Kanava – Maapallon öljyvaroista on annettu liian ruusuinen kuva

Ohessa tuoreessa Kanava-lehdessä (7/2015) julkaistu artikkelini öljyvarantojen kehitykseen ja eritoten niiden kirjanpitoon liittyvästä ongelmasta.

***

Maapallon öljyvaroista on annettu liian ruusuinen kuva

Uutta öljyä on löydetty viime vuosikymmeninä huomattavasti vähemmän kuin tilastoista voi päätellä.

Suomi kuluttaa ja jalostaa vientiin muualta tuotua öljyä miljardien eurojen arvosta joka vuosi. Niinpä globaalien öljyvarantojen ja tuotannon kehitys koskettaa meitäkin.

Tuoreessa BP:n Maailman Tilastollisessa Energiakatsauksessa (2015) öljyn globaalit, todennetut varannot pienenivät ensi kertaa vuosikymmeniin. Edellisen kymmenen vuoden aikana (2004–2013) varannot olivat kasvaneet noin neljänneksellä – tai 2,5 prosenttia vuodessa – mutta viime vuonna varannot pienenivät 0,1 prosenttia.

Trendi ei yhdessä vuodessa muutu mihinkään, mutta varantokirjanpidon numeroiden taustalta on löydettävissä huomattavasti huolestuttavampia trendejä.

Tavanomaisen öljyn kohdalla varannot eivät ole kasvaneet enää vuosiin. Kokonaisvarantojen kasvu on tullut lisäämällä öljyvarantoihin erilaisia epätavanomaisen öljyn eriä, kuten Venezuelan erittäin raskas öljy (vuosina 2008–2010, yhteensä noin 200 miljardia barrelia) ja Kanadan öljyhiekka (vuonna 1999, noin 130 miljardia barrelia).

Sekä öljyhiekka että Venezuelan Orinocoalueen raskas öljy ovat öljylaatuja, joita ei pystytä tuottamaan tavanomaisin menetelmin tai hinnoin. Niiden tuotannon kasvattaminen vaatii vuosikymmenten isoja investointeja ja korkeita öljyn hintoja.

Viimeisen vuosikymmenen aikana varantoihin lisätty öljy tulee lähes kokonaan näistä eristä. Uusien öljylöydösten trendi on laskenut rajusti, mikä ei näy varantokirjanpitoa pintapuolisesti tarkasteltaessa.

Kun öljyvarantojen kirjanpitoa tarkastellaan lähemmin, käy ilmi että uusia öljylöytöjä on viime vuosina tehty paljon vähemmän kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää. Tämä johtuu siitä miten vanhojen öljykenttien geologinen tuntemus, tuotantotapojen kehittyminen ja näiden myötä jo aiemmin löydetyistä öljykentistä lopulta tuotettavissa oleva öljyn määrä lasketaan varantokirjanpitoon.

Asia ei ole aivan yksinkertainen, mutta se on tärkeä. Tilastotieteilijät ja ekonomistit pohjaavat ennusteensa tulevan öljyntuotannon potentiaalista ja kehityksestä varantokirjanpitoon ja ennen kaikkea sen trendeihin.

Samat öljyvarat löydetään uudestaan ja uudestaan

Mistä sitten on kysymys? Asia aukeaa helpoiten yksinkertaistetulla esimerkillä.

Jos vuonna 1980 löydettiin öljykenttä, jossa tuolloin arvioitiin olevan 10 miljardia tynnyriä öljyvarantoja, ne kirjattiin löydetyksi vuonna 1980. Kun kenttä otetaan myöhemmin tuotantoon, tietämys sen rakenteesta ja laadusta paranee ja käyttöön otetaan parempia tuotantoteknologioita, tuotettavissa olevan öljyn kokonaismäärä yleensä kasvaa. Vuonna 2000 kyseisen kentän arvioitu varantojen kokonaismäärä voidaan nostaa vaikka 15 miljardiin tynnyriin.

Kysymys on siitä, löydettiinkö tuo +5 miljardia tynnyriä vuonna 1980, kun itse kenttä löydettiin, vai löydettiinkö se vuonna 2000 kun arvio kentän kokonaisvarannosta päivitettiin. Mikäli haluamme seurata uusien öljylöytöjen trendien kehittymistä, se löydettiin vuonna 1980, sillä kyseinen 5 miljardia tynnyriä ei ole uusi öljylöytö vaan vanhan kentän arvioudun öljyreservin päivitys. Lähes kaikki öljy-yhtiöt kuitenkin lisäävät kirjanpidossaan tämän öljyn vuonna 2000 tehtyihin löytöihin.

Öljyn määrä siis pysyy molemmissa tapauksissa samana. Ainoastaan se vaihtuu, milloin öljy on oikeasti löydetty. Tämä on yllättävän tärkeää. Kun siirrämme myöhemmin kirjatut kenttien varantojen lisäykset sille vuodelle, jona itse kenttä todellisuudessa löydettiin, öljylöytöjen trendi näyttää aivan erilaiselta verrattuna siihen, miltä se näyttää nyt (varantojen määrä on kasvanut viime vuotta lukuun ottamatta useita prosentteja joka vuosi). Tämä puolestaan vaikuttaa ratkaisevasti nyt tehtäviin tulevan öljyntuotannon ennusteisiin, jotka pohjautuvat lähes aina viime vuosien trendeihin.

Ennusteet arvioivat tulevan öljyntuotannon turhan optimistisesti

Miltä trendi sitten näyttää, mikäli ajoitamme (englanniksi ”backdating”) öljykenttien arvioiden päivitykset sille vuodelle, kun itse kenttä löydettiin? Ero on valtava varsinkin tavanomaisen öljyn kohdalla.

Tilastoista käy ilmi, että tavanomaisen öljyn varannot olivat huipussaan noin vuonna 1980. Kun öljykenttiin myöhemmin tehdyt varantopäivitykset lasketaan löytyneiksi silloin kun itse kenttä löytyi, olivat varannot vuonna 1980 liki kaksinkertaiset (noin 1150 miljardia tynnyriä) tuolloin arvioituihin (noin 650 miljardia tynnyriä) kokonaisvarantoihin nähden.

Tämän jälkeen varantotrendi on pääosin laskenut. 1980-luvun puolivälissä OPEC-maat taistelivat öljyntuotantokiintiöistään ja kasvattivat muutamassa vuodessa varantojaan 300 miljardilla tynnyrillä ilman mainittavia etsintöjä tai ilmoituksia uusista kentistä (näitä kutsutaan poliittisiksi tai spekulatiivisiksi varannoiksi). 2000-luvulla öljyvarantoihin lisättiin aiemmin mainitut erät erittäin raskasta öljyä ja öljyhiekkaa. Tuotannon hinnan, tuotannon lisäämisnopeuden ja lopputuotteesta yhteiskunnan käyttöön saatavan nettoenergian suhteen nämä ovat aivan erilaisia kuin tavanomainen öljy.

Mikäli spekulatiiviset OPEC-maiden ”öljylöydöt” ja erittäin raskas öljy jätetään pois kokonaisvarannoista, ne ovat nyt alle 1000 miljardia barrelia (verrattuna BP:n noin 1700 miljardiin tynnyriin). Kenties vielä olennaisempaa on huomioida uusien öljylöytöjen trendin raju muutos.

Olemme löytäneet uutta öljyä viime vuosikymmeninä huomattavasti vähemmän kuin nykyinen kirjanpito antaa ymmärtää. Tämän vääristyneen kirjanpidon perusteella syntyy aivan liian ruusuinen kuva tulevien tehtävät ennusteet arvioivat tulevien öljylöytöjen trendit aivan liian ruusuisiksi. Samalla ne todennäköisesti arvioivat myös tulevan öljyntuotannon turhan optimistisesti, sillä se perustuu pitkälti arvioihin öljylöydöistä, joita ei ole vielä tehty.

Trendi näyttää osoittavan, että niitä ei kenties ikinä löydetäkään.