Uutislinkki: Fossiili 220 – 40 Uusiutuvat
Ylen uutisen mukaan IEA (International Energy Agency) suosittelee lämpimästi poistamaan valtioiden tuet fossiilisille energianlähteille. Ja niin suosittelen minäkin. En ole ehtinyt kyseisen suosituksen sisältävää raporttia vielä lukemaan, mutta aikomuksena on se lukea ja raportoida löydökset täällä blogissa. So stay tuned.
Eniwei, on aika hupsua että fossiilisia polttoaineita tuetaan 220 miljardilla (ja uusiutuvat saavat 40 miljardia). Tuossa ei ole nopealla vilkaisulla mitään järkeä. Täytyy lukea raportti, mutta veikkaan että tuossa 220 miljardissa ei ole laskettu vielä niitä satoja tuhansia sotilaita ja heidän kalustoa, jotka vartioivat länsivaltojen (lähinnä Jenkkien) intressejä epävakaissa öljyntuottajamaissa kuten Irakissa.
Tosin kannattaa ottaa huomioon myös se, että fossiilisille jaettu tuki tippuu ja lirisee melkein kaikkeen muuhunkin, sillä esim uusiutuvien rakentamiseenkin tarvitaan isot määrät öljyä, jonka hinta vaikuttaa loppouhintaan. Samaten tietysti ruoka ja kaikki muukin tehdasvalmisteinen tuote nauttii fossiilisten tuetusta hinnasta. Mutta ei siinä silti ole mitään järkeä.
***********
Loppukevennykseksi voin laittaa vielä ”pikku-uutisen”, jossa kerron, että Brent-öljy maksaa tällä hetkellä (7.4.) yli 122 dollaria tynnyriltä. Se on korkein hinta sitten 2008 romahduksen.
Kaikenhuipun blogi 
Mahtavaa jos referoit raportin tänne. Minua kinnostaa, miten fossiilisten tuki kohdistuu. Veikkaan, että kyse on suurelta osin työllisyyspolitiikasta, ja talouden tukemisesta energian hinnan kautta.
Tuotettua energiayksikköä kohti uusiutuva voi toki saada fossiilisia enemmän tukea. Tuskin esim. vanhaa vesivoimaa juurikaan tuetaan, joten tuettu osa uusiutuvia tuottaanee alle 10% energiasta. Näin ollen sen tuki olisi n. kaksinkertainen fossiilisiin verrattuna, mutta saisihan se olla suurempi.
Tuki pitäisi kohdistaa jotenkin fiksusti. Esim. Saksan aurinkopaneelit nielevät niin paljon rahaa suhteessa hyötyyn, että sillä saisi paljon enemmän aikaiseksi käytettynä jotekin toisin.
Kehittyvissä talouksissa on yleistä subventoida bensan hintaa. Suorien kustannusten lisäksi tämä estää öljyn hintajouston. Jonain päivänä valtioiden kassasta loppuvat rahat, ja asioiden todellinen laita selviää muutenkin köyhille kansalaisille. Silloin nähdään ensimmäiset bensamellakat.
Kaj, joo, eilen sitä vilkuilin puoleenväliin, ja kyllä sieltä raportoitavaa löytyy. Koetan saada ensi viikon alkuun mennessä jonkinlaista koostetta höystettyinä omilla sotkuisilla visioillani 🙂
a_l, varsinkin öljyntuottajamaiden asukkaat tuskin hirveästi tietävät, paljonko heille lähes ilmaisesta litkusta ulkomailla maksetaan. Ja tuota subventointia voidaan tiestysti tehdä niinkauan kuin tuotantoa ja / tai rahaa riittää. Se taas riippu öljyn kysynnästä, hinnasta ja oman tuotannon kehityksestä (ja opecin kohdalla hiukan myös saadusta tuottokiintiöstä, joka perustuu valeh… siis raportoituihin varantoihin). JKa tietysti siitä, kuinka isoa eliittiporukkaa tuotoilla elätetään, ja miten käsistä heidän elämäntyylinsä on lähtenyt (mieleen tulee ne tuhannet saudi-prinssit joille jonkinlainen, yleensä varsin kattava ”eläke” on myönnetty).
Edit: Ja ai niin, just kun katsoin niin tänään öljyn hinta kivunnut 123,5 usd / tynnyri. huh.
USD 123,5 / barreli… eikö hinta käyttäydy juuri kuten sen on ennustettu tuotantohuipun aikana käyttäytyvän? Iso volatiliteetti ja hinta raketoi heti kun talous hieman elpyy
korjataanpa aikaisempaa kommenttia: onhan niitä bensamellakoita nähty.
http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/4700813.stm
a_l, Juuri niin. Hinta reagoi talouden elpymiseen, ja tällä kertaa se reagoi jo hieman ennenaikaisesti, sillä Libyan ja lähiseudun kriisit ja öljyntuotannon väheneminen laskevat tuota talouskasvun lasikattoa normaalia alemmas ja lisäävät entisestään markkinoiden hermostuneisuutta.
Muuten Kaj, ja muut kiinostuneet, sain tuo IEA:n energiaraportin perattua, juttu julkaistaan maanantaina viikottaisen vinkin tilalla 😀
Hienoo työtä! Oma blogikirjoittelu on vähän jäissä väikkärikiireiden vuoksi, mutta täältä noustaan vielä…
Pikakommenttina, öljyn hinta käyttäytyy mielestäni juuri kuten sen tulisikin käyttäytyä, jos tuotanto on aivan tapissaan. Silloin pienehkötkin häiriöt ja pelot saavat markkinat sekaisin,
Jmk, No älä nyt vielä kehu kun et ole raapustustani nähnyt 😀
… ja 126 USD ilmeisesti paukkui tänään rikki Brent Crude Oilille.
Jarkko, joo, tällä hetkellä http://www.oil-price.net/ -sivuston mukaan 125,4 ja yli 2% nousu, joten voi olla että piikki on tuollakin käynyt.
WTI (west texas intermediate) on sekin noussut jo yli 111 dollarin. Monet tosin on nykyisin sitä mieltä että Brent on noista se kuvaavampi, ja sillä lienee jotain tekemistä Kanadalaisten piki-hiekka-mönjän kanssa, jota noille markkinoille tulee. Vähän tässä tulee hassu olo, että aikuiset ihmiset kyttää netistä jonkun mönjän hintaa, mutta se mönjä on tällä hetkellä se mikä maailmaa pyörittää, joten kai siitä voi vähän olla kiinnostunut. 🙂
Energiakommenttini venyi suoranaiseksi ’vieraskynäksi’… toivottavasti jaksatte lukea. Melko kaukaa lähtevä alkuosa perustelee loppuosaa.
Amerikkalainen arkeologi Joseph A. Tainter teoretisoi teoksessaan ’The Collapse of Complex Societies’ (1988) sekä myöhemmissä artikkeleissaan kompleksisten yhteiskuntien romahdusta. Hänen mukaansa yleensä käytetyt mallit (katastrofit, valloitukset, resurssien loppuminen, ympäristön tuhoutuminen) ovat lähinnä ad hoc -selityksiä, jotka voivat parhaimmillaan vain osittain selittää romahduksen. Sen sijaan yhteinen nimittäjä romahduksille muodostuu lisäpanostuksista kompleksisuuteen sekä tästä saatavaa etua määrittävästä alenevan rajahyödyn laista.
Kompleksinen yhteiskunta syntyy vastauksena johonkin ongelmaan ja sen tärkein ominaisuus on ongelmanratkaisukyky. Esimerkiksi väestönkasvuun voidaan vastata lisäämällä maatalouden intensiviteettiä. Harva ongelma on todella ratkaisematon ihmisälyllä. Jokainen ratkaisu kuitenkin lisää kompleksisuutta, sen kustannuksia (energia) ja ylläpidettävää infrastruktuuria.
Ongelmanratkaisua rajoittaa alenevan rajahyödyn laki. Aluksi jokainen ratkaisu tuo suuren lisähyödyn ja yhteiskunta on kykenevä selviämään suuristakin ongelmista, kuten öljyhuipusta. Saavutettava lisähyöty kuitenkin pienenee ja ongelmanratkaisun kustannukset kasvavat, kunnes lisähyöty lähestyy nollaa ja muuttuu lopulta negatiiviseksi. Tästä seuraa joko nollakasvu tai romahdus. Nollakasvukin johtaa lopulta romahdukseen, koska ongelmanratkaisuun (jota väistämättä tarvitaan esimerkiksi öljyhuipun sattuessa tms.) hyödynnettävät resurssit on otettava muualta yhteiskunnasta heikentäen sitä samalla. Ikuisen nollakasvun utopia toimii lähinnä hyvin yksinkertaisissa yhteiskunnissa, joissa on vähän ylläpidettävää infrastruktuuria ja ympäristöongelmiin voi vastata muuttamalla muualle.
Useat seikat osoittavat, että nykyinen teollisuusyhteiskunta tuottaa heikkenevää rajahyötyä (nämä vain esimerkkejä):
-energian tuotantomuotojen EROEI-suhde heikkenee jatkuvasti
-malmien mineraalipitoisuus heikkenee ja metallien tuottaminen vaatii jatkuvasti enemmän energiaa
-maailman väestö kasvaa nopeammin kuin ruoantuotanto
-kännykkävalmistajien on tuotettava kuukauden välein uusi malli, joka hajoaa kahdessa vuodessa, jotta valmistajat edes säilyttäisivät kannattavuutensa
-suomalaisten koulutustaso on jo niin korkea, että lisäpanostukset siihen tuskin maksaisivat itseään takaisin
-lisätalouskasvua toivotaan erityisesti aloilta, joiden tehtävä tuotantoketjussa on ymmärretty väärin ja joiden olemassaolo on täysin riippuvainen maatalouden ja teollisuustuotannon koneistamisesta ja energiavaltaistamisesta (luova työ, innovointi, palvelualat jne.)
Öljyhuipun lisäksi nykymaailman ongelmia ovat mm. makean veden, viljelysmaan, fosforin, kivihiilen, maakaasun ja uraanin tuotantohuiput sekä ympäristöongelmat, kuten ilmaston lämpeneminen, saastuminen, lajien joukkosukupuutto ja ennestään hyödyntämättömän maapintalan loppuminen. Kaikille näistä voitaisiin varmasti esittää jokin ratkaisu, mutta entäpä kaikille yhtäaikaa? Jotta ratkaisuehdotukset toimisivat, tulisi energian nettotuotannon kasvaa räjähdysmäisesti. Lineaarinen kasvu viime vuosikymmenten vauhdilla riittäisi hädin tuskin edes status quon ylläpitämiseen, ja tällainenhan lopulta johtaa romahdukseen.
Energian nettotuotannon voimakas kasvu ei oikein kuulosta alenevan rajahyödyn ja öljyhuipun maailmassa realistiselta. Ydinvoimakin on osittain riippuvainen öljystä ja ydinvoimalalla kestää kauan ennenkuin se tuottaa nettohyötyä (rakentamiskustannukset, uraanin louhinta ja rikastaminen, logistiikka) – joidenkin kommenttien mukaan useita vuosia käyttöönoton jälkeen.
Koska tuleva kasvu vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä, ja toteutuessaankin se muuttaisi maapallon biosfääriä elinkelvottomaksi, lienee parempi ottaa suunta kohti alenevaa kompleksisuutta. Tämä ei tapahdu ilman kipuja, mutta hallittu romahdus on parempi kuin hallitsematon. On siis melko turhauttavaa seurata nykyistä vaalikeskustelua, jonka retoriikka on suoraa jatkoa menneiden vuosisatojen harhakuvitelmille (vrt. Adams, Marx, Durkheim ja 1960-luvun idealistit) ihmisen riippumattomuudesta fyysisestä todellisuudesta.
Toivottavasti ei venynyt liian pitkäksi…
Ei suinkaan, kiitos helvetin hienosta kommentista. Kaikkia asioita ei voi tiivistää kahteen sanaan. Mutta pitkälti tuon kuvion vuoksi olen höpötellyt tuosta Romahdus-puolueesta. Sen tehtävähän on järjestellä tuo romahdus nimenomana mahdollisimman hallituksi, päinvastoin kuin nykyporukka joka koettaa vain kiihdyttää junan seinään menoa velkavetoisella kasvu-mantrallaan.
On sitten eri asia, että kuinka moni meistä on oikeasti valmis:
a) tajuamaan asian
b) tekemään sille jotain (esim äänestämään romahdus-puoluetta jos sellainen olisi)
Meininki pitäisi kääntää kuin vihreys taannoin, nykyisinhän melkein joka puolue on hieman vihreä. Joka puolueen tulisi olla myös hieman romahdus 🙂
p_v:llä paljon asiaa. Fosforin huippu onkin mielenkiintoinen, koska se vaikuttaa, ei enempään eikä vähempään, kuin suoraan ruoantuotantoon.
Eikä juu ole vaalitenteissä puhuttu muusta kuin EU:n pankkivedätyksistä, vähän maahanmuutosta, homoista, ja vähän jostain muusta. Ydinvoimamielipide sentään muistettiin kysyä. Siis mielipide, ei sitä, tarvitaanko ydinvoimaa vai ei.
Ymmärtääköhän se jengi näistä oikeasti tärkeistä asioista mitään? Ai niin, kyllä yhden vaalikauden aina voi tehdä jotain muutakin.
Koska nämä asiat ovat kovin surullisia, pullautanpa laskelman, joka mielestäni on positiivinen (vaikka tietysti täysin akateeminen).
Minusta on valoisaa (sic) ajatella, että parjattu ”rajaton” kasvu on mahdollista vielä hyvin kauan, ellei rajattomasti (toinen sic). Ongelma ei nimittäin ole energian kulutus (eikä edes saatavuus) vaan (ilmakehän) saastuminen ja ilmastonmuutos.
Auringon maapallolle säteilemään energiaan verrattuna ihmiskunta voisi hukata tuhatkertaisen määrän _lämpöä_ ilmakehään melko todennäköisesti ongelmitta (kaikki energiankäyttöhän päätyy lopuksi (ilman) lämmöksi).
”Saastuttamattomalla” energianlähteellä kuten fuusiolla nykyinen energiankäyttö voitaisiin siis monisatakertaistaa ilman haittoja.. ja luonnollisesti, jos käytetään aurinkoenergiaa, kokonaisenergiantuonti ei muutu mihinkään. Näiden kahden yhteiskäytöllä miljardi ihmistä voisi käydä kerran viikossa kuussa ilman haittoja, joten elintaso voi vielä kasvaa valtavasti.
Näin siis, jos henkilökohtainen lyhyen aikavälin hyödyntavoittelu ei pakota polttamaan fossiilisia loppuun. Periaatteessa ei tarvita kuin yksi päätös, fysikaalinen/”tieteellinen” ratkaisu on olemassa. 🙂
Perusteita:
Auringosta tuleva energia 780 EWh (10^18)
Maailman energiankulutus 132 PWh (10^15)
Auringosta tulee siis 6000-kertainen energiamäärä kaikkeen ihmiskunnan kulutukseen verrattuna. Ja siis pelkästään maapallolle/a.
http://en.wikipedia.org/wiki/Solar_energy
http://en.wikipedia.org/wiki/World_energy_consumption