IPCC ja Greenpeace – Kovaa tiedettä?
Monet meistä olivat positiivisesti yllättyneitä IPCC:n uusiutuvien energianlähteiden raportista, ja varsinkin sen uutisoinnista, jossa kailotettiin suureen ääneen että lähes 80 % maailman energiantarpeesta voitaisiin tuottaa uusiutuvilla 2050 mennessä. Tätä raporttia ja skenaariota on tässäkin blogissa siteerattu sen jälkeen, ja moniin on median hehkutuksen myötä tarttunut fiilis, että mikäli IPCC näin ilmoittaa, niin sen täytyy olla totta. Olin itsekin hetken toiveikas, että jos sittenkin…
Miksi siis silti edelleen raavin skeptisenä kesäpartaani, enkä liity yleiseen humuun ja juhlintaan? Vastahan minäkin hankin katolleni aurinkolämpö-keräimet! Alla muutama syy skeptisyyteeni.
- Skenaarioita oli kyseisessä raportissa 164 kpl. Se että optimistisin niistä osoittaa jotain, ei tarkoita että se on millään muotoa todennäköistä. On mielestäni älyllisesti epärehellistä odottaa, että IPCC:n optimistisin skenaario olisi todennäköinen, kun kyseisen järjestön pessimistisimmät laskelmat esim. ilmastonmuutoksen nopeudesta ovat osoittautuneet järjestään liian optimistisiksi. Lisäksi on epärehellistä ja harhaanjohtavaa, median kuin muidenkin toimesta, toitottaa suureen ääneen että näin tapahtuu! Vaikka kyllä minä sen tsemppaamisen ja positiivisen fiiliksen luomisen tärkeyden ymmärrän, ihmisten tulee kokea että jokin on mahdollista, että he edes yrittäisivät. Mutta ymmärrän myös sen, että jos se perustuu epärehelliseen tai vähintään harhaanjohtavaan raportointiin, niin sillä ammutaan vaan itseä ja koko asian luotettavuutta jalkaan.
- Kyseinen lausunto ja skenaario annettiin julkisuuteen kuukautta ennen kuin itse raportti julkaistiin. On edelleen hieman harhaanjohtavaa raportoida jotain suureen ääneen, jos julkisuudelle annetaan tilaisuus tarkastaa asian taustat vasta viikkojen päästä. Peliliike, etten sanoisi, koska ketä nyt enää kuukauden päästä kiinnostaa tarkastaa faktoja?
- Kyseinen skenaario, johon koko uutismylly ja julkisuusrumba perustui, on nimeltään ER-2010. Sen pääkirjoittaja on eräs Sven Taske (Greenpeace Internationalin uusituvien johtaja), joka on kyseisen raportin tehnyt yhdessä European Renewable Energy Councilin (joka siis tienaa rahaa uusiutuvien myynnistä käsittääkseni) kanssa, lähinnä Greenpeacen propagandaa varten. Tämän lisäksi hän, käsittääkseni, itse arvioi oman työnsä, ja sai siihen kaupan päälle IPCC:n leiman ja pääsi etusivulle. Tätä ei kuitenkaan tuotu ilmi vaiheessa 1, eli silloin kuin tiivistelmä julkaistiin, josta kyseisen skenaarion taustoja ei vielä pystynyt kukaan tarkastamaan.
Mitä pirua on liikkunut IPCC:n kollektiivisessa päässä, kun ovat tällaisen sammakon suustaan päästäneet? Ja ilmeisesti on ihan turha toivoa että Greenpeacella olisi tippaakaan moraalia tai selkärankaa omien (nähtävästi hämärien) tarkoitusperiensä ajamisessa, kun alentuivat tällaiseen kikkailuun? Kyllä minä ymmärrän, että peliä pelataan, ja se kuka voittaa, voittaa, mutta olin kuvitellut että Greenpeacen toiminta olisi perustunut edes jonkinasteiseen rehellisyyteen, ja, luoja paratkoon, objektiivisuuteen. Saati sitten IPCC:n! Nyt akti kasaan ja vähän äkkiä!
Tämän purkauksen alkulähteet selviävät parhaiten täältä blogista.
Kaikenhuipun blogi 
Vaikka kaikki varmaan jo tietävät, etten ole Greenpeacen ylin ystävä, en ihan täysin ymmärrä tuota Mark Lynasin koohkaamista asiasta. Greenpeacen Sven Teske ei ollut ainoa pääkirjoittaja (niitä taisi olla yhdeksän) ja kyseinen skenaario on sitä ennenkin käynyt läpi vertaisarvioinnin. Pääkirjoittajissa on muitakin ihmisiä, joiden kytköksiä esim. fossiiliteollisuuteen voisi pitää hieman kyseenalaisena, jos tätä standardia ryhdyttäisiin ankarasti soveltamaan.
En pidä Greenpeacen skenaariota realistisena, syistä, joita olen jo aikaisemmin ruotinut (kts. esim. http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/38215-voisiko-eurooppa-pyoria-uusiutuvalla-energialla ). Pääasiallinen syy epäuskooni on se, että ER-2010 olettaa maailman kokonaisuutena käyttävän nykyistä vähemmän energiaa vuonna 2050, vaikka maapallon väkiluku lisääntyy ainakin kahdella miljardilla ja kehittyvät maat kehittyvät kovaa vauhtia. Vähimmillään se tarkoittaisi kehittyvien maiden tuomitsemista energiakurjuuteen, mikä a) ei ole mahdollista ja b) on moraalisesti sietämätöntä. Greenpeacen suunnitelmissa ei myöskään huomioida lainkaan rebound-efektiä, mikä mm. Cambridgen yliopiston tekemien laskelmien mukaan leikkaisi kaavailluista energiansäästötoimista vuoteen 2050 mennessä noin puolet.
Mutta kyseessä onkin ääri”optimistinen” skenaario (meille, ei niinkään kehittyvien maiden asukkaille). Jos kaikki menee putkeen, se voisi toteutua. Suuri kysymysmerkki on tässä nimenomaan se, kannattaako kaikki toiveet laittaa siihen, että se yksi mahdollisuus 164:stä toteutuu.
Viheliäistä tuossa IPCC:n raportissa ja sen uutisoinnissa on nimenomaan tämän asian unohtaminen. Lehdistötiedotteella lienee toki jotain osuutta asiaan.
Ilmeisesti tuo ”Working Gropu 3” josta Lynaskin mainitsee, on sisältänyt turhan paljon eturyhmien edustajia.
Mutta siis samaa mieltä, itseäni hiertää eniten se, että miten asia tuotiin julki ja millä painotuksilla ja se että itse taustat tarjoava raportti julkaistiin sitten kuukauden päästä. Turhan likaista peliä porukalta jonka tulisi olla erittäin huolellinen oman luotettavuutensa ja uskottavuutensa kanssa. Eivät kai he ole niin tyhmiä että eivät tajua tälläisten juttujen tulevan ilmi ja antavan hyvät ammusvarastot kaikenmaailman skeptikoille?
”Pääasiallinen syy epäuskooni on se, että ER-2010 olettaa maailman kokonaisuutena käyttävän nykyistä vähemmän energiaa vuonna 2050, vaikka maapallon väkiluku lisääntyy ainakin kahdella miljardilla ja kehittyvät maat kehittyvät kovaa vauhtia.”
Voitko sanoa tarkan kohdan, kun itse tulkkaan skenaariota toisin.
2007 final energy demand 337 329 PJ/v
2050 final energy demand 383 107 PJ/v ja Advanced skenaariossa 368 650 PJ/v
Tein virheen – en tarkastanut erään toisen kirjoittajan tekstiä itse. Olen siis sitä myöten väärässä, josta pahoitteluni.
Olen joka tapauksessa hyvin skeptinen skenaariota kohtaan. Korjauksesi jälkeenkin, skenaario on rakennettu oletukselle, että maailman energiankulutuksen kasvu saadaan käytännössä pysähtymään, ja kehittyneet maat käyttävät 2050 huomattavasti vähemmän energiaa kuin nykyisin (aikaisempi EU-tason raporttinne taisi maalailla 38-39 % vähennystä nykytasosta). Erittäin hieno homma, jos näin käy, mutta entäs jos ei käykään?
Yksi uhka on se, että skenaarioissa ei käsittääkseni oteta kantaa rebound-ilmiöön millään tavalla – ainakaan EU-tason raportista en tälläisiä löytänyt – vaikka esimerkiksi tämä uutinen kertoo, että syytä ehkä olisi:
”Terry Barker, of the Cambridge Centre for Climate Change Mitigation Research, showed that if the International Energy Agency’s (IEA) recommendations for efficiency measures are followed in full in the next few decades, the total rebound effect – the proportion of potential energy savings offset by changes in consumer and industry behaviour – could be 31% by 2020 and about 52% around the world by 2030.”
http://www.guardian.co.uk/environment/2009/may/14/rebound-effects-energy-efficiency
(Tätä ei kannata sekoittaa siihen väittelyyn, mitä käytiin Jevonsin paradoksista ja siitä, johtavatko tehokkuusparannukset energiankulutuksen lisääntymiseen.)
Greenpeacen visiot ovat kauniita ja tavoittelemisen arvoisia, mutta niissä on liian paljon asioita, joiden täytyy mennä putkeen, ja liian vähän kovaa dataa esitettyjen vaihtoehtojen todellisesta toimivuudesta. Data on kuningas, ja tähän astinen data uusiutuvista ei näytä hyvältä. Sitä on kyllä vähän, mutta se vähäkään ei ole niin rohkaisevaa kuin esitätte.
Niin kauan kun kovaa dataa ei ole, Greenpeacen visioiden seurailu olisi suuri riski. Jos kaikki ei menisikään kuten uusiutuvia kauppaavat lupaavat, vuonna 2030 meillä olisi käsissämme valtavan ongelman sijaan mielettömän valtava ongelma.
Minua kiinnostaisi kovasti, mikä on se 2050 energiavisio, jota sinä seurailet? Onko sellaista? Pystytkö linkittämään?
Minulla ei ole mitään yhtä suurta visiota vuoden 2050 energiantuotannosta. Suhtaudun epäilevästi kaikkiin, jotka sellaisia esittävät. Ennustaminen on hankalaa, varsinkin tulevaisuuden; laskennallisten mallien kanssa työskentelevänä aavistelen, ettei kovin moni edes oikein tajua, kuinka helppoa omia ennakkokäsityksiä miellyttävällä mallilla on huijata itseään. Varsinkin, jos tulokset on vähintään implisiittisesti päätetty etukäteen, kuten teidän laskelmissanne on. (Päästöt alas samalla kun ydinvoima korvataan.)
Skenaarioilla on toki jotain käyttöarvoa, ovathan ne (yleensä) fysikaalisesti mahdollisia tulevaisuuksia. Niihin vain ei pidä luottaa. Meillä ei ole vielä riittävästi kovaa dataa, jotta voisimme ennustaa esimerkiksi laajamittaisten tuuli- ja aurinkosähköjärjestelmien todellisen toiminnan luotettavasti. Ainoa varma asia on se, että jotain odottamatonta tulee tapahtumaan.
Oma ”visioni” onkin enemmän vaihtoehtojen pitämistä pöydällä, kunnes meillä on ihan oikeasti todisteita, että sekä ydinvoiman alasajo että ilmastonmuutoksen haittojen minimointi onnistuvat. Jos nyt luotamme teidän laskelmiinne – joissa lähtöoletuksena käsittääkseni on, että ydinvoima täytyy saada korvattua – ja ne eivät pidäkään paikkaansa, vuonna 2030 olemme jo murentaneet ydinvoiman vaatiman infrastruktuurin. Mikä on sitten suunnitelma B? Onko sitä? Kiinnostaako teitä edes?
Minä en vain nykyisen datan valossa usko, että meidän kannattaa vastustaa yhtäkään hiiletöntä energianmuotoa. Ei varsinkaan, jos vastustus perustuu suurelta osin jopa tieteellisen huijauksen rajamailla keikkuvaan propagandaan, kuten järjestönne tukemaan Yablokovin et al. Tshernobyl-raporttiin. Sen suurempaa visiota minulla ei oikeastaan ole.
Mitä näihin skenaarioihin tulee, hieman objektiivisemman kuvan sain kuitenkin Roadmap 2050-skenaariosta. Nyt luettavana on tiivistelmä noista IPCC:n käyttämistä skenaarioista, lähteestä Krey & Clarke (2011): Role of renewable energy in climate mitigation: a synthesis of recent scenarios.
Hiukan tietysti herättää epäilyksiä, että teidän raporttinne – se ER-2010 – taitaa olla ainoita ellei ainoa 164 skenaarion joukosta, jossa uusiutuvat vastaisivat 77 % maailman energiankulutuksesta vuonna 2050. Joukossahan on myös skenaarioita, joissa uusiutuvat tuottavat alle neljänneksen maailman energiankulutuksesta. Ei ole mitään keinoa apriorisesti osoittaa, etteikö tuo jälkimmäinen voisi olla teidän esittämäänne todennäköisempi. Se on näiden skenaarioiden pysyvä ongelma.
Meillä saattaa olla hyvää dataa uusiutuvien potentiaalista noin kymmenen vuoden kuluttua. Toivottavasti aikaisemminkin. Tähänastinen data tosin antaa ymmärtää, että uusiutuvien kyky vähentää päästöjä laskee dramaattisesti kun niiden osuus tuotannosta nousee. (Tämänkään ottaminen huomioon ei nähdäkseni ole teidän paras puolenne.)
Toisaalla otinkin jo Navarren esimerkiksi, mutta muitakin varsin huolestuttavia ennakkotapauksia on olemassa. Loman aikana ajattelin lukea Inhaberin (2011) paperin Why wind power does not deliver the expected emissions reductions ihan ajatuksen kanssa; tiivistelmä olennaisista ideoista ja vähän jatkotutkimusta löytyy täältä:
http://bravenewclimate.com/2011/05/21/co2-avoidance-cost-wind/
”Minulla ei ole mitään yhtä suurta visiota vuoden 2050 energiantuotannosta. Suhtaudun epäilevästi kaikkiin, jotka sellaisia esittävät.”
Ymmärrän tämän hyvin, mutta tuosta ei oikein ole ohjeeksi poliittisessa päätöksenteossa. Se, että ei suljeta mitään hiilettömiä vaihtoehtoja pois on sinun ohjeesi, mutta mitkä ovat konkreettiset toimet, jotka tuosta johdat? Vaihtoehtojen pöydällä pitämisen lisäksi pitäisi jotain tehdäkin ja aika nopsaan vielä. Ei tarvitse mennä 2050 asti, mutta edes 2020. Mitkä näet keskeisinä päätöksinä, jotka energia- ja ilmastopolitiikassa pitäsi saada nyt aikaan?