Pride, avioliitto, kirkko, valtio…Wtf?

Voi olla että menen käsityksineni metsään, mutta ei ole ensimmäinen kerta. Aiheena siis linkitetyn kirjoituksen aiheuttama ajatus.

Kyseessä on Pride-kulkuetta kommentoinut kirjoitus, josta silmiini pisti erityisesti yksi lause (aika lailla kaikesta muusta, ja tavallaan tästäkin, olin samaa mieltä):

”Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa homo- ja lesbopareilla ei ole mahdollisuutta solmia avioliittoa. Toivon, että tasa-arvoinen ja sukupuolineutraali avioliittolaki saadaan vielä tänä vuonna eduskunnan käsittelyyn ja todeksi.”

Avainsana on avioliittolaki. Ja se että eikös avioliitto ole kirkon instituutio, ja enemmänkin fiilispohjainen tai uskoon perustuva juttu? Valtiohan tarjoaa oman, käsittääkseni varsin kohtalaisen korvikkeen rekisteröityneen parisuhteen muodossa? Mitä hittoa se lainsäätäjälle kuuluu minkälaista ja kenelle avioliittoa kirkko tarjoaa tai ei tarjoa Suomessa? Vastaus on tietenkin: Valtionkirkko. Ongelma ainakin omasta mielestäni on, että eihän tuollaista uskonnollista järjestöä voi pakottaa yhtään mihinkään. Lailla avioliiton vaatiminen on vähän sama kuin kiduttamalla tunnustamaan pakottaminen: sanat tulee sanotuksi, mutta ei niillä ihan välttämättä tarkoita paljon mitään. Minä en ainakaan haluaisi tulla avioliittoon siunatuksi sellaisen instituution toimesta, joka tekee sen lain pakottamana ja vasten tahtoaan! Siitä olisi siunaus kaukana, päinvastoin kokisin varmaan tulevani lähinnä kirotuksi suhteineni.

Jos ja kun Kirkko ei sitten ole valmis ja/tai halukas seuraamaan valtiovallan opastusta tässä asiassa, on ratkaisu varsin yksinkertainen: Erotetaan valtio ja kirkko. Suomessa on runsaasti valtiosta erillisiä kirkkoja ja uskontoja, jotka voivat lakien ja hyvien tapojen, ja myös omien tapojensa ja kirjoitustensa puitteissa tehdä vähän sitä sun tätä. Mikäli valtion virallinen uskonto ei ole halukas seuraamaan valtion, eli suomalaisten kansalaisten, lakeja ja normeja, se voi luopua verotusoikeudestaan ja lähteä niin sanotusti freelanceksi. Tällöin se on paljon vapaampi (käsittääkseni) toimimaan niin kuin haluaa kaikenmaailman kiusallisten naispappien ja muiden kysymysten kanssa. Toki tällöinkin sen tulee toimia Suomen lakien mukaisesti, eli mikäli se haluaa toimia niistä poikkeavasti, niin ainahan kirkko voi lähteä toiseen maahan, jossa meininki on lunkimpaa.

Samaten voisi suositella kyseistä siunausta liitolleen hakeville, että vievät bisneksensä yksinkertaisesti muualle tai muokkaavat kirkon käsityksen aiheesta kirkon sisältä käsin itselleen suotuisaksi. Olettaen, että jälkimmäinen vie vähintään vuosikymmeniä, todennäköisesti vuosituhansia, ja liitto pitäisi saada siunatuksi nopeammin eikä pelkkä rekisteröityminen kelpaa, niin kannattanee etsiä sellainen kirkko, joka avioliiton voi heille solmia. Äänestää niin sanotusti jaloillaan ja lompakollaan (ah, ja tässä tapauksessa myös sielullaan). Jos sellaista kirkkoa ei ole, niin mikään ei liene estä perustamasta moista? Kuka haluaa kuulua sellaiseen kirkkoon joka polttaa homot helvetin tulessa vain sen takia että he ovat homoja?

Varmasti monet.

He tehkööt näin omilla rahoillaan ja sieluillaan, jotka rahat kirkko voivat kerätä jäseniltään, kun kirkollisvero ja muut mahdolliset yhteiskunnan tuet on ensin poistettu.

Sama koskee prostituution kieltämistä, jonka ministerit Henrikkson ja Räsänen ovat näköjään kaivaneet naftaliinista ja sekoittaneet kaikkeen muuhun sellaiseen, joka itse asiassa on jo kiellettyä. Miksi heillä, tai ylipäätään kellään, tulisi olla oikeus määrätä toisen (aikuisen) ihmisen oikeudesta omaan kehoonsa (ja sieluunsa), ja tällä itsellään siis ei? En pureudu tähän sen enempää, sillä toveri Seksualisti avaa asiaa ihan riittävästi kirjoituksessaan. Kiitos järjen äänestä.