Viikon vinkki 10 – Vähennä öljyriippuvuuttasi – osa 2
Viime viikolla vähensimme öljyriippuvuutta totuttelemalla ajatukseen lentämisen lopettamisesta ja hankkimalla auton jossa on pienempi kulutus. Tällä viikolla nipistämme lisää niin että tuntuu!
1) Älä lennä.
2) Hanki auto jossa on pienempi polttoaineen kulutus.
3) Hanki sähköauto.
Sähköauton hankinta on sitten kolmas selkeä vaihtoehto vähentää riippuvuuttaan öljystä. Samalla tosin kannattaa totutella ajatukseen, että pitkiä matkoja varten joko vuokrataan tai lainataan polttomoottori-auto tai mennään julkisilla (tai pidetään toista polttomoottori-autoa). Yksi vaihtoehto on tietysti myös vähentää pitkiä matkoja ylipäätään.
Kunhan niitä sähköautoja nyt joskus tulisi oikeasti kauppoihin, kohtuuhinnoilla. Plug-in hybridit vaikuttavat myös hyviltä vaihtoehdoilta, niillä pääsisi kauppaan sähköllä ilman että kantama loppuu kesken pidemmillä reissuilla.
Jotkut fiksuimmat ja viitseliäimmät hankkivat perheeseen sähköauton, ja sitten muutaman naapurin kanssa yhteisen polttomoottori-auton, jota kukin perhe voi käyttää sovitusti pidempiin matkoihin. Tässä kannattaa tosin sopia säännöt kirjallisesti ja selkeästi, jotta naapuruston välit säilyvät hyvinä! Tätä voi harjoitella vaikka hankkimalla peräkärryn kimppaan, tai siten että yksi omistaa ja maksaa sen, ja muut saavat varata sitä käyttöönsä pientä korvausta vastaan.
4) Opettele käyttämään kimppakyytejä.
Monet käyttävät omaa autoa ihan vain sen takia, että vaikka Maken ja Pertun kanssa voisikin järkätä jonkinlaisen kimppakyyti-ringin, niin työmatkaan menisi 5 tai 10 minuuttia enemmän ja siitä olisi jotenkin ylimääräistä vaivaa, eikä asiaa vaan tule otettua puheeksi. Lisäksi tulee sellainen olo, että on riippuvainen toisen menemisestä ja tulemisesta. Tämä voi silti olla hyödyllinen taito opetella, sillä kun bensan hinta jatkossa jatkaa nousuaan senttien korotusten kasautuessa kymmeniksi senteiksi ja lopulta euroiksi, alkaa tuo ylimääräinen vaiva maksaa itsensä.
Lisäksi isommilla työpaikoilla voisi hyvinkin ehdottaa keskitettyä kimppakyyti-mahdollisuuksien kartoittamista. Sieltä löytyy ehkä aloite-laatikko?
5) Etätyöt.
Olen itse tehnyt pääasiassa etätöitä viimeiset kymmenkunta vuotta. Monet sanovat, että se ei sovi heille, että on pakko mennä töihin että pystyy tekemään jotain. Tämä voi olla joidenkin kohdalla totta, mutta monelle etätöiden teko on opeteltavissa oleva taito, johon vain ei ole tottunut. Minulle etätyöt ovat olleet etuoikeus, sillä olen säästänyt valtavasti aikaa ja rahaa (työmatkat) ja samalla työajat ovat olleet joustavat. Kun teet töitä kotoa, saatat missata monta hyödytöntä palaveria, joiden ainoa aikaansaannos on päättää seuraavasta palaverista! Jee!
****
Ps. Näiden vinkkien pointti on valmistautuminen ja totuttelu. Siinä vaiheessa kun öljyn saanti toden teolla rajoittuu ja bensan hinta nousee kertaluokkaa suuremmaksi tai siirrymme jonkinlaiseen säännöstelyyn, meillä kaikilla on mielessä niin paljon muitakin ongelmia, että voi olla myöhäistä ruveta opettelemaan ja totuttelemaan.
Kaikenhuipun blogi 
3) Hanki sähköauto.
– julkinen latausverkko puuttuu
– 2020 ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi ei tarvita sähköautoja, 2050 tarvitaan (siis viranomaisten kanta), mistä seuraa, että latausverkkoa saanemme tovin odotella
– jos sähköautoihin keskitytään liikaa, unohtuuko joukkoliikenteen kehittäminen?
– soveltuu parhaiten kaupunkiliikenteeseen, ei niinkään maaseudulle (Suomessa on pitkät etäisyydet varsinkin pohjoisessa ja yleensä haja-asutusalueilla)
– akkujen kylmäkestävyys?
– korkea hinta?
Jos olisin nyt hankkimassa uutta autoa, miettisin ennemmin hybridiä. Se voisi sopia myös ainoaksi autoksi.
http://www.hs.fi/autot/artikkeli/Hybridiautot+muuttuvat+pian+ladattaviksi++/1135264477489
ps. huomaa artikkelin viimeinen kappale…
Krisu, minähän totesinkin että nyt nipistetään niin että tuntuu! 🙂 Hybridit menevät mielestäni viime viikon ”pienempikulutuksinen auto” -kategoriaan, ja ovat sinänsä todella varteenotettava vaihtoehto, varsinkin talouden ainoaksi autoksi. Ladattavat hybridit varsinkin.
Tuo ”niin että tuntuu” tarkoittaa tässä tapauksessa myös liikkumistottumuksien muuttamista, sillä kantamat ovat lyhyemmät. Latausverkosto on tai ei ole, lähteestä riippuen (puhun nyt lämmitystolpista, jotka käsittääkseni usein tarvitsevat ainakin jonkinasteista parannusta jotta voivat tarjota latauspisteitä). Jos tosiaan asuu maalla, on pitkä työmatka ja taloudessa on mahdollisuus pitää ainoastaan yksi auto, niin sähköauton hankkiminen ei välttämättä ole tällä hetkellä järkevää. Tällöin täytyy etsiä muita keinoja vähentää riippuvuuttaan öljystä.
Itselleni 160 km kantamalla varustettu sähköauto riittäisi pika-arviolta 90% ajoista (myös talvella kun kantama olisi ehkä alle 100 km luokkaa), ja lopuista 10% voisin yli puolet tehdä myös julkisilla helposti tai melkein helposti. Kovimmilla pakkasilla voisi tulla sitten eteen matkustamatta jättäminen tai taksin käyttö mikäli toista autoa ei olisi.
Hankintahintahan on tietysti kova, joskin näen monen ihmisen ajelevan bemareilla, audeilla ja mersuilla, jotka eivät ole halpoja nekään. Akut ja niiden kestävyys ovat itsellänikin isoin huolenaihe; kantama kun putoaa vuosien mittaan, ja kun kuvaan tulee myös esim pakkaskelit, voi 5 vuotta vanhoilla akuilla kovan pakkasen kantama olla reilusti alle puolet luvatusta… Saahan niitä akkuja tietysti uusia, ja optimisti voi uskoa että ne ovat sitten 5 vuoden päästä kehittyneempiä, halvempia ja yhteensopiviakin.
Joukkoliikenteestä… en tiedä viekö sähköautot pelimerkkejä joukkoliikenteeltä… Voisi olla ehkä kuudes vinkki riippuvuuden vähentämiseksi: Koeta vaikuttaa siihen että joukkoliikennettä kehitetään…?
Artikkelin viimeinen kappale pisti myös itseäni silmään kun luin jutun paperilehdestä. Jostain syystä.
vähän taustaa: Sähköautojen latauksessa voidaan toki aluksi pienin modifikaatioin hyödyntää olemassa olevia
lämmityspistokkeita. Niissä täytyy olla 16 A:n sulake, ylivirta-ja vikavirtasuoja sekä riittävä tehonsyöttö; huonoimmissa tapauksissa vain joka neljäs sähkötolppa soveltuu tähän. Ilman latauksen älykästä ohjausta huippukuormitus kasvaa, joka johtaa kulutuspiikkeihin ja tarpeeseen investoida voimalaitoskapasiteettiin ja siirtolinjoihin. Vaikka siis järkevästi toteutettuna ei olisi mikään haaste sähköntuotannolle, mutta vaatii uutta infraa.
Sähköautot vs. joukkoliikenne: molemmat toimivat parhaiten samoissa paikoissa eli kaupungeissa. Kun viranomaisilla on x määrä pelimerkkejä jaettavaksi logistiikkaan, niin joutuvat miettimään miten ne jaetaan. Suomalaisethan tykkäävät yksityisautoilusta, mutta tulevaisuutta silmällä pitäen joukkoliikenne (raiteilla) voisi olla paljon parempi kehityskohde. Sivujuonteena, autot tarvitsevat ehjiä teitä ja asfaltin tekemiseen tarvitaan – yllätys, yllätys- öljyä.
Joo, olen mä taannoin jonkinverran sähköautoaiheeseen tutustunut. Tässä on tietysti se hankala tilanne, että pelimerkkejä tosiaan on rajatusti. Toisaalta olen sitä mieltä että sähköautoilu ei niin nopeasti tule yleistymään, että tulisi pahoja infra-ongelmia vielä pitkään aikaan. Mutta joka paikkaan ei kuitenkaan ole järkevää ulottaa raideliikennettäkään (jonka voimakas kannattaja olen, samaten kuin julkisten ylipäätään).
Tähän olisi ehkä kannattanut lisätä ne lähtökohdat riippuvuuden vähentämiselle mitä toin viime viikon vinkissä ilmi, jotka olivat lähinnä omani, eli:
”Ne ovat omasta näkökulmastani, jossa julkinen liikenne ei ole käytännössä vaihtoehto. Jos se on vaihtoehto, niin käytä sitä.” 😉
Heini, tervetuloa kommentoimaan! Ja hienoa että elätte ilman autoa. Kaupungissa, tai sen välittömässä läheisyydessä moinen on helpommin toteutettavissa, joskin paljon on kyse myös mukavuudenhalusta, ja saavutetun etuisuuden puolustamisesta. Omalla kohdallani autottomuus johtaisi niin rajuihin elämänmuutoksiin lähes joka sektorilla, että en tässä vaiheessa ole niihin valmis. Mutta mä asunkin maalla.
Infraongelmia voi olla tiedossa yllättävän nopeasti, vaikkei ehkä äkkiseltään uskoisi. Sähköautoja arvioidaan olevan vuosikymmenen loppuun mennessä 25 000 – 36 000 kpl, joskin ennusteet vaihtelevat 11 000 – 140 000 välillä. Koko autokanta on rapiat 2,5 miljoonaa – vielä.
”Suurin haaste on taajamien muuntopiirien kestävyys sähköautojen yleistyessä. Muuntopiireille, joissa on paljon asiakkaita, aiheutuu ongelmia jo sähköautojen levinneisyyden ollessa 25 %. Haja-asutusalueen muuntopiirit, joiden asiakasmäärä on pieni saattavat
selvitä 50 %:n levinneisyydestä ilman modifikaatiota. Simulointi osoittaa, että pienellä levinneisyysasteella latauskuorma ei aiheuta ongelmia keskijänniteverkon toiminalle. Sähköautojen levinneisyysasteen kasvaessa 50 %:iin kuormitus kasvaa kuitenkin niin paljon, että keskijänniteverkkoakin on saneerattava. (Tikka 2010)”
Autojen tarvitseman sähkön osuus ei sinänsä ole (vielä) kummoinen, mutta ongelma on juuri noissa latauspiikeissä, jotka pitäisi ottaa huomioon aika nopeastikin. Tietysti tässä voisi miettiä, kuinka paljon bensan hinta voi vielä nousta, että autoilu polttomoottoreilla jatkuu. Sähköautojen kehitys on vielä alkutekijöissään; tuotekehityksessä tunnetaan termi ”kuoleman laakso”, joka on vielä edessä päin, mutta jos ala selviää siitä, hinnat (ehkä, toivottavasti) laskevat ja mallivalikoima paranee.
Maalla/haja-asutusalueella julkinen liikenne on harvoin todellinen vaihtoehto. Tai ajatellaanpa PK-seudun ympäristöä; paljon ihmisiä, paljon työmatkaliikennttä, joka ei läheskään kaikilta onnistu julkisilla syystä tai toisesta…
Arvioiden mukaan autokanta voisi olla täysin sähköinen aikaisintaan 2050. Jokatapauksessa liikenne yleisesti on nopeimmin kasvava sähkön käyttäjä.
– muuten olen sitä mieltä, että auto on surkea sijoituskohde noin yleensäkin 🙂
Itse miettisin myös sitä, tarvitseeko autoa lainkaan! Isoissa kaupungeissa julkinen liikenne toimii, pienissä etäisyydet ovat pieniä.
Mies myi auton pari vuotta sitten eikä ole katunut. Liekö mekään olisimme kohdanneet, mikäli tuo olisi autolla liikkunut niihin aikoihin: viereisistä työpaikoista kuljettiin kotimatkat samaan suuntaan. 🙂
Mutta takaisin asiaan.
Jos vaikkapa tätä kylää miettii, ovat etäisyydet oikeasti lyhyitä. Hyvin iso osa palveluista mahtuu alle kuuden kilometrin säteelle vaikka asuisi kirkokylässäkin. Meiltä kävelee viidessä minuutissa keskustaan, jossa palvelut ovat muutaman korttelin sisällä kaikki. Pyörällä matkat sujauttaa vielä nopsemmin. Työmatkat Lahti/Kerava/Järvenpää/Helsinki-akselille hoituvat kimppakyyti+juna yhdistelmällä. Sukulaiset ja ystävät lainaavat tarvittaessa kulkupeliä. Mihin ihmeeseen me edes autoa tarvitsisimme?
Lisäksi vuodessa säästyy monta sataa euroa kun ei tarvitse huolehtia polttoaine-, vakuutus-, yms. kuluista.
Käsi sydämelle: tarvitseeko sitä autoa ihan oikeasti?
Monbiotilta hyvä teksti arabimaailman kansanousuista ja Saudi-Arabiasta, eli siitä ainoasta paikasta maailmassa jolla on (toistaiseksi) kykyä tarvittaessa lisätä öljyntuotantoa. Onko saudeilla edelleen kykyä laskea hintoja? Kolmen viime vuoden perusteella ei siltä näytä.
http://www.monbiot.com/2011/03/14/oil-and-trouble/
Osta fillari!