Skip to content

Kuukauden Kirja – Valomerkki – Jussi Laitinen

lokakuu 1, 2012

Syyskuun lopussa julkaistiin innolla odottamani Jussi Laitisen Valomerkki – Energiapula ja Makean Elämän Loppu. Suomeksi on ilmestynyt varsin vähän energiaa ja varsinkin tulevaa energia-ongelmaamme käsitteleviä teoksia, joten innostus oli suuri. Edellinen aiheesta kirjoitettu kirja taisi olla Ihmiskunnan energiakriisi.

Kirjan esittelytekstissä näkymät ovat varsin dystooppiset, ja istuvat siten omaan käsitykseeni tilanteesta varsin luontevasti. Mutta miten itse kirjan teksti vastasi mainoksen antamiin korkeisiin odotuksiin?

Hyvin.

Sain painolämpimän teoksen käsiini ja luin sen läpi muutamassa päivässä. Se on itsessään hyvä merkki; teksti oli jouhevaa ja helppolukuista. Heti alussa pöytään pelataan Öljy-kortti, joka onkin oikein. Öljy kun on käyttämistämme energianlähteistä tärkein ja monikäyttöisin. Öljyn kanssa läträtään reilu kymmenen sivua (tosin aiheeseen palataan myöhemmin eri yhteyksissä), ja monet keskeisistä olennaisista asioista mainitaan. Hirveän syvälle ei päästä, mutta ei ole tarpeenkaan; kyseessä ei ole kirja öljystä. Se kirja ilmestyy allekirjoittaneelta ensi keväänä ;). Löytyypä tekstistä pari juttua ja huomiota, jotka ovat omassakin kirjassamme!

Eri energiamuotoja käsitellään terveen kriittisesti, eikä kirjailija tunnu hirveästi poimivan suosikkeja. Asiat tuodaan esille realistisella ja kansantajuisella otteella, kuten kirjailijan edellisessäkin teoksessa (joka oli muuten kautta aikojen ensimmäinen kirja-esittelyni ja blogini ensimmäisiä artikkeleja ylipäätään). Ilmastonmuutoksen kanssakaan silkkihansikkaita ei näy mailla ei halmeilla, ja kirjan antama huolestuttava kuva vastaa omaani. Rebound (jevonsin paradoksi) tuodaan kattavasti esille ja sitä hierotaan ”energiatehokkuus pelastaa” –kuoron naamaan aina kun siihen on aihetta. EROEI käsitellään, loputtoman talouskasvun sula mahdottomuus tuodaan esille ja niin edelleen. Kirja on kauttaaltaan ihanan realistista, mutta kiihkotonta, tylyjen tosiasioiden esille tuomista ja niiden keskinäisten vaikutusten analysointia.

Loppua kohden kirjassa aletaan miettiä, onko mitään tehtävissä. Muun muassa degrowth, siirtymäliike ja permakulttuuri marssitetaan esiteltäväksi, samaten kuin erilaiset jakamis-verkostot ja sivustot, jotka myös tekevät bisnestä öljyhuipun uhalla ja pelolla. Miten ihmeessä selviämme velkakriisistä, öljykriisistä, energiakriisistä, ilmastokriisistä…?

Jos kyseessä olisi tavallinen kirja, se oikeastaan vasta alkaisin tästä; seuraavaksi kirjoittaja esittelisi oman ratkaisunsa XYZ, jonka avulla, jos vain oikeasti haluamme, ongelmat selviävät. Jussi ei moiseen ryhdy. Niin karmealta kuin se kuulostaakin, on edessä ihmiskunnan pahin liemi, josta edes jotenkin selviämiseen tarvitsemme ihan kaikki käytössä olevat keinot. Jos oikein kovasti yrittää, sen voi nähdä myös jonkinlaisena tilaisuutena muuttaa nykyinen läpensä sairas yhteiskunta ja järjestelmä johonkin parempaan tai kestävämpään.

Sitten hieman kritiikkiä
Kirjassa ei ole merkitty lähteitä kovin kattavasti, joka hieman häiritsee itseäni; monet voimakkaista väitteistä olisi mielellään tarkastanut tarkemminkin. Lisäksi ydinvoimaa käsittelevä luku on valitettavasti jäänyt turhan vähälle perehtymiselle. Ihmiskunnan kannalta tämä on kenties hyvä uutinen, sillä perehtymättömyys on pääosin negatiiviseen suuntaan; kirjan lopussa keskeisimmiksi ydinvoiman ongelmiksi mainitaan sen kalleus ja uraanin riittämättömyys, joista kumpikaan ei ole kiveen kirjoitettuja (standardoidut laitokset ja hyötöreaktorit nyt nopeina esimerkkeinä). En ruodi koko lukua tässä sen kummemmin (pieniä virheitä ja epätarkkuuksia on aika paljon), mutta pari merkittävämpää huomiota teen:

  • Kirjassa Fukushiman säteilyn tuleviksi syöpäkuolemiksi annetaan arvio väliltä 2 880 – 440 000. Huh. Stanfordin tuore tutkimus ennustaa säteilykuolemiksi seuraavien 40 vuoden aikana noin 130 kuolemaa. Tämä ei ole tilastollisesti havaittavissa, ja on kokoluokassa aivan toiselta planeetalta kuin kirjassa ollut ennuste (josta ei mainita lähdettä!). Jussi, jos (toivottavasti kun) kirjasta tulee jonkinlainen toinen painos, voisitko fiksata/lisätä tämän siihen? On aika olennainen ero sillä kuoleeko ihmisiä 130 vai 440 000, sekä mielikuvan luojana, että näiden ”kuolevien” ihmisten kannalta.
  • Neljännen sukupolven hyötö-reaktorit mainitaan ongelmapesinä, jotka ovat paljon vaarallisempia kuin perinteiset reaktorit. Metsään menee, sillä monet mallit ovat passiivisesti turvallisia (eli turvallisuus perustuu fysiikan lakeihin), ja eri malleja on tosiaan aika monia. Hyötöreaktorit ovat toki kehitysvaiheessa kuten kirjassa sanotaan (niin kuin ovat paljolti uusiutuvatkin, onneksi!). Mainitsematta jätetään, että hyötöreaktoreista on käyttökokemusta yli 300 reaktorivuotta (joka ei suinkaan ole ollut pelkkää jatkuvaa katastrofia toisensa perään, esim. Venäjällä on tuotettu kaupallista sähköä vuosikausia hyötöreaktorilla). Toriumista ei mainita sanaakaan (se tosin on ehkä vuosikymmenen jäljessä kehityksessä esim. IFR-reaktoriin nähden), mutta toriumia on pallolla 3-4 kertaa enemmän kuin uraania.
  • Ja niin edelleen. Koko ydinvoimaa käsittelevä luku kaipaisi tarkastamista ja suurelta osin uudelleen kirjoittamista. Se on kuitenkin vain 7 sivun mittainen, eli pieni osa kirjaa.

Suomalaisittain tärkeä puun poltto ja sen päästövaikutukset myös käsitellään. Tekstissä viitataan tuoreeseen SYKE:n raporttiin ja sen antamiin lukuihin hakkuutähteiden polton päästövaikutuksista verrattuna siihen että niitä jätetään metsään. Aiheesta on tuoreempaakin tutkimusta, jonka mukaan hakkuutähteiden jättäminen (suopohjaiseen) maastoon kiihdyttää maaperästä tulevaa hiilidioksidi-päästöä jopa 2-3 kertaiseksi (syyksi on epäilty esimerkiksi priming-efektiä). Tämä tutkimus on varsin tuoretta, ja minulla on etuna asiassa se, että tutkimuksen tekijä istuu tuossa vieressä. Nukkuupa hän kanssani jopa samassa sängyssä ;). Tosin olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa siitä, että puun polttaminen laitoksissa sähköksi massiivisella mittakaavalla ei ole kovin järkevää moneltakaan kantilta.

Yhteenveto
Kyseessä on paras aiheesta lukemani suomenkielinen teos ja yksi parhaista aiheesta lukemistani teoksista ylipäätään (ja olen lukenut aika monta). Onnea erinomaisesta kirjasta kirjoittajalle. Tämä sietää tulla luetuksi ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille.

Annan kirjalle 4½ / 5 tähteä. Miksi ei viittä tähteä? Yksi miinus tulee vähäisestä lähdeviittaamisesta. Lähes kaikki kirjassa esitetyistä seikoista ovat tulleet minua vastaan jossain, joten en jäänyt sinällään kaipaamaan niille viitteitä (koska tiedän että ne eivät ole kirjoittajan itse tyhjästä keksimiä), mutta silti. Valinta lienee ollut tietoinen, mutta tällä kertaa minulta tulee siitä miinus. Toinen miinus tulee ydinvoiman monin paikoin heikkotasoisesta käsittelystä; se vaan ei ollut muun kirjan tasolla ja mukaan oli mahtunut paljon sekä epämääräisiä että pahasti vääristyneitä väittämiä.

Valomerkki – Energiapula ja Makean Elämän Loppu (adlibris)
Kirjailija: Laitinen Jussi
Kustantaja: ATENA KUSTANNUS OY
Sidosasu: Nidottu
Kieli: suomi
Julkaistu: 201209
Sivumäärä: 226
Paino grammoina: 238
ISBN10:    9517968426
ISBN13:    9789517968423

About these ads
3 kommenttia
  1. Hyvä arvostelu. Laitetaan vielä se lisäys, että tuo Stanfordin arvio 130 kuolleesta saattaa jopa olla pessimistinen, sillä laskelmassa käytetään kollektiivista annosta vastoin UNSCEAR:in ja kansainvälisen säteilysuojelukomitea ICRP:n nykyisiä suosituksia. Ainakin toinen kirjoittajista (Jacobson) on tunnettu ydinvoiman vastustajana, joten siinä mielessä ei liene syytä epäillä ainakaan ydinvoiman väristen silmälasien värittäneen tuloksia.

    Toisaalta, tuossa lasketaan vain syöpätapaukset, ja on mahdollista, että pienillä säteilyannoksilla on muita vaikutuksia (esim. verenkiertoelimiin). Oli miten oli, tapaukset hukkuvat täysin taustakohinaan – tuon 40 vuoden aikana pelkästään Japanissa kuolee yli 50 miljoonaa ihmistä syöpään muista syistä.

    Olisi tosiaan mielenkiintoista kuulla lähde tuolle väitteelle 2880-440 000 kuolemasta – kuulostaa hiukan ystävämme Chris Busbyn jutuilta.

    • Laitetaan nyt tännekin, että lähde löytyi, ja se on Isomäen kirjasta Ydinvoima Fukushiman jälkeen. 440 000 kuolemaa on tosiaankin Chris Busbyn tuotoksia, tosin kulissiorganisaatio European Committee on Radiation Risk:in kautta. Busbyn toimintatavoista, mm. hivenainetablettien myynnistä japanilaisille 8x hintaan säteilysuojapillereinä, voi lukea vaikka Wikipedian artikkelista:

      http://en.wikipedia.org/wiki/Christopher_Busby#Controversy_Regarding_Sale_of_.22Anti-Radiation.22_Pills

      Tieteellisesti katsoen tämä on vähän kuin jos ottaisi lähteet evoluutiota käsittelevään teokseen Yhdysvaltojen republikaaniselta puolueelta.

      Isomäen ydinvoimakirjojen debunkkaus olisi näköjään kannatettava operaatio, niissä on lähes joka sivulla aika pienellä lähdekritiikillä nieltyjä väittämiä ja melko omalaatuisia päätelmiä. Tietokirjailijan maine (ja sinänsä hyvät ilmastonmuutosta käsittelevät kirjat) näemmä uittavat niitä sitten ihan asiallisiinkin teoksiin.

  2. Olin kirjailijaan yhteydessä, ja hän lähetti terveisensä:

    Ydinvoima-osio on Valomerkissä suppea ja käsittelee lähinnä ydinenergian hintaa ja ilmastovaikutuksia. Lähdeviittaus jäi pois Fukushiman uhrilukuarviosta, se on Risto Isomäen kirjasta – ja näköjään jyrkästi yläkanttiin. Kuten kirjoitat, asiasta on tullut uutta tietoa joka ei ehtinyt Valomerkkiin.

    Jos (ja toivottavasti kun) Valomerkistä otetaan uusi painos, ydinvoima-osio luonnollisesti päivitetään. Kiitos kommenteista!

    Erinomaista, kiitos Jussi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 560 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: