Skip to content

Pride, avioliitto, kirkko, valtio…Wtf?

heinäkuu 9, 2012

Voi olla että menen käsityksineni metsään, mutta ei ole ensimmäinen kerta. Aiheena siis linkitetyn kirjoituksen aiheuttama ajatus.

Kyseessä on Pride-kulkuetta kommentoinut kirjoitus, josta silmiini pisti erityisesti yksi lause (aika lailla kaikesta muusta, ja tavallaan tästäkin, olin samaa mieltä):

Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa homo- ja lesbopareilla ei ole mahdollisuutta solmia avioliittoa. Toivon, että tasa-arvoinen ja sukupuolineutraali avioliittolaki saadaan vielä tänä vuonna eduskunnan käsittelyyn ja todeksi.”

Avainsana on avioliittolaki. Ja se että eikös avioliitto ole kirkon instituutio, ja enemmänkin fiilispohjainen tai uskoon perustuva juttu? Valtiohan tarjoaa oman, käsittääkseni varsin kohtalaisen korvikkeen rekisteröityneen parisuhteen muodossa? Mitä hittoa se lainsäätäjälle kuuluu minkälaista ja kenelle avioliittoa kirkko tarjoaa tai ei tarjoa Suomessa? Vastaus on tietenkin: Valtionkirkko. Ongelma ainakin omasta mielestäni on, että eihän tuollaista uskonnollista järjestöä voi pakottaa yhtään mihinkään. Lailla avioliiton vaatiminen on vähän sama kuin kiduttamalla tunnustamaan pakottaminen: sanat tulee sanotuksi, mutta ei niillä ihan välttämättä tarkoita paljon mitään. Minä en ainakaan haluaisi tulla avioliittoon siunatuksi sellaisen instituution toimesta, joka tekee sen lain pakottamana ja vasten tahtoaan! Siitä olisi siunaus kaukana, päinvastoin kokisin varmaan tulevani lähinnä kirotuksi suhteineni.

Jos ja kun Kirkko ei sitten ole valmis ja/tai halukas seuraamaan valtiovallan opastusta tässä asiassa, on ratkaisu varsin yksinkertainen: Erotetaan valtio ja kirkko. Suomessa on runsaasti valtiosta erillisiä kirkkoja ja uskontoja, jotka voivat lakien ja hyvien tapojen, ja myös omien tapojensa ja kirjoitustensa puitteissa tehdä vähän sitä sun tätä. Mikäli valtion virallinen uskonto ei ole halukas seuraamaan valtion, eli suomalaisten kansalaisten, lakeja ja normeja, se voi luopua verotusoikeudestaan ja lähteä niin sanotusti freelanceksi. Tällöin se on paljon vapaampi (käsittääkseni) toimimaan niin kuin haluaa kaikenmaailman kiusallisten naispappien ja muiden kysymysten kanssa. Toki tällöinkin sen tulee toimia Suomen lakien mukaisesti, eli mikäli se haluaa toimia niistä poikkeavasti, niin ainahan kirkko voi lähteä toiseen maahan, jossa meininki on lunkimpaa.

Samaten voisi suositella kyseistä siunausta liitolleen hakeville, että vievät bisneksensä yksinkertaisesti muualle tai muokkaavat kirkon käsityksen aiheesta kirkon sisältä käsin itselleen suotuisaksi. Olettaen, että jälkimmäinen vie vähintään vuosikymmeniä, todennäköisesti vuosituhansia, ja liitto pitäisi saada siunatuksi nopeammin eikä pelkkä rekisteröityminen kelpaa, niin kannattanee etsiä sellainen kirkko, joka avioliiton voi heille solmia. Äänestää niin sanotusti jaloillaan ja lompakollaan (ah, ja tässä tapauksessa myös sielullaan). Jos sellaista kirkkoa ei ole, niin mikään ei liene estä perustamasta moista? Kuka haluaa kuulua sellaiseen kirkkoon joka polttaa homot helvetin tulessa vain sen takia että he ovat homoja?

Varmasti monet.

He tehkööt näin omilla rahoillaan ja sieluillaan, jotka rahat kirkko voivat kerätä jäseniltään, kun kirkollisvero ja muut mahdolliset yhteiskunnan tuet on ensin poistettu.

Sama koskee prostituution kieltämistä, jonka ministerit Henrikkson ja Räsänen ovat näköjään kaivaneet naftaliinista ja sekoittaneet kaikkeen muuhun sellaiseen, joka itse asiassa on jo kiellettyä. Miksi heillä, tai ylipäätään kellään, tulisi olla oikeus määrätä toisen (aikuisen) ihmisen oikeudesta omaan kehoonsa (ja sieluunsa), ja tällä itsellään siis ei? En pureudu tähän sen enempää, sillä toveri Seksualisti avaa asiaa ihan riittävästi kirjoituksessaan. Kiitos järjen äänestä.

Mainokset

From → Aiheen vierestä

3 kommenttia
  1. Avioliittolailla ei ole ymmärtääkseni mitään tekemistä kirkon kanssa. Kirkko voi päättää itse ketä vihkii ja avioliittolaki puhuu siitä mitä seurauksia avioliitolla on yhteiskunnan suuntaan. Rekisteröity parisuhde ei myöskään ole sama asia kuin avioliitto. oikeusmurhien paikkoja on paljon. Esim. vanhemmuuden tunnustaminen on silloin muistaakseni erilainen. Jos toinen vanhempi esim. kuolee synnytyksessä niin toisella ei ole oikeuksia lapseensa. Näitä ongelmakohtia oli paljon muitakin ja näistä puhuvat LGBT ihmiset yleensä tuntevat nämä asiat paljon tarkemmin kuin muut. (Vähemmistöt yleensä tietävät tarkemmin kuinka heitä potkitaan.)

    • Näin sitä taas opitaan lisää 🙂 Tsekkasin hieman oikeusministeriön sivuilta, ja kirkollinen vihkiminen tosiaan riippuu siitä lafkasta jossa haluaa tulla vihityksi, ja siviilivihkiminen on sitten maistraatissa. toisaalta, tuolla tekstissä ei kielletty samaa sukupuolta olevien avioliittoa (lähinnä lähisukulaisten). Mutta se oli lähinnä tuollainen yleisohje. En ehdi itse lakitekstiä ruveta kahlaamaan…

  2. Avioliittolailla on tekemistä kirkon kanssa. Ev. lut. kirkolla (ja joukolla muita uskonnollisia yhteisöjä) on juridisesti sitova vihkimisoikeus, jota käyttämällä se käyttää viranomaisvaltaa. Viranomaisen tulee puolestaan noudattaa kaikkia viranomaistoiminnasta säädettyjä lakeja kuten syrjinnän kieltäviä lakeja ja mahdollisesti tulevaisuudessa myös uutta tasa-arvoista avioliittolakia.

    Kirkon ongelma on siis seuraava: Jos uusi laki mahdollistaa homoavioliitot, kirkon pitää joko vihkiä myös homoja tai luopua juridisesta vihkioikeudestaan. Toki kirkko saa pitää jatkossakin ihan millaisia kulttimenoja tahtoo, vaikka se luopuisi vihkimisoikeudestaan, mutta juridinen vihkiminen tulee silloin tapahtumaan maistraatin järjestämänä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: