Le Monde Diplomatique – Liuskeöljy ei ole halpaa öljyä

Huhtikuussa ilmestyneessä Le Monde Diplomatique -lehdessä oli mielenkiintoinen käännösartikkeli liuske-energia-buumista. Pääsin kirjoittamaan jutun yhteyteen oman pienen kolumnin aiheesta minäkin, ja se on alla teidänkin riemuksenne. Liuskeasioista on tulossa lähiaikoina lisääkin materiaalia blogiin.

*************************

Liuskeöljy ei ole halpaa öljyä

Liuskeöljy ja -kaasu ovat olleet viimeisen parin vuoden kuuma puheenaihe energia-sektorilla. Niitä on Yhdysvalloissa vaalihuumassa nostettu energiaomavaraisuuden ja talouskasvun takuumiehiksi, ja nyt niiden harteille ollaan pukemassa globaalin energiantuotannon pelastajan viittaa (ilmastonmuutos, kuinka ollakaan, on lobattu unohduksiin). Liuskeöljystä ja -kaasusta puhuttaessa on kuitenkin hyvä tietää muutama keskeinen seikka.

Liuskekaasun ja -öljyn tuotantokaivon[i] pääomakustannus on jopa 10 miljoonaa dollaria per kaivo, ja päälle tulee tietysti operointikustannukset. Nykyisillä öljyn ja kaasun hinnoilla Pohjois-Amerikan liusketuottajat tekevät lähes poikkeuksetta tappiota, joka on rahoitettu velkaannuttamalla yhtiöitä yhä enemmän[ii]. PriceWaterhouseCoopersin tuore raportti[iii] kuitenkin esittää, että öljyn hinnat tulevat jatkossa olemaan ennusteita matalampia, koska tuotantoa tulee olemaan ennusteita enemmän. Näin siitäkin huolimatta, että viitatuiden organisaatioiden (EIA ja IEA) hintaennusteet ovat 2000-luvulla olleet kategorisesti aivan liian optimistisia.

Mikäli öljyn hinta uhkaa laskea, putoaa pienellä viiveellä osa kalliimpaa tuotantoa pois – koska se ei ole enää kaupallisesti kannattavaa. Näin on kenties käymässä paraikaa Yhdysvalloissa liuskekaasulle, sillä kaasun hinnan romahdettua sen tuottajat siirtyivät porauslaitteineen tuottamaan liuskeöljyä[iv]. Kun öljyn määrä markkinoilla vähenee, alkavat hinnat nousta. Nouseva hinta puolestaan tuuppaa läntiset taloudet jälleen uuteen taantumaan, ja ylivelkaantumisen ohella elintasoa jatkuvasti kurjistava noidankehä syvenee. Miten tämä keskeinen markkinavoimien mekanismi on jäänyt PwC:n ekonomisteilta huomioimatta? Mikä saa heidät luulemaan, että voimme sekä syödä liuskekakun että saada sen?

Keskeinen argumentti liuskeöljyn kyvyttömyydestä globaalin öljyntuotannon nostamiseen löytyy tilastoista. Vaikka maailman öljynporauskaluston määrä on räjähtänyt viime vuosina, on öljyn kokonaistuotanto noussut alle puoli prosenttia vuodessa. Keskustelun sävystä voisi kuitenkin päätellä, että uimme pikapuoliin puoli-ilmaisessa liuskeöljyssä. Kukaan vaan ei vielä tiedä mistä ja millä hinnalla tämä öljy saadaan tuotettua, sillä esiintymien laatu vaihtelee valtavasti. Tällä hetkellä koko ala on niin täynnä kuplan tunnusmerkkejä, että jäljelle jää lähinnä veikkaaminen siitä, milloin kupla puhkeaa. Tämän jälkeen käteen jää poltetun pääoman tuhkan lisäksi aivan varmasti jonkin verran liuskeöljyn ja -kaasun tuotantoa. Mutta kuinka paljon?