Kivihiilikö halpaa?

Kivihiilen käytön haittoja ja kustannuksia kansantaloudelle on tutkittu viime aikoina. Tämä liittyy siihen, että fossiiliset polttoaineet, kivihiili niistä likaisimpana, ovat ulkoistaneet kustannuksiaan ympäristön ja yhteiskunnan maksettavaksi. Niinpä jo vuosikausia on kuullut toistettavan että ”Kivihiili on niin halpaa!”. Tämä puolestaan johtaa siihen että muiden energianlähteiden on vaikea kilpailla kivihiilen kanssa.

Kyse on siitä, että mistä tahansa saadaan halpaa, jos poliittisesti niin päätetään. Ja kivihiilen osalta tämä päätös liittyy siihen, että sitä louhivat ja sillä sähköä ja lämpöä tuottavat yhtiöt eivät ole olleet vastuussa aiheuttamistaan haitoista missään määrin relevantilla tasolla.

Suomen energiakeskustelussa retoriikka on lähes poikkeuksetta sellaista, että omalle suosikkivaihtoehdolle vaaditaan etuja, tukia ja tariffeja, koska se on muita parempi, kestävämpi, paikallisempi, työllistävämpi, puhtaampi tai koska muutkin saavat sitä ja tätä. Tämä tarkoittaa sitä, että oman vaihtoehdon kustannukset halutaan piiloon, pois hinnasta. Aivan kuten kivihiilenkin kohdalla, se vääristää markkinoita. Se tekee ihmisten rationaalisen toiminnan (jos sellaista herkkua vaikka olisi tarjolla), mahdottomaksi. Mitäpä jos poliitikot, virkamiehet ja päättäjät tekisivät jotain edes etäisesti vastuullista, ja rahan omille suosikeilleen jakamisen sijaan keskityttäisiin mittaamaan ja verottamaan niistä haitoista ja sisällyttämään ulkoiskustannukset hintoihin?

Yllämainitun tutkimuksen (ja muut ovat saaneet samansuuntaisia lukuja) mukaan kivihiilisähkön hinta ainakin 2 – 3 -kertaistuisi Yhdysvalloissa, jos sen kustannukset olisivat mukana hinnassa. Ja tämä on varovaisesti arvioitu.

Mikäli päättäjien päättäväisyys ei lobbareiden ristipaineessa riitä kustannusten sisällyttämiseen, niin mitä jos ensin lisäisimme asiakkaiden laskuille vaikka arvion heidän sähkönkulutuksensa aiheuttamista haitoista ja kustannuksista? Hieman siis tupakka-askien varoitustekstien tapaan:

”Käyttämäsi energiavalinta tappaa vuosittain ennenaikaisesti XX ihmistä kaupungissasi. Sairastuneita on vuosittain YZ, ja pelkästään omalta kohdaltasi valintasi aiheuttaa ZXY euroa kustannuksia. Nämä kustannukset peritään sinulta ja läheisiltäsi epäsuorina veroina ja huonompina julkisina palveluina, sekä heikentyneenä terveytenä ja alentuneena elämänlaatuna.”

Tai mitä kulloinenkin tuote nyt sitten saakaan aikaan ulkoistettuina kustannuksina. Läpinäkyvyyttä siis. Edes.

Pointti on se, että jos oletetaan, tai edes toivotaan, että ihmiset tekisivät vastuullisia ja rationaalisia valintoja, niin niiden tekeminen pitää tehdä mahdolliseksi. Tämä ei onnistu kustannuksia ulkoistamalla ja haittoja piilottamalla. Tämä ei onnistu jakamalla tukia kulloinkin äänekkäimmälle lobbaaja-käenpoikaselle. Tämä ei onnistu katsomalla läpi sormien oman suosikin heikkouksia ja vain osoittamalla sormella muiden oletettuja kustannuksia.

Rationaalisen toiminnan taustalla tulee olla rationaalinen päätöksenteko ja asioiden tarkastelu kokonaisvaltaisesti ja huolellisesti. Se on tietysti vaikeaa, mutta ei se mahdotonta ole. Jos tämä perusasia ei ole kunnossa, on rationaalinen päätöksenteko mahdotonta.