Huoltovarmuuskeskus – Kotimaista ydinvoimaa

Kirjoitin Huoltovarmuuskeskuksen blogiin otsikolla ”Kotimaista ydinvoimaa”.

Puutun siinä hiukan tähän ”kotimaisen energian” ympärillä vallitsevaan keskusteluun, joka tuntuu välttelevän ydinvoimaa melko tehokkaasti.

EDIT: linkki on lakannut toimimasta, joten alla teksti kokonaisuudessaan luettavaksi.

****************

Kotimaisen energian suosiminen tuntuu yhdistävän ihmisiä läpi puoluelinjojen ja yhteiskunnallisen aseman.  Henkilöstä riippuen kotimainen energia voi tarkoittaa jotain, tai sitten se tarkoittaa jotain hieman muuta. Laittamatta sanoja kenenkään suuhun, saati puolueohjelmaan, kotimaisia energianlähteitä ovat ainakin:

• Peltokasvit
• Puubiomassa
• Edellisten tähteet ja jätevirrat jalostuksessa
• Turve
• Vesivoima
• Tuulivoima
• Aurinkovoima (lämpö tai sähkö)
• Uraani

Uraanilla on listan vaihtoehdoista suurin energiapotentiaali. Siitä kuulee kuitenkin puhuttavan varsin vähän kotimaisena energianlähteenä.

Talvivaara sai jokin aika sitten alustavan luvan uraanin keräämiseen muun kaivostoimintansa yhteydessä. Uraanin kerääminen olisi Talvivaaralle sivutoimista, Talouselämän mukaan suorastaan ”nappikauppaa”, vain joitain kymmeniä miljoonia euroja vuodessa. Noin 350 tonnin arvioitu vuosituotanto kattaa vain 70 prosenttia Suomen nykyisten ydinvoimaloiden polttoainetarpeesta, jotka puolestaan tuottavat noin neljänneksen Suomen käyttämästä sähköstä.

Siis yhden kaivoksen sivutuotteella voidaan kattaa kuudennes Suomen sähköntarpeesta, ja melkein viisi prosenttia Suomen energiankulutuksesta? Minusta määrä ei ole kovinkaan vaatimaton, ja vaikka rahallisesti bisnes ei ole iso, niin oikeastaan se kuvaa vain sitä, että polttoaine ei rahallisesti näyttele kovin suurta osaa ydinvoiman kustannuksista.

Mutta pitäähän se uraani väkevöittää ja polttoaine valmistaa, joten se pitää rahdata ties minne ja takaisin, koska tätä ei tehdä Suomessa? Totta. Nykyisin ydinpolttoaine tulee Suomeen ulkomailta, Venäjältä, Ruotsista ja muualta. Ja tuulimyllyjen moottorien kestomagneetit, ja usein koko myllyt, tuodaan Kiinasta, samaten kuin paljolti aurinkosähköpaneelit. Peltokasvien lannoitteet ja torjunta-aineet, tai ainakin raaka-aineet niiden valmistukseen (maakaasu) sekä polttoaineet koneille (öljy) tuodaan lähinnä Venäjältä. Ja niin edelleen. Kotimaisuuden määritelmä on aina hieman joustava, eikä täysin kotimaista energianlähdettä nykyisessä maailmassa liene ole olemassakaan.

Ydinvoimasta kuulee puhuttavan kuitenkin kummallisen harvoin, kun puhutaan kotimaisesta energiasta. Lähes yhtä harvoin sitä tuodaan esille ilmastonmuutoksen hillinnän yhteydessä. Ydinvoiman päästöt ovat (IPCC:n mukaan) samaa kokoluokkaa, jopa alemmat, kuin esimerkiksi tuulivoimalla tai aurinkosähköllä. Miksi monet ilmastonmuutoksesta selvästi huolissaan olevat ihmiset ja järjestöt ovat etunenässä vastustamassa Suomeen (ilman valtion tukipolitiikkaa) rakennettavaa vähäpäästöistä energiantuotantoa Fennovoiman ja TVO:n Olkiluoto 4:n sinänsä onnettomien lupasotkujen merkeissä?

Polttoainetilanne huomenna

Markkinoille on tulossa myös reaktoreita, joille kelpaa polttoaineeksi luonnonuraani. Tarkemmin ne valmistavat – hyötävät – polttoaineensa luonnonuraanista samalla kun ne tuottavat energiaa. Sellaisen voimalan voi tilata ”tänään” GE Hitachilta tuotenimellä PRISM. Se on IFR-reaktoriin perustuva nopea hyötöreaktori, joka on esimerkiksi ydinasemateriaalien leviämisen kannalta tutkimusten mukaan turvallisempi kuin nykyiset reaktorit. Yksi 1000 MW tehoinen IFR-voimalaitos käyttää laskennallisesti polttoaineenaan alle yhden tonnin luonnonuraania vuodessa.  Talvivaaran sivutuotteena arvioitu luonnonuraanin vuotuinen tuotanto oli 350 tonnia.

Voidaan sanoa, että karkeasti pelkällä Talvivaaran uraanin sivutuotannolla Suomen koko energiantarve voidaan tuottaa IFR-reaktoreissa moninkertaisesti. Uraanipolttoaine, varsinkin luonnonuraani, on halpaa ja vie vähän tilaa, joten sen varastoiminen on huoltovarmuuden kannalta houkuttelevaa. Lisäksi sitä on varastoituneena kallioperäämme vuosisatojen tarpeisiin.

Polttoainevarastoista puheen ollen… Talvivaaralla on toki ollut taloudelliset ongelmansa, eikä uraani (sen alhaisen hinnan vuoksi) tule yksinään muuttamaan tätä tilannetta. Mutta IFR-reaktorit voivat polttaa myös köyhdytettyä uraania (U-238), jota on yli 95 prosenttia käytetystä ydinpolttoaineesta. Tätä on kertynyt vuosikymmenten mittaan melko paljon, ja sitä kertyy noin 70 tonnia lisää joka vuosi nykyisistä ydinvoimaloista. Joten laskennallisesti meillä on jo polttoainetta kymmeniin IFR-reaktoreihin vuosikymmeniksi. IFR-reaktorin läpi ajettu käytetty ydinpolttoaine (ydinjäte) on vaarallista vain noin 300 vuotta, jonka jälkeen radioaktiivisuus on luonnonuraanin tasolla. Lisäksi jätettä on huomattavasti vähemmän, joten esimerkiksi Onkalon tilaongelmat tuskin tulisivat kovin nopeasti vastaan.

Muitakin kotimaisia polttoaineita tietenkin tarvitaan. Biomassa (puu ja turve, ja jossain määrin pelto/elintarviketalouden jätteet) ovat ainoita uusiutuvia energianlähteitä, josta voidaan kohtuullisin kustannuksin valmistaa fossiilista tuontiöljyä korvaavia tuotteita. Turve tosin ei ole samassa mielessä uusiutuvaa. Vesivoima on loistavaa säätövoimaa, mutta sen merkittävä lisärakentaminen alkaa olla vaikeaa sopivien paikkojen käydessä vähiin. Tuulella on kasvava osansa, ja aurinkoakin voidaan hyödyntää paljon nykyistä enemmän. Mutta kieltämättä ydinenergiasta voisi puhua enemmänkin kotimaisia energianlähteitä mainostettaessa. Se on niistä merkittävin, ja sillä on myös merkittävin kasvupotentiaali.

Päivitys 18.11.2016:

Terrafame, tuo Talvivaaran perillinen, aikoo aloittaa uraanin tuotannon.