Skip to content

Viikon video – Tuloerot

joulukuu 4, 2013

Ideaali vs. Luulo vs. Todellisuus Yhdysvaltojen vaurauden jakaantumisesta kansalaisten kesken.

Tämä on kiertänyt netissä jo jonkin kerran, mutta kuitenkin: Räjäyttää mielen, joka kerta.

Advertisements
16 kommenttia
  1. Kun moni haluaa tietää miten Suomessa, kannattaa tarjota vastaukseksi linkkiä Tilastokeskuksen katsaukseen:
    http://tilastokeskus.fi/til/tjt/2011/05/tjt_2011_05_2013-05-22_kat_002_fi.html

    Suomessa suurituloisin 10% tienaa noin 22% ja köyhin noin 4%. Kun katsotaan vuotta 2011 (viimeisin laskettu vuosi), tuloerot ovat hiukan kaventuneet sitten Nokian huippuvuosien 2007.

  2. T. Berg permalink

    Janne, kiitos tiedosta. Suomessa tilanne on siis hyvin erilainen kuin USA:ssa. Mukava tietää, mutta silti amerikkalaisten ongelma on meidänkin ongelma. Jos siellä on vaikeuksia, niin ne näkyvät kyllä täällä hyvin nopeasti.

    • Krisu permalink

      Tästä tilastokeskuksen katsauksesta ei kannata liikoja riemastua: valhe-emävalhe-tilasto…
      Vaikka on totta, että Suomessa tuloerot ovat edelleen pienemmät kuin monissa muissa Euroopan maissa, tuloerot ovat meilläkin kasvussa. Lisäksi näkyvissä on trendi, jossa keskiluokkaiset, keskipalkkaiset työt vähenevät oleellisesti; tulevaisuudessa meillä on lähinnä kovapalkkaisia asiantuntijoita ja pienipalkkaisia suorittavan työn tekijöitä muttei juurikaan keskipalkkaisia työtehtäviä.

      Historian valossa keskiluokan tyytyväisyys on ollut sekä yhteiskuntarauhan tae että hyvinvointivaltion perusta. Suomalaisetkin tutkijat alkavat olla sitä mieltä, että tyytymättömyys on kasvussa ja suunta ei näytä ollenkaan hyvältä.

      Arvatkaapa vain, mitä tapahtuu, kun keskiluokka hermostuu…

      • Tilastotiede toimii niin, että kehitetään kutakin ilmiötä mittaamaan standardimittari, joka kertoo mihin suuntaan ilmiö kehittyy vuosien varrella. Tuloeroissa tuo yleisesti hyväksytty standardimittari on nimeltään gini-indeksi eli gini-kerroin http://fi.wikipedia.org/wiki/Gini-kerroin. Kun tilastokeskus julkaisee katsauksen kuten tuossa ylemmässä linkissä, se on parasta tietoa, joka on saatavissa ja se kertoo, että tuloerot eivät ole kasvamassa (ainakaan vuoteen 2011 asti, jotkut standardimittarit kun ovat hiukan hitaita laskea). Ei ole perusteita väitteelle, että ”tuloerot ovat meilläkin kasvussa”, ellei sinulla ole uudempaa tietoa mikä on vuoden 2012 gini-indeksi? Mielestäni ”valhe-hätävalhe-tilasto”-mantraa kannattaisi käyttää vain silloin,kun tilastoja luetaan tarkoituksellisesti väärin.

        • Krisu permalink

          Vuonna 1995 Suomen gini-indeksi oli 22,2 ja vuonna 2011 28,5. Minusta siinä on ihan lyhyelläkin matematiikalla kasvua 6,3 %. Tietysti, jos verrataan vuosia 2010 ja 2011, kasvua on vain 0,3%, jonka toki voi tulkita niin, että tuloerot eivät ole siis kasvaneet. Kannattaa kuitenkin muistaa, että myyntivoitot ja osinkotulot vähenivät (suurituloisilla) ja toisaalta sosiaalietuuksiin tuli tasokorotuksia, mikä näennäisesti kaunistaa tilastoja.

          ”income inequality increased in 17 out of the 22 OECD countries for which data are available. In Finland, Germany, Israel, New Zealand, Sweden and the United States, the Gini coefficient increased by more than 4 percentage points: and only five countries recorded drops, albeit small ones.” (lähde: Growing Income Inequality in OECD Countries:
          What Drives it and How Can Policy Tackle it? julkaisija OECD). Raportin julkaisutilaisuudessa vuonna 2011 järjestön pääsihteeri Angel Gurria lausui jotain sen suuntaista, että on hyvin vaarallista jättää huomiotta kasvavat tuloerot, joilla tulee olemaan sosiaalisia ja poliittisia seurauksia.

          Gini-indeksi, vaikka kuinka yleisesti hyväksytty, on käytännössä kuitenkin varsin jäykkä mittari, ja siinä vaiheessa, kun tilastoissa indeksi on yli 40, on itsekukin jo havainnut muutokset omassa elinympäristössään, pelkään pahoin.

          Sivumennen mainiten, nuo suomalaiset tutkijat, joihin aiemmassa kommentissani viittaan, ovat töissä mm. Tilastokeskuksessa ja VATT:ssa.

        • jukka permalink

          28,5-22,2=6,3 mutta kasvua siinä on noin 28%

        • Mukava huomata, että keskustelemme tuloeroista nyt samoin käsittein.

          Alunperin halusin antaa täydentävän näkökulman Raulin jakamaan filmiin: mitä tuloerot ovat Suomessa suhteessa Yhdysvaltoihin + mihin suuntaan Suomessa ollaan menossa. Yleensähän näet tuloeroista keskustellaan näppituntumalla poleemiseen tyyliin ”nykyhallitus on lisännyt tuloeroja”, mikä ei siis pidä paikkaansa, jos uskomme Tilastokeskusta (ja miksi emme uskoisi, kun sen tehtävä on juuri tehdä laskennallisesti tätä hommaa).

          Jos vielä katsomme pitempää aikajännettä 1980-luvulta nykypäivään, tuloerojen kasvu selittyy eniten kansantalouden toimintatavan muutoksella, siis globalisoitumisella (Suomessa suurin tuloerojen lisäys tapahtui 1994-2001, jonka jälkeen stabiloitui melko vakaaksi). On ilmeisesti niin, että avoimessa taloudessa tuloerot ovat luonnostaan suuremmat kuin suljetummassa taloudessa (jos tuloerot kavennettaisiin veroilla pienemmiksi, siis lisätään tulonsiirtoja, on uhkana, että kokonaistalous alkaa surkastua, koska yritykset siirtävät globaalissa taloudessa toimintojaan vähemmän veroa kerääviin maihin — näin ainakin vallalla olevan talousteorian mukaan).

          Mutta tuo oli historiaa ja nykyisyyttä. Miten tuloerot tulevaisuudessa (Suomessa, Euroopassa) kehittyvät, kun öljy + muu käyvät niukaksi? Tätä varmaan voi perustella molempiin suuntiin?

          Eräs näkökulma voisi olla tämä: Kun resurssiniukkuus alkaa supistaa taloutta ja vähentää kansainvälistä kilpailua, niin samalla on mahdollista lisätä veroja, koska kaikki kilpailijamaatkin tekevät niin. Kun tulonsiirtoja lisätään, niin tuloerot kaventuvat. (En siis väitä, että näin käy, koska tämähän riippuu tulevista hallituksista — minulle itselleni kuitenkin sopisi maksaa enemmän veroja.)

  3. Krisu permalink

    pieni lisäys vielä, miksi näitä tilastoja pitää tarkastella pitemmällä aikavälillä: Olisiko ollut vuosi 2005, kun meillä uutisoitiin, että tuloerojen kasvu on pysähtynyt, jippii – ja sitten, vuonna 2008 Suomella oli hyvin kyseenalainen kunnia olla tilastoykkösenä maailman nopeimmin kasvavat tuloerot, läntisten teollisuusmaiden joukossa.

    • Krisu permalink

      joo, ei pitäisi yöllä puolinukuksissa kirjoittaa mitään.
      edit: kasvua on siis 6,3 prosenttiyksikköä, eikä prosenttia

      Gini-indeksin raja-arvot ovat 0 ja 1. Tulonjakotilastoissa indeksi esitetään yleensä prosentteina (sadalla kerrottuna, jolloin arvot ovat välillä 0 ja 100). Eli Suomen Gini-indeksi oli 0,285 tai toisin sanoen 28,5 (%)

      • jukka permalink

        krisu: en nyt haluaisi saivarrella, mutta indeksi on indeksi eikä prosenttiluku. indeksi voidaan normalisoida mielivaltaiselle välille, vaikkapa välille -37 , 82. jos se normalisoidaan välille 0,100 ei se tee siitä ”prosenttia”. siis gini-indeksi kasvoi 6,3 yksikköä jos normalisoidaan välille 0 , 100 ja 0,063 yksikköä jos normalisoidaan välille 0 , 1. molemmissa tapauksissa kasvu oli noin 28% (koska prosentuaalinen kasvu ei riipu normalisoinnista, jos alaraja on nolla).

        janne: en oikein ymmärrä miten resurssiniukkuus antaisi mahdollisuuden lisätä veroja? kun talous supistuu on vähemmän kerättävää.

        • Tarkoitan: lisätä veroprosenttia.

        • jukka permalink

          niin mutta jos talous supistuu ja siis ihmisten reaaliset tulot supistuvat, niin miten veroprosenttia oikeasti voisi nostaa? eikö siinä pikemminkin käy niin kuin tainter sanoo että yhteiskunnan ”kompleksisuuden” pitää laskea, eli yhteiskunnan rakenteet yksinkertaistuvat ja sen tuottamat palvelut vähenevät?

  4. Varmaan riippuu vallitsevasta yhteiskunnasta ja sen arvoista, että miten ginille käy ympäristössä, jossa talouskasvu on jatkuvasti hankalampaa eri syistä (resurssiniukkuus ja sen tuoma kustannusinflaatio, ylivelkaisuus eli velanhoitokulujen kasvava osuus alempien yhteiskuntaluokkien käytettävissä olevista varoista (sekä oma velka että julkisen sektorin velka joka myös syö näille ihmisille suunnattujen palveluiden ja tulonsiirtojen rahoitusta). Tilanteeseen voidaan reagoida, niinkuin nyt ollaan paljolti tehty, leikkaamalla etuisuuksia ja verottamalla ”tasaveroina”, jolloin nähdäkseni esimerkiksi palveluita (suhteessa kalliita) kuluttavan väestön määrä vähenee, joka iskee palvelualoille, jonka varaan taloutemme nykyisin aika vahvasti nojaa. Saadaan degrowthia, mutta väärästä paikasta…

    Toinen äärivaihtoehto on verottaa pääomaa, omistamista ja ”isoja tuloja”, siis ylempää keskiluokkaa ja rikkaita. Tämä ei iske kulutuskäyttäytymiseen valtaväestössä, joten se voi tuntua äkkiseltään talouden kannalta fiksummalta ratkaisulta. Koska ns rikkaat ovat usein omistamisen ammattilaisia, heillä on toki keinonsa suojautua omaisuutensa vähenemiseltä. Näitä ovat esim verosuunnittelu, verolainsäädäntöön vaikuttaminen ja investoinnit (joita voi pistää poistoihin ja vähennyksiin). Investoinnit kuulostavat äkkiseltään hienolta.

    Mutta mikäli kokonaistalous ei kasva, johtavat (tuottavat) investoinnit pääoman yhä suurempaan suhteelliseen kasautumiseen, sillä kyseinen investointi on pois muusta kulutuksesta. Omistavan luokan siis tulisi käyttää tulonsa lähinnä kulutukseen (jota kulutusta verottamalla tehdään jatkuvasti suhteessa kalliimmaksi). Tehokkainta tulonjakoa ginin kannalta lienee pistää omaisuuden tuotto palveluiden ostoon (tai veroihin). Palveluiden oston houkuttelevuus lisääntyy mitä halvempia ne ovat, eli toisin sanoen laajamittainen palvelutalous on aika riippuvainen matalapalkka-duunareista (jolloin keskiluokallakin on varaa ostaa palveluita). Matalapalkka taas näkyy ikävästi ginissä jne… Nythän merkittävä osa esim Suomen palvelutaloudesta on julkisia palveluita, jotka rahoitetaan lopulta tuottavan työn veroilla ja huomisen tuloista (velalla), joten on hieman arveluttavaa tämä palvelutalouden osuuden kasvattaminen… No joo, aikamoinen noidankehä paljastui ihan pintapuolisellakin tarkastelulla (ja havainnoista saa tietysti olla eri mieltä).

    Mutta muistakaa paheksua kun seuraavan kerran näette hyvätuloisen henkilön korjaamassa itse omia jälkiään! (Suomessahan on perinteisesti paheksuttu sitä, että joku palkkaa jonkun toisen korjaamaan omia jälkiään). Toisaalta, Ginin kannalta on ehkä hyvä että miljoonan ansaitseva toimari käyttää osan ajastaan vaikka siivoamiseen: tällöin hän ei käytä kyseistä aikaa ansaitakseen vielä enemmän…? 😀

  5. Krisu permalink

    Nythän ei ole kysymys siitä, miten ginille käy, vaan siitä, mitä oikeassa elämässä tapahtuu, miksi ja mitä siitä mahdollisesti seuraa. En tykkää koko indeksistä, koska hyvin helposti ollaan tilanteessa, jossa tilastojen valossa indeksi näyttää pysyvän ennallaan tai jopa pienenee, vaikka reaalimaailmassa tuloerot kasvavat. Indeksi ei siis ole mikään absoluuttinen totuus ja tässä, niinkuin muissakin asioissa, pitäisi ymmärtää mistä luvut tilastoihin tulevat, mitä niiden takana on ja ennenkaikkea mitä se kyseisessä asiayhteydessä oikeasti tarkoittaa.

    OECD, ja myös suomalaiset tutkijat ovat huolissaan, kun tuloerot ovat kasvaneet 4-6 prosenttiyksikköä (aikajanasta riippuen), koska se on oikeasti paljon. Ja mikäli kehitys jatkuu tämän suuntaisena, ollaan ennen pitkää samassa tilanteessa kuin jenkkilä nyt.(Ilmastonmuutoskeskusteluissakin suuri enemmistö ei ymmärrä, että neljän asteen nousu lämpötiloissa olisi seurauksiltaan katastrofaalinen – koska tuo luku _tuntuu_ niin pieneltä)

    Video sinänsä on ansiokas esitys siitä, miten ihmiset kuvittelevat asioiden olevan, miten toivoisivat niiden olevan ja miten ne todellisuudessa ovat. Myös Suomessa on, tilastojen valossa, havaittavissa suuntaus, jossa tuloerot eivät kasva pelkästään köyhien ja rikkaiden välillä vaan myös keskiluokan ja rikkaiden välillä; tätä olisi syytä pitää jonkinlaisena hälytysmerkkinä.

    jukka: olisihan se kuitenkin hyvä, että keskustellaan samoilla suureilla 🙂 Ainakin tilastotieteessä indeksi on suhdeluku, joka ilmaisee muutosta, joten lienee ihan perusteltua esittää gini suhteellisina prosenttilukuina, niinkuin se näissä tilastoissa tehdään. Ja kuten varmaan tiedätkin, niin prosenttilukuja verrattaessa muutos ilmoitetaan yleensä prosenttiyksikkönä eikä prosentteina – näyttääköhän tuo 6,3 prosenttiyksikköä jotenkin siedettävämmältä kuin 28% …

    • Njoo, näitä vaikutuksia voi tarkastella joko mikrotasolla (miten käy oikeassa elämässä) tai maksrotasolla (miten gini-kerroin käyttäytyy). Mikrotasolla ongelma on se, että yksittäisten ääritapausten käyttäminen esimerkkinä vääristää saatua kokonaiskuvaa. Suuntaan tai toiseen. Ksrpolla on asiaa siis, ja toisaalta onko tosiaan hieno juttu että syntyy paljon uusia miljonäärejä. Esimerkiksi loton tapauksessa on ”oletuksena” hienoa että joku voittaa ja hänestä tulee miljonääri, vaikka todellisuudessa nämä rahat on kerätty miljoonilta jotka eivät voittaneet.

      Käsittääkseni makrotasolla tuo gini-indeksi kuitenkin on niitä kehittyneimpiä työkaluja, joka pyrkii ottamaan huomioon monenlaisia kehityksiä. Mutta se on kuitenkin vain työkalu, ja totta kai rajoittunut. Työkaluna mielestäni kuitenkin kertaluokkaa käyttökelpoisempi kuin vaikka BKT, jos sillä yritetään mitata sitä ”miten hyvin meillä menee”.

      Prosenttien ja prosenttiyksiköiden välillä valitseminen on ihan siitä kiinni, mitä kertoja haluaa korostaa. Jos vaikka ryöstön uhriksi joutumisen todennäköisyys kasvaa 1 prosentista 2 prosenttiin, niin riippuen siitä halutaanko asiaa vähätellä vai paisutella, sanotaan että se nousi yhden prosenttiyksikön, tai sanotaan että se nousi 100 prosenttia, tai kaksinkertaistui.

      Aina kun näitä asioita käsitteleviä uutisia lukee, kannattaa kiinnittää erityistä huomiota siihen, mitä EI sanota. Ja miksi sitä ei sanota. Cui bono, kuka hyötyy?

    • Hmmm. Gini-kerroin ei kuitenkaan kerro ”miten hyvin meillä menee”. Lasketusti pienin gini-indeksi on ollut Tsekissä ja Slovakiassa vuonna 1988 = 19/100 (käytän tässä aineistona Gapmiderin tietokantaa http://www.bit.ly/JYwczo -> klikkaa Play, niin näet kehityksen). Mutta tämähän ei tarkoita muuta kuin sitä, että silloisessa Tsekkoslovakiassa suurin osa kansasta tienasi tasalaatuisen huonosti — ei sitä, että ”niillä meni hyvin” (päinvastoin, kansa halusi saada lisää vapauksia, lopettaa reaalisosialismin ja päästä markkinatalouteen).

      Sellaista mittaria kuin ”meillä menee hyvin” ei ole vielä keksitty, mutta jos itse saisin ehdottaa jotain gini-indeksiä tai BKT:ta yleispätevämpää tähän tarkoitukseen, se olisi jotain sen tapaista kuin ”köyhimmän 10% tuloluokan tulot, kun tulonsiirrot on huomioitu (USD)”. Kun mittari on tämä, gini-indeksiä ei kannata pyrkiä väkisin hilaamaan alemmas, koska ”sopivan kokoiset tuloerot” ovat porkkana, jolla yritteliäät kansalaiset haluavat tehdä keksintöjä ja tuotteistaa niitä hyväksi bisnekseksi — saaden siinä ohessa työttömyyden pienenemään ja talouden kukoistamaan ja siten kasvaneiden verotulojen kautta lisää palveluja myös köyhimmälle 10% tuloluokalle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: