Skip to content

ASPOn lausunto Liikenne- ja viestintävaliokunnalle

Touko 14, 2013

 

ASPO Finland järjestö, jonka pj olen, antoi jokin aika sitten lausunnon eduskunnan Liikenne- ja viestintävaliokunnalle koskien uutta Energia- ja ilmastostrategian 2013 päivitystä. Alla lausuntomme bloginkin lukijoille tiedoksi.

****************

ASPO Finland – Association for the Study of Peak Oil and Gas                           LAUSUNTO

 

Eduskunnan Liikenne- ja Viestintävaliokunta

Öljyn ja öljyntuotantohuipun yhteiskunnallisia vaikutuksia tutkivan ASPO Finlandin lausunto Liikenne- ja Viestintävaliokunnalle 15.4.2013

 

Energia- ja ilmastostrategian mineraaliöljyn käytön vähentämisohjelma aliarvioi öljyntuotantohuipun taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia sekä riskejä – Vähentämisen tulisi keskittyä etupainoisesti nimenomaan kriittisiin ja paljon aikaa vieviin kohteisiin

Kiitämme mahdollisuudesta antaa lausunto valtioneuvoston selonteosta energia- ja ilmastostrategiaksi ja esitämme lausuntonamme seuraavaa:

I – ÖLJYHUIPPU JA E&I STRATEGIAN MINERAALIÖLJYN VÄHENTÄMISOHJELMA

Öljynkäytön vähennystavoitteiden asettamisessa tulisi ottaa huomioon öljyntuotannon huipun ennustettu asettuminen tälle vuosikymmenelle. Öljyn tuotantohuippua ei kuitenkaan mainita strategiassa.

Öljyntuotannon kasvu siirtyi vuonna 2005 hitaan kasvun aikaan (keskimäärin noin 0,5 % vuodessa – EIA:n tuotantotiedot 2005–2011), vaikka hinnat ovat samaan aikaan moninkertaistuneet. Kansainvälinen energiajärjestö IEA puolestaan totesi WEO 2010 energiaraportissaan, että perinteisen raakaöljyn tuotantohuippu sivuutettiin 2006. Valtaosa saadusta kasvusta on nestekaasuja ja epätavanomaista öljyä, joita on kallista tuottaa. Öljyn tuotantohuipun lähestymisen myötä paluuta halpaan öljyyn ei enää ole. Esimerkiksi IMF:n tuoreessa mallissa (IMF 2012) öljyntuotannon vaatimatonkin kasvu tulee jatkossa vaatimaan öljynhinnan lähes kaksinkertaistumista vuosikymmenessä.

Öljyhuippua tai yllämainittuja keskeisiä analyysejä ja niiden seurauksia ei strategiassa kuitenkaan mainita.

Vapaille markkinoille päätyvän öljyn huippu oli vuonna 2005

Öljyn tuottajamaat lisäävät voimakkaasti omaa kulutustaan vaurastuessaan, joten vaikka niiden tuotanto ei putoaisikaan, niin vientiin ja vapaille markkinoille päätyvän öljyn määrä vähenee. Myös miljoonat kehittyvien, ns. BRICS-maiden kansalaiset ovat vaurastumisensa myötä lisäämässä öljynkäyttöään voimakkaasti. Vuosien 2005–2010 trendien jatkuessa OECD-maihin päätyvän tuontiöljyn määrä putoaa yli 40 % vuosikymmenessä, jos öljyntuotanto pysyy tasaisena (Alekklett 2012).

Strategiassa (s. 51.) todetaan: ”Suomessa öljyn osuus kokonaisenergiankulutuksesta vähenee ilman uusia toimenpiteitä noin 24 %:sta vuonna 2011 noin 20 %:iin vuoteen 2020 menneessä. Tämä on Euroopan ja yleensäkin teollisuusmaiden alhaisimpia lukuja.”

Vaikka suhteellinen osuus on sekin merkityksellinen, jättää strategia mainitsematta, että tällöin päästään absoluuttisessa per capita -kulutuksessa vasta lähelle keskieurooppalaista nykytasoa.  Strategia asettaa tavoitteeksi (s.51), että: ”vuonna 2025 mineraaliöljyn osuus Suomen kokonaisenergiankulutuksesta putoaa alle 17 %:iin.”

Vaikka tavoite on määrällisesti kohtalaisen suuri, on se ennakoinnin kannalta riittämätön yllämainitut trendit huomioiden. Lisäksi suomalaisten öljynkäyttö on absoluuttisesti mitattuna esimerkiksi keskieurooppalaisiin nähden nyt noin neljänneksen suurempaa, eli kulutuksen vähentämisen aloituskohta on korkealla. Strategiassa ei ole huomioitu vapaille markkinoille päätyvän öljyn määrän kutistumista ja sen seurauksia, kysymys ei siis ole vain öljyn globaalista tuotantokyvystä vaan myös saatavilla olevan öljyn voimakkaasti kohoavasta hinnasta.

Öljyntuotannon rajoitteiden ja öljyn hinnan vaikutus talouteen on aliarvioitu

Talouskasvu ja öljynkäytön kasvu ovat historiallisesti kulkeneet käsi kädessä. Vaikka öljyn osuus kansantalouden kustannuksesta on vain 2–5 %, sen vaikutus talouteen voi olla jopa 20–25 % (IMF 2011). Öljy on jo suurin komponentti selittämässä Suomen vaihtotaseen vajetta. Jos öljynkulutusta vähennetään suunnitellusti noin viidennes, voivat nousevien hintojen myötä Suomen vuotuiset öljykustannukset silti nousta nykyisistä jopa puolella (noin 4 miljardia dollaria) vuoteen 2025.

Viime vuosina on käynyt ilmi, että öljyn hinnat nousevat heti, kun markkinoille leviää huhu länsimaiden elpyvästä taloudesta. Öljyn noussut hinta puolestaan on merkittävä tekijä, joka ajaa talouden takaisin taantumaan, ja vahvistaa siten esimerkiksi Euroaluetta koettelevaa velkakriisiä. Suomen tapaan nykyisenkaltaiset öljyintensiiviset länsimaat tuskin pystyvät saavuttamaan totuttua talouskasvun tasoa nykyisillä öljynhinnoilla. Tämän vuoksi öljynkäytön nopea vähentäminen etupainotteisesti on pidemmällä aikavälillä kustannustehokasta politiikkaa.

II – ÖLJYHUIPUN VAIKUTUKSET LIIKENNESEKTORILLE

Kituva talouskasvu tekee infrastruktuuri-investoinneista tulevaisuudessa yhä hankalampia

Talousvaikeuksien lisäksi nousevat öljynhinnat nostavat yleistä kustannusinflaatiota, sillä öljy on osana lähes kaikessa tuotannossa tai toiminnassa ainakin jollain tasolla. Jatkossa merkittäville infrastruktuuri-investoinneille muodostuvatkin ongelmiksi sekä heikosti kehittyvä talous että nousevat energia- ja materiaalikustannukset. Tämän vuoksi olisi syytä korostaa riittävän aikaisessa vaiheessa tehtävien öljynkäyttöä tehostavien ja öljyriippuvuutta pienentävien infrastruktuurihankkeiden merkitystä. Voimakkaasti nouseva öljynhinta ja mahdolliset saatavuusvaikeudet tarkoittavat, että tulevaisuudessa investoinnit ovat suhteessa nykyistä kalliimpia. Öljyn tuleva hintakehitys ja sen talousvaikutukset tulisi ottaa paremmin huomioon öljytehokkuutta parantavien hankkeiden kannattavuuden arvioinnissa.

Liikenne on öljyriippuvaista ja kalusto vaihtuu hitaasti – myös kaavoitusmuutokset ovat hitaita. Öljyn tuotantohuipun asettuminen nykyhetkeen tarkoittaa, että näiden öljyriippuvuuden nopeutettu vähentäminen on todella tärkeää.

Strategiassa mainitaan (S. 51) ”Jatkossa [2020 jälkeen] mineraaliöljyn käyttö vähenee ja tai sen käyttöä vähennetään erityisesti liikenteessä, kun biopolttoaineet ja sähköautot yleistyvät, sekä talojen lämmityksessä lämpöpumppujen ja puupolttoaineiden käytön yleistyessä. ” Strategian mukaisesti säästöjä pyritään saamaan aikaisesti erityisesti tarkasteluajanjakson loppupuolella, kun käyttöä vähentävät ratkaisut yleistyvät. Tämä olettaa, että taloustilanne sallii yleistymiselle välttämättömät infrastruktuuri-investoinnit, teknisten ratkaisuiden kaupallistamisen ja tuomisen riittävän laajasti ja edullisesti tarjolle, sekä kuluttajien ostovoiman pysymisen riittävän korkealla tasolla uusien ratkaisuiden hankkimiseksi. Tämänhetkisten trendien valossa mikään näistä oletuksista ei vaikuta todennäköiseltä. Seurauksena lähivuosina ilmenevät kulutuksen leikkaustarpeet kohdistuvat nimenomaan liikenteeseen.

Öljy, jolla 95 % liikenteestä toimii, ei ole liikenteessä tällä hetkellä riittävän nopeasti korvattavissa. Läntisiltä talouksilta kuluu parhaimmillaankin 10–20 vuotta yhteiskuntansa merkittävään öljyriippuvuuden vähentämiseen (Hirsch / DOE 2005). Öljyhuippu pakottaa pudottamaan liikennesuoritteita merkittävästi tulevina vuosina, mikäli asetettuja tavoitteita ei kiristetä.

Keskeisimmät keinot vähentää kriittistä öljynkäyttöä löytyvät liikenteestä – joukkoliikenteen käytön lisääminen, liikenteen sähköistäminen sekä energiatehokas ja tiivis kaavoittaminen eräinä esimerkkeinä. Vaikka autojen polttoainetehokkuus kasvaakin, ja markkinoille tulee myös hybridi- ja sähköautoja, niiden vaikutus koko 3 miljoonan henkilöauton keskikulutukseen on jäänyt vaatimattomaksi. Mikäli esimerkiksi 2013 alkaen joka neljäs myyty auto toimisi sähköllä, 25 % autokannasta olisi sähköistetty vasta vuonna 2033. Vaihtoehtoisten voimanlähteiden (esimerkiksi sähkö, kaasu ja etanoli) nopeutettu käyttöönotto liikenteessä onkin erittäin tärkeää. Sillä pehmennetään sekä nousevien hintojen että mahdollisten kriisien vaikutuksia. Samoin yksityisautoilua on mahdollista tehostaa ja kasvattaa sen joustoja öljyshokkien varalta kannustamalla yhteiskäyttöratkaisuita, joiden avulla jo olemassa oleva kalusto ja liikennesuoritteet palvelevat suurempaa määrää kuluttajia. Esimerkiksi Ruotsi on ottanut tavoitteekseen liikenteen mineraaliöljyriippuvuuden katkaisemisen 2020 mennessä ja on toiminut aktiivisesti jo vuosia tavoitteen saavuttamiseksi.

Kriisit muuttuvat todennäköisemmiksi kireillä markkinoilla

Yllämainituissa kohdissa esille tuotu kehitys edellyttää asioiden sujumista suhteellisen hyvin. Ennenkokemattoman kireillä ja joustamattomilla öljymarkkinoilla riskit erilaisille kriiseille kuitenkin kasvavat ja niiden vaikutukset esimerkiksi hintoihin moninkertaistuvat (London School of Economics 2010). Libyan 2011 sisällissota toimii tästä yhtenä esimerkkinä. Öljymarkkinoiden alati kiristyessä samankaltaisia suhteellisen pieniä mutta vaikutuksiltaan mittavia öljyshokkeja on odotettavissa enenevässä määrin.

Huoltovarmuutta lienee öljyn osalta perusteltua pyrkiä nostamaan. Samalla on päättäväisesti ja pitkäjänteisesti rakennettava yhteiskuntaa ja sen kriittisiä osia huomattavasti nykyistä öljytehokkaammaksi. Tällöin pehmennetään äkillisten kriisien vaikutuksia ja toisaalta nostetaan kotimaisista raaka-aineista tuotettujen biopolttoaineiden suhteellista osuutta öljynkäytöstä. Varsinkin toisen sukupolven biopolttoaineiden kaupallisen tuotannon tukeminen on kallistuvan mineraaliöljyn kannalta järkevää.

III – ASPO FINLANDIN POLITIIKKASUOSITUKSET LIIKENNESEKTORIN OSALTA:

  • Mineraaliöljynkäytön vähennystavoitteiden asettamisessa tulisi ottaa huomioon öljyntuotannon huipun ennustettu asettuminen tälle vuosikymmenelle. Öljyhuipun vaikutukset tulisi arvioida omassa skenaariossaan ja sen toteutumista seurata tarkasti.
  • Julkisen liikenteen käytön lisääminen ja sen kannattavuuden arvioiminen yllämainittujen trendien valossa.
  • Vaihtoehtoisten voimanlähteiden (esimerkiksi sähkö, kaasu ja etanoli) nopeutettu ja etupainotteinen käyttöönotto liikenteessä on erittäin tärkeää. Tavoitteiden ja käytettävien keinojen kuvausta tulisi terävöittää ja priorisoida.
  • Yksityisautoilun tehostaminen erilaisia yhteiskäyttöratkaisuja suosimalla ja niihin kannustamalla.
  • Huoltovarmuutta on öljyn osalta lienee perusteltua pyrkiä nostamaan. Samalla on päättäväisesti ja pitkäjänteisesti rakennettava yhteiskuntaa ja sen kriittisiä osia huomattavasti nykyistä öljytehokkaammaksi.
  • Kuten strategiassa todetaankin (s. 52), on kotimaisen biopolttoainetuotannon (eritoten 2. sukupolven laitokset) edistäminen järkevää.
Mainokset
Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: