yliopistolla kiertelin iltaisin sammuttelemassa päälle jääneitä valoja käytäviltä ja luokista. Laskin silloin, että sain helposti säästettyä paljon enemmän sähköä kuin oman yksiöni vuosikulutus. Muitakin esimerkkejä siitä, kuinka julkisten systeemien sähkönkulutusta voi pienellä aktiivisuudella pienentää löytyy.
Eli yksi konsti vähentää kuormitusta on etsiä ympäristöstään epäkohtia, jotka on helppo korjata.
Julkisen systeemin sähkönkulutuksesta esimerkiksi käynee koululaitos, yliopistot jne, jotka ovat kovaa vauhtia uusimassa opetusvälineitään eli tieto- ja viestintätekniikkaa. Tarkoittaa sitä, että piirtoheittimet korvataan joko yhdistelmällä läppäri, videotykki ja älytaulu tai läppäri, videotykki ja demokamera. Eikä kukaan tunnu tietävän tai kiinnostuvan siitä, mikä on näiden sähkönkulutus. Jos vastustat, olet vain laiska opettelemaan uutta. Entä sitten, kun nämä täytyy uusia 3-5 vuoden kuluttua, mistä siihen energia ja verotulot? No, ohan näillä parempi opettaa ilmastonmuutoksen seurauksia.
Linkkasin johonkin tänne blogiin jo kerran aiemmin tämän tietotekniikan energia- ja materiaalijalanjälkeä analysoivan blogikirjoituksen, mutta linkkaanpa vielä tähän uudestaan. Oli mielestäni niin mielenkiintoinen, kun jokin aika sitten sen luin.
http://www.lowtechmagazine.com/2009/06/embodied-energy-of-digital-technology.html
Tämän mukaan siis tietotekniikan valmistukseen kuluva energia olisi moninkertainen sen elinikänään käytössä kuluttamaan energiaan verrattuna – päin vastoin kuin perinteisemmillä kulutuskoneilla. Tällä perusteella informaatioteknologian käyttäjä säästää energiaa moninkertaisesti tehokkaimmin sillä, että ostaa elektroniikkatuotteita mahdollisimman vähän.
Toki tämä valmistusvaiheen energiankulutus tapahtunee suurimmaksi osaksi jossain Kiinassa eikä täällä, vaikka lopputuotetta täällä käytettäisiinkin.
Ilmastosta akuutimpaan aiheeseen! Oletteko huomanneet että yhdysvallat ja Israel ovat kovaa vauhtia organisoimassa hyökkäystä Iraniin tajuamatta että Iran voi halutessaan sulkea maailman tärkeimmän öljyreitin? Sulkemalla Hormusin salmen se saa markkinoilta pois 30% öljystä, samaten Irakissa ja Saudeissa olevat Jenkkijoukot jäävät ilman huoltolinjaa. Hyökkäämällä Iraniin Yhdysvallat saavat Kiinan suuttumaan koska Kiina on osittain laskenut Iranin öljyn varaan. Hormusin kautta kulkevat myös ruoantuontireitit Arabimaihin, väestöähän on enemmän kuin mitä maaperä elättää. Ruokapula taas aiheuttaa kansannousuja, jotka helposti turmelevat öljyntuotanto ja jalostuskapasiteettia.
Jos hyökkäys toteutuu ja Iran vastaa siihen sulkemalla Hormusin yhtään pidemmäksi aikaa on piru irti ja tuloksena on väistämättä nälkäkatastrofi jos ei vielä meillä niin muualla. Suomi toki ostaa suurimman osan öljystään Venäjältä, mutta hinnan nouseminen vaikkapa 500 dollariin barrelilta tappaa vientimme ja ostokykymme rojahtaa.
Tarkkailkaapa tilannetta!
EDIT: kopsasin tän tuonne marraskuun luonnonvarauutisiin jossa aiheesta jatketetaan. – Rauli
Oheisen linkin meininki, jossa porukka on henkihievereissä tarjousläppäreiden takia, kuvaa surullisen hyvin tätä kulutushysteriaa jossa elämme.
http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/vantaan_jumbossa_taisteltiin_tarjouslappareista_luulin/
Mitenkä tapauksessa jossa henkilö ei omista autoa, kulkee pääasiassa julkisilla tai mankeloiden ja lentää kerran vuodessa toiselle puolelle palloa viettäen kohteessa aikaa 1-4kk? Tällöinhän päästökuormitus vähenee huomattavasti verraten viikon matkan aiheuttamiin päästöihin? Tiedän, tämä on hyvin hämärää logiikkaa, mutta jos halutaan laskea lentojen aiheuttamat päästöt per päivä niin 4kk reissulla (olettaen, että kohteessa reissataan maitse tai vesitse) päivää kohden ne ovat suht olemattomat. Ja kun suosii suoria lentoja välilaskujen sijaan päästöt vähenetvät huomattavasti vielä tuosta.
Tässä ei huomioitu sellaista matkailun aspektia, että reissata voi kauaskin vanhaan kunnon hippityyliin, liftaamalla. Tai dösillä. Tai Kiinaankin pääsee junalla. Atlantin yli rahtilaivalla. Ei se reissaaminen välttämättä ole täysin epäekologista. Toki kotona pysyminen on ekologisinta, mutta jos halutaan lisätä myös elämänlaatuaspekti ja jollekin reissaaminen tuo sitä, on sormen heristäminen matkailulle osittain turhaa jeesustelua. Senkin voi näet tehdä saastuttaen tai luontoa säästäen.
Toki matkustaa voi suhteellisen ekologisestikin. Mitta kuinka moni tekee niin? Jos kerran vuodessa lentää edes takas kaukokohteeseen esim 10 000 km x 2 niin päästöiltä se vastaa noin vuoden reipasta henkilöautoilua eli 20 000 km. Joten lentäminen on aika päästöintensiivistä koska matkat ovat pitkiä.