Skip to content

Kaikehuipun versio Epämiellyttävästä Totuudesta

maaliskuu 24, 2011

Nämä ”vaaliteesit” ovat osaltaan se syy, miksi en asettunut, tai edes harkinnut asettuvani, vaaleihin ehdolle (ei sillä että se olisi ollut muutenkaan mahdollista). No onneksi, monet varmaan tuumaavat. Ja kuka piru tällaisia mielipiteitä sinne äänestäisi? Luvassa siis omat näkemykseni varsin mahdollisesta jatkosta. Nautitaan suolan kanssa.

Talouskasvu on loppu
Tästä eteenpäin poliitikkojen kannattaa tehdä päätöksiä tuo lause kirkkaana mielessä. On vastuutonta suunnitella valtion (eli kansalaisten yhteistä) taloutta sillä oletuksella, että jatkossa kasvu jatkuu pitkään ja kovana. Turpaan tietysti tulee medialta, äänestäjiltä, etujärjestöiltä, blogaajilta ja kollegoilta. Mutta mikäli poliitikko ajattelee kokonaisuutena kansan etua vähänkään pidemmällä tähtäimellä, niin tuo on mielestäni ainut vastuullinen lähtökohta.

Lisäksi, mitä enemmän rimpuilemme vastaan ja koetamme saada kaikin keinoin, myös huonoin, talouden kasvuun, sitä pahemmin ajamme seinään. Lyhyen tähtäimen eduntavoittelu kostautuu pitkän tähtäimen toimintakyvyttömyytenä. Ja lukijan kannattaa huomata, että en suoranaisesti kritisoi tästä päättäjiä tai ketään muutakaan. Blogosfääri on pullollaan taitavia ja nokkelia kirjoittajia, jotka kykenevät lyttäämään päättäjät oikealla, vasemmalla, ylhäällä ja alhaalla, riippuen omasta poliittisesta suuntautumisestaan.

Tilanne yksinkertaisesti on se, että tästä eteenpäin käytettävissä olevan halvan, tai edes kohtuuhintaisen, öljyn trendi tulee olemaan alaspäin, joka erittäin suurella korrelaatiolla näyttää tarkoittavan myös talouskasvun supistumista niin pitkälle tulevaisuuteen, kun öljy on sidoksissa yhteiskunnan ja talouden toimintaan. Tosin aina taantuman jälkeen öljyn hinta halpenee vähäksi aikaa, joka luo illuusion siitä että nyt tilanne korjaantui. Kommenttipalstalla kunnostautunut J.M.Korhonen kirjoitti tästä äskettäin osuvan artikkelin omassa blogissaan. Lisäksi, on eri asia laittaa kaikki kortit sen varaan, että talous kasvaa niinkuin ennenkin, tai toisaalta ottaa toiminnassaan huomioon myös muut mahdollisuudet.

Suomi on täysin koukussa
Taannoisessa artikkelissani kirjoitin suomen suhteesta öljyyn. Suomen raaka-öljyntuotanto on 0 tynnyriä päivässä. Jokainen suomalainen käyttää öljyä reilu 6 litraa päivässä, josta noin 90 % tulee venäjältä. Loput 10 % saadaan muilta, jo pitkään hiipuneilta tuottajilta kuten Norja. Suomella ei ole käytännössä mitään keinoja vaikuttaa öljyn maailmanmarkkinahintoihin. Emme voi edes lähettää paikan päälle 100 000 sotilasta valvomaan pumppausta ja lastausta, niin kuin Jenkit vielä ainakin kuvittelevat voivansa. Olemme täysin muiden armoilla. Tämä on hankala, mutta välttämätön asia joka kannattanee hyväksyä.

Mitä on odotettavissa?
Monet kansalaisoikeusaktivistit ja yksilönvapauden esitaistelijat repivät partaansa vielä moneen kertaan, kun vaihtoehtona on jatkossa yhä enemmän leikata sieltä tai leikata täältä. Kun kasvu ei kenties jatkukaan, ja vanhat yhä lisääntyvät velat painavat niskaan, alkaa paine kasvaa. Onhan se paskamaista, sillä eihän kukaan halua luopua saavutetuista eduistaan. En minäkään, en sitten millään.

Mutta karu totuus on, että protestoiminen, riiteleminen, lakkoilu ja muu mielenilmaus vain huonontavat tilannetta, koska ne kuluttavat aikaa ja resursseja jotka voisi käyttää rakentavasti. Meuhkaamisella ei voi vaikuttaa maailman öljyntuotantoon, eikä öljyn maailmanmarkkinahintoihin. Ja nyt ei kannata käsittää väärin, en halua että lammasmaisesti hyväksymme kaiken mitä poliitikot ja elinkeinoelämä meille syöttävät, sillä viestini on suunnattu aivan samalla tavalla myös heille: Riitely, ihmisten ja olosuhteiden sumeilematon hyväksikäyttö ja oman (lue: omistajien) edun lyhytnäköinen tavoittelu ja sen mahdollistava, jopa siihen kannustava, lainsäädäntö tulee muuttaa.

Yllämainittu tilanne on syy, miksi kannatan Vihreiden ja/tai Vasemmiston ehdottamaa yhden luukun perusturvaa/kansalaispalkkaa. Systeemin monimutkaisuus syö kaikkien resursseja pelkkään itsensä ylläpitämiseen, joten virtaviivaistaminen on tarpeen. Kyseiset puolueet tosin tuntuvat olevan eri mieltä ydinvoimasta, ja esim. vihreät pitävät sitä erittäin haavoittuvana energiantuotantomuotona. Tämä siitäkin huolimatta, että Japanissa äskettäin tapahtunut, paikallisen mitatun historian voimakkain järistys oli 7 kertaa voimakkaampi, kuin mitä voimalat oli suunniteltu ja rakennettu kestämään. Ja ne kestivät sen silti (lähde). En kutsuisi tuota varsinaisesti haavoittuvaksi, varsinkin kun kyseessä ovat vanhat voimalat, jotka ovat turvajärjestelyissään huomattavasti nykyisin rakennettavia malleja jäljessä. Mielestäni tilanne näyttää siltä, että sitä uutta, turvallisempaa ydinvoimaa nimenomaan kannattaa rakentaa, jotta vanhat ydinvoimalat JA hiilivoimalat voidaan päästää eläkkeelle. Toki Japanin tapahtumista tulee ottaa opiksi.

Takaisin asiaan. Alla kolme seikkaa joihin voi ajatuksen tasolla olla viisasta alkaa totutella.

1. Ihmisten liikkumavapaus tulee rajoittumaan
Keskivertokansalaiset eivät voi valita sekä asuvansa, että työskentelevänsä siellä missä haluavat. Toisen pitää joustaa niin, että työpaikka on lähellä kotia. Lisäksi harrastukset ja lomailun kohteet on jatkossa käytännössä pakko valita rajoitetuin perustein. Tämä johtuu esimerkiksi:

  • Polttonesteiden hintojen noususta ja valtiontalouden kyvyttömyydestä laskea polttoaineveroja (hinta nousee -> kulutus laskee -> saatu veromäärä laskee, talouden alijäämä pahenee)
  • Polttonesteiden säännöstelystä (niin, toivotaan, että ne polttoaineet menevät kortille, jolloin vaikutus kansalaisiin on huomattavasti solidaarisempi kuin pelkkä hintojen nousu, jolloin bensaan on varaa vain rikkailla).
  • Öljyn hinnan noususta ja sen vaikutuksesta lähes kaiken muunkin hintaan nostavasti, jolloin ihmisillä ja organisaatioilla on vähemmän ostovoimaa käytössään ylipäätään.
  • Ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tarkoitetuista, energianlähteiden hiili-sisältöön perustuvista veroista ja toisaalta vaihtoehdon, eli julkisen (raide)liikenteen puutteellisesta kattavuudesta

2. Yhteiskunta ei kykene pitkällä aikavälillä toimimaan nykyihmisen curling-vanhempana
Meidän kannattaa mielestäni totutella ajatukseen, että kaikkia normaalin toiminnan esteitä ei jatkossa yhteisin verovaroin raivata meidän tieltämme kaikin mahdollisin keinoin. Tähän voi kuulua ainakin seuraavat seikat:

  • Julkinen terveydenhuolto heikkenee, 6kk hoitotakuu ei toteudu, potilaita aletaan entistä enemmän priorisoimaan iän, yleisen terveydentilan ja potentiaalisen tuottavuuden mukaan. Kaikkien kaikkia tauteja ei kyetä hoitamaan. Rikkaat menevät yksityisille, lääkärit myös.
  • Infrastruktuurin ylläpito vähenee ja uuden infran rakentaminen vähenee. Lumia ei aurata ihmisten jalkojen edestä nykytahtia, ei ainakaan ilman että heitä erikseen laskutetaan tästä. Uusien teiden rakentaminen lopetetaan ja vanhojen korjaamista vähennetään.
  • Sosiaaliturva heikkenee. Yhä isompi osa saatavilla olevasta energiasta ja talouden resursseista kuluu monimutkaisen byrokratian pyörittämiseen, ja yhä pienempi osa jää varsinaiseen käyttöön. Jatkossa yhä pienempi osa ihmisistä kuuluu siihen kastiin ”joilta nyt ei ainakaan voida etuja leikata!”.

Monet yllä olevista toimista ovat jo kovassa vauhdissa, siitäkin huolimatta että talous (bkt) on pääsääntöisesti kasvanut viimeiset vuosikymmenet.

3. Velanotto voi olla huonompi ratkaisu kuin muut huonot ratkaisut
Lähes kaikki velanotto, jolla paikataan nykyistä taloutta sillä oletuksella, että jatkossa entistä voimakkaampi kasvu mahdollistaa velkojen ja korkojen maksun, on hieman sama kun lainaisimme omilta lapsiltamme ja lapsenlapsiltamme samalla kun teemme heidän omankin toimeentulosta jatkuvasti vaikeammaksi haaskaamalla uusiutumattomia resursseja. Emme siis kuse vain omiin haalareihimme lämmitelläksemme pakkasella, vaan myös lapsiemme haalarit ovat jo valmiiksi kusessa marinoidut ja paikoin jäätyneet kun he joskus astuvat työelämään. Sellaista kasvua, jolla kaiken muun lisäksi maksetaan velatkin, ei todennäköisesti tule jatkossa tapahtumaan. Mielestäni:

  • Julkisen velan lisääminen pidemmällä tähtäimellä tarkoittaa hiljaista myöntymistä sille ajatukselle, että talousjärjestelmä joudutaan romauttamaan ja rakentamaan uudestaan, jolloin monet tahot jäävät ilman rahojaan. Tämän vaihtoehdon seuraukset ovat sellaisia, joita minun vaatimattomalla asiantuntemuksella ei uskalla ruveta arvailemaan.
  • Toinen vaihtoehto on se, että kaikki todellinen vauraus (infrastruktuuri, tuotantolaitokset, maat ja mineraalioikeudet, ympäristö) päättyvät kansainvälisten sijoittajien ja yksityispankkien haltuun, ja liitymme hiljalleen kolmannen maailman alati kasvavaan porukkaan. Miltä kuulostaa sadevedestä maksaminen, koska pankki omistaa oikeuden asuinkuntasi sadeveteen? Oletko varma, että haluat äänestää puoluetta, joka kannattaa kaiken mahdollisen yksityistämistä tehokkuuden nimissä? Täällä eräs heidän ehdokkaansa ehdottaa lähes kaiken yksityistettävissä olevan yksityistämistä. Voi luoja.
  • Ja jos jokin vuosineljännes saadaankin näyttämään vaikkapa +3-4% bkt:n vuotuista kasvua, niin se on sitten siinä, kovin montaa tällaista ei peräkkäin saada, sillä suomi on riippuvainen globaalista taloudesta, joka on riippuvainen halvasta öljystä. Lyhyet kasvun puuskat tulevatkin vain pahentamaan ongelmia, sillä ne antavat monelle vaikutelman, että ongelma on hoidettu, kasvu jatkuu, eihän tässä tarvita mitään sen kummempaa, ja jospa se Kaikenhuipun Raulikin nyt vihdoin tukkisi turpansa

Turha toivo. Toisaalta, ainahan voidaan pitää peukkuja ja toivoa että olen väärässä. Se olisi hienoa. Vastustamattomasti mieleen tulee silti erinomainen lainaus eräästä toisesta universumista: ”Toivo on vain ensimmäinen askel pettymysten tiellä”. 😀

Mainokset
9 kommenttia
  1. Jyri_ permalink

    Ajattelemisen arvoista tekstiä.
    Kaikenhuippu olettaa käsittääkseni muutoksen, joka toki on muistakin syistä pakostakin edessä, olevan aika ”tasainen ja lineaarinen trendi”. Näinhän teoriassa onkin, ei öljy päivässä lopu jne.
    Käytännössä romahdus tapahtuu kuitenkin yleensä nopeasti. Islanti menetti luottokelpoisuutensa hetkessä, ensin oltiin maailman omistajia ja hetkeä myöhemmin keppikerjäläisiä. Libya oli vielä hetki sitten vakaa maa. Saudien öljynvienti toimii tänään häiriöttä, huomenna?
    Ilmastonmuutos voi myös iskeä hetkessä, itse asiassa useimmat tutkijat pitävät tasaista ilmastonmuutosta mahdottomana. Kun pysyvä pohjoinen merijää kerran sulaa pitäisi kaikki ilmastosta riippuvainen toiminta (siis ihan kaikki, ilman esim. vettä ei yhteiskunta kauan toimi) siirtää heti n. 1000 km johonkin suuntaan. Ja ehkä seuraavana vuonna takaisin. Tasaisen ilmaston aika on ohi kuten halvan energiankin.

    Jos vain yksi muutos tapahtuisi kerrallaan ja lineaarisesti samaan suuntaan, voidaan suunnitella ja harjoittaa johdonmukaista politiikkaa. Pitää kokous ja tehdä päätöksiä.

    En olisi ihan noin optimistinen. Kehitys on pikemminkin kuin vuoristorata, joka romahtelee äkillisesti ja sattumanvaraisesti, vaikka sen rakenteet lahoavat tasaisen hitaasti. Lisäksi jarrut ja sähkötkin reistailevat. Kaikki korjaavat omaa pätkäänsä, mikä ei paljon auta jos naapurin kurvi ei toimi. Globalisoituneessa maailmassa on monta ongelmaa ja ne realisoituvat ja korreloivat usein rajustikin. Lopputulema on monitahoinen kuten Japanissa, ensin on ”vain” maanjäristys; sitten tsunami, ydinvoimalaonnettomuus, energiapula ja enkä säteilystä johtuva ruokapula, sitten saudit lopettavat öljyntoimitukset, Australian hiilikaivokset hukkuvat taas tulvan alle ja sitten iskee hurrikaani/tulva ja sen jälkeen kuivuus/helle ja päälle pikku kapina ja sota ja pakolaisaalto jne. – lopputulosta ei voi ennakoida eikä laskea edes Japanille. Yhtä hyvin edessä voi olla 10 vuoden rauhallinen kausi 2000-luvun malliin.

    Nuo kaikki mainitsemani ”ongelmat” ovat muuten ”riskejä” joiden realisoitumista pidetään yleisesti ”varmana” – tarkkaa ajoitusta ei vaan osaa kukaan laskea edes yhdelle.
    Ja kaikki ongelmat ovat jatkuvasti ja varmasti pahenemassa, puinen vuoristoratamme lahoaa, ikävä kyllä, tasaisen varmasti …

    • Kiitos Jyri hyvästä kommentista.
      Oikeastaan yritän olettaa mahdollisimman vähän. Jos puhutaan vaaliteemoista, silloin toki oletetaan että meillä on jatkossakin, ainakin 4 vuotta, vielä poliittinen järjestelmä joka näitä asioita hoitaa tai ei hoida. Jos näin ei ole, on artikkeli ollut turha (paitsi että se on kommenttipalstalla onnistunut jo tuomaan esille oman mahdollisen mietoutensa, ja siten osoittanut likaisen sormensa myös paljon pahempiin ja rajumpiin vaihtoehtoihin). Jos meillä on vielä poliittinen järjestelmä jatkossakin, voi artikkeli tarjota jonkinlaisia lähtökohtia, esim suunnitella ja tehdä päätöksiä sillä yleisellä oletuksella että talous ei kasva. Se on se perusvire, jota pitäisi hakea päätösten tueksi ja taustalle.

      Toisaalta, jos ei oleta mitään, on mahdotonta suunnitella tai varautua mitenkään, kun ei tiedä mihin varautuu. Artikkelissa tehdään yleisiä, melko laveita oletuksia, jotka voivat jopa olla uskottavia, ja jotka tarjoavat siten suht leveän lähtökohdan valmistautua (ihmiset ja heidän asenteensa systeemin kantokykyyn) ja tehdä päätöksiä (poliitikot ja paikalliset päättäjät, yrittäjät). Jos olettaa, että systeemi romahtaa kohtalaisen totaalisesti vaikkapa 5 vuoden sisällä, on valmis artikkeli hieman erinäköinen. Ja mitä kauemmas kuljetaan vallitsevasta ajattelumallista, sitä isomman hullun leiman saa otsaansa, ja sitä vähemmän kukaan on valmis kuuntelemaan mitä asia koskee. Maailmalla on kaduilla paljonkin ”hulluja” tuomionpäivän ennustajia, joista jotkut voivat hyvinkin olla oikeassa, mutta viestin perillemeno on vaikeaa.

      Niinpä se romahdus-artikkeli antaa vielä odottaa itseään. Portugalin viimeisimmät tapahtumat tuovat senkin toki taas harppauksen lähemmäs.

      Näitä eri skenaarioita ja niiden vaikutuksia on syytä pohtia. Siinä vaiheessa kun kura valuu puntista, on helvetin hienoa jos jostain on otettavissa valmiiksi mietittyjä juttuja joita voi sitten soveltaa tilanteeseen.

  2. Krisu permalink

    Tulin muutama päivä sitten lukeneeksi suomalaisen pokkarin vuodelta 2009: Olimme kuluttajia, neljä tarinaa vuodesta 2023

    Kirja kuuluu Huutomerkki-sarjaan, josta todetaan ”…antaa sytykettä pinnan alla kyteville signaaleille ja tuo julkiseen keskusteluun aiheita, joista monen mielestä pitäisi mieluummin vaieta.”

    Julkaisu lähestyy aihetta lähinnä ilmastonmuutoksen kannalta, hyvinkin maltillisesti, mutta antaa silti ajattelemisen aihetta.

    Jyri: Kaikenhuippu onkin optimisti ja yrittää ilmeisesti välttää paniikkia. Vuoristoratavertauksesi on kuvaava, valitettavasti. *don´t like but agree*

  3. jukka permalink

    täällä on mielenkiintoisesti pohdittu miten energiaa voisi säännöstellä jos ja kun siihen joudutaan:

    http://teqs.net/report/

    en ole ihan tarkkaan perehtynyt mutta ideana on että kaikilla olisi jokin energiakortti johon olisi ”ladattu” tietty määrä energian käyttöoikeuksia. näitä sitten voisi myydä muille jos ei itse tartte kaikkea, ja vastaavasti ostaa lisää jos niitä on myytävänä.

    tämä tuntuisi ainakin ensikuulemalta paremmalta kuin pelkkä säännöstely korkean hinnan avulla, koska tässä ainakin pyritään suurempaan tasa-arvoon.

  4. Joo, olen ihan pintapuoleisesti tuohon Tradeable Energy Quotas -systeemiin tutustunut, ja vaikutti kyllä hyvältä päällisin puolin. Joku tuon tyyppinen voisi hyvinkin olla osana ”perustuloa” tai kansalaispalkkaa, joka kaikille tulisi. Osa rahana ja osa energiana, jonka voi sitten myydä jos onnistuu elämään vähemmällä. Tarkoitus on lukea tuo raportti tarkemminkin, kun olisi aikaa.

    Mutta jokin tämän tyyppinen pitäisi ottaa tässä aika pikimiten käyttöön, jotta ihmiset tottuisivat siihen, vaikka suoranaista pulaa ei vielä olekkaan. On hyvä että näitä on mietitty etukäteen, jotta on sitten pakka josta vetää valmiita konsepteja kun tilanne on päällä. Mieluiten tietysti vedettäsiin ne vähän aiemmin.

  5. a_l permalink

    kaikenhuippu: ” On hyvä että näitä on mietitty etukäteen, jotta on sitten pakka josta vetää valmiita konsepteja kun tilanne on päällä. Mieluiten tietysti vedettäsiin ne vähän aiemmin.”

    Totta, mutta kuten jyri kirjoittaa ovat muutokset sellaisia että emme pysty niitä ennustamaan. Eli ei tasaista eikä lineaarista, ei ajallisesti eikä maantieteellisesti. Odotettavissa lähes huomaamatonta muutosta ja ravisuttavia mustia joutsenia

    Pitää siis pyrkiä J.M.Korhosen mainitsemiin robusteihin ratkaisuihin, elii niihin jotka toimivat mahdollisimman monissa tilanteissa. Alla kolme sellaista:

    1.Ydinvoima
    -hinnaltaan kilpailukykyistä, ei odotettavissa olevia polttoaineongelmia, ei CO2-päästöjä

    2. Rautatiet
    -testattu ja toimiva teknologia, on jo käytössä toisin kuin esim sähköautot. Disclaimer: ettei menisi resurssinhaaskuuksi on rakennettava sinne missä on käyttöä ja liikennettä, eli Uudellemaalle ja pk-seudulle.

    3. Kansalaispalkka
    -resursseja pois byrokratiasta, toimiva järjestelmä auttaa säilyttämään yhteiskuntarauhan myös talousmullistusten ja korkean työttömyyden oloissa

  6. a_l
    Noi kolme on kyllä hyviä ja kannatettavia ratkaisuja kaikki. Tosin kohtaan 2 sanoisin että (sähköistetty) rautatie on pidemmän matkan yhteyksissä myös tavoittelemisen arvoinen, tavarankin siirrossa, jos sellaista halutaan tehdä. Suomessa jonkinlainen rataverkko onneksi on, parempikin voisi tietysti aina olla.

    Lähinnä ajoin takaa valmiilla ideoilla sitä, että niitä on hyvä olla valmiina, ja paljon, monenlaisiin tilanteisiin, jotta löytyy mistä soveltaa myös sitten kun tilanne on päällä. Nuo robustit jutut on sellaisia, mitä tietty kannattaa tehdä jo ennen kriisejä. Ne ovat myös helpommin ajettavissa, kuin joku TEQ:n käyttöönotto tässä vaiheessa, kun ihmiset vielä saavat ostettua energiaa niin paljon kuin haluavat ja jaksavat käyttää, ja kohtuuhinnalla.

  7. Mitäpä tähän voi sanoa? Hyvä, asiallinen teksti – ja siksi kuin punainen liina rivipoliitikolle, joka yrittää wanhoilla lauseilla päästä ”päättämään” jatkoista ja ”edustamaan” kansan tuntoja. Sitten kun vielä ymmärtää ettei päättäville paikoille valikoituneilla välttämättä ole aikaa itse kaivaa näistä asioista tietoa, vaan menevät -köh, köh- vaalirahoittajien yms. ohjeilla/ infolla, niin lopputuloksena voi olla aika vinoutuneet oletukset jatkoista.

    Ei niin yllättäen omat tekstini ovat menneet varsin pitkälti samoilla linjoilla Kaikenhuipun kanssa. Sinänsä hauskasti mitä olen noita ubatubia muutaman tehnyt, niin ongelmien listaamiset ja selittämiset ovat vielä kelvanneet, mutta sitten toisenlaista talousmallia hahmotellut idea (talousdemokratia) on eräille tahoille äärimmäisen vastenmielistä. Ongelma taitaa olla siinä, että tasoitettaisiin pelikenttää ja varmistettaisiin yhteiskunnan toimintaa kommunistisesti/ fasistisesti/ anarkistisesti/ valitse-istisesti eli ”väärin” perustein. Yritä siinä sitten selittää asiaa, kun toiset ”huutavat” päälle. Melkoista tuulimyllyjen kanssa temuamista siis.

    Videot täällä, jos kiinnostavat: http://www.youtube.com/user/SamaVene

    • Toi on kyllä totta, että se on vielä ihan ok, että tuo ongelmia esille. Mutta on aika turhaa yrittää ruveta ehdottelemaan nykymeiningistä poikkeavia keinoja, joilla homma hoidettaisiin. Siinähän ikäänkuin nostaa itsensä silloin nykymeininkiä paremmaksi, ja jopa väittää että nykymeiningin kannattajat ovat tyhmiä, ja itse olisi viisas. Vaikeaahan se on tietysti myöntää, ja sitten siitä tuleekin helposti itsensä toteuttava profetia 😐

      Tsemiä vaaleihin Aki.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: